Vauva-aika
Jo varsana tiesin, että tässä pojassa on sitä jotain. Se oli pirtsakka hevosen alku, joka tutki mielellään kaikkea uutta ja ei ollut riippuvainen äidistään. Effe saattoi laitumella tehdä pitkiä tutkimusretkiä jo parin kuukauden ikäisenä jättäen äidin laitumen toiselle puolelle. Effe myös viihtyi muiden tammojen seurassa, kuten kuvasta nro 1 näette. Bea ei paljoa välittänyt vaan tuntui olevan tyytyväinen kun joku jakoi vastuun hoitamisesta. Vieroitus kävi todella helposti, eikä Effe tai Bea muutamaa huutoa lukuunottamatta stressannut enempää.
2-vuotias Effe
Reiluna 2-vuotiaana Effe näytti jo aivan aikuiselta ja sen luonne oli tullut täydellisesti esiin. Rohkeasta ja kiltistä pienestä oriista oli tullut iso ja haastava ori. Se vaati määrätietoista käsittelyä ja jouduin aamuisin heräämään viemään Effen itse tarhaan - tallitytöt eivät suostuneet tekemään sitä, enkä olisi heidän antanutkaan tehdä. 2,5-vuotiaana jätkä osallistui ensimmäisiin oikeisiin näyttelyihinsä ja voitti ne ollen BIS1. Sen jälkeen tuli paljon kyselyitä, että kenen kasvatti, mistä vanhemmista ja paljonko on pyynti. Ylpeänä sain sanoa, että oma kasvatti ja ei ole myynnissä. Effe osasi käyttäytyä hienosti ja tuossa iässä ihmisten ilmoilla, mutta muualla oltiinkin sitten niin oria ja hankalaa sellaista. Taisi olla pojalla paha uhmaikä käynnissä? Meidän kahden yhteistyö sujui jo hienosti ja sain sitä uhmiksesta huolimatta käsiteltyä hienosti.
Pojalla oli paljon virtaa ja sille piti keksiä jatkuvasti virikkeitä, ettei se teloisi itseänsä tarhassa säheltäessä. Ensilumen tultua sai olla todella varovainen, sillä Effe kyllä osasi riehua tarhassa ja satuttaa itsensä joka paikkaan. Onneksi talvesta selvittiin vain muutamalla isommalla haavalla, jotka piti tikata. Sitten Effestä kasvoikin jo komea kolmivuotias ja ratsukoulutus alkoi - siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, vihdoin saatiin kunnolla virikkeitä ja orikin rauhoittui heti huomattavasti.
Ratsukoulutus
Effellä oli näyttävät askeleet ja se oli hienosti kehittynyt aikuiseksi hevoseksi. Ensimmäiset kerrat selässä eivät menneet kuten oppikirjassa. Effe hermostui heti tuntiessaan painoa selässä. Se veti komeat pukit ja olin heti maassa. Siinä vaiheessa aloin menettää toivoa, että eihän tästä tule koskaan ratsua. Sitkeän yrittämisen ja epäonnistumisien jälkeen Effe ymmärsi jutun juonen. Yhtäkkiä se hyväksyi ratsastajan selässä, eikä korvaansa lotkauttanut. Alkujännityksestä päästyään Effe oli helppo kouluttaa - se oli nopea oppimaan, kuuliainen ja tietenkin hieman sisukas, joka toi haastavuutta koulutukseen. Effe omaksui asiat todella nopeasti ja sen koulutus olisi ollut hetkessä ohi, jos niin olisi voinut tehdä. Kuitenkin piti antaa aikaa miettiä asioita, enkä halunnut rikkoa näin hienoa oria nuorena.
Meillä kävi ammattiratsuttaja kylässä, vanha koulututtuni. Hän ihastui Effeen nähdessään pojan tyylinäytteitä tarhassa - ori ravasi kevein askelein tarhan vierustaa ja näytti parhaat puolensa. Ratsuttaja halusi heti päästä kokeilemaan Effeä ja ihastui siihen totaalisesti. Hän yritti jopa ostaa sitä, mutten myy tälläistä kultakimpaletta mihinkään hintaan. Ratsuttaja kävi muutamia kertoja Effellä ratsastamassa ja lupasi jatkossakin tulla pitämään valmennuksia ja tunteja, jotta pääsisimme eteen päin.
Effen järkytykseksi yhtenä päivänä hyppäsin sillä esteitä. Pojan pasmat menivät ihan sekaisin ja se ei tiennyt miten päin olla. Alkuunsa se vain jyräsi esteiden läpi, mutta pikku hiljaa alkoi tajuta jutun idean ja kyllähän se hyppääminen jotenkuten sujui. Ei Effestä kuitenkaan estehevoseksi ole. Kerran ilmoittauduin sillä huvikseni pieneen kenttäratsastusluokkaan. Kouluosuudesta tuli prosentteja 83% ja kakkossija. Rataesteillä kolme pudotusta - olin aika ylpeä, että pääsin edes kokonaisen radan ehjänä Effellä. Maastoesteosuus sujui yllättävän hyvin. Jätkä tuntui nauttivan siitä ja hyppäsi esteet korvat hörössä. Eihän sillä erityisen hyvä tyyli ollut ja aikakin oli hidas, kun Effe yritti koottua laukkaa kulkea koko ajan. Sijoituimme lopulta viidenneksi. Osallistujia tosin oli vain 13, mutta sitähän ei muille kerrottu.
Valokuvamallina paikalliseen lehteen
Effe on nyt täysikasvuinen ja aloittanut kilpauransa mallikkaasti. Pojasta on kasvanut oikea helmi, mutta luonteessa toki olisi parantamisen varaa. Pitää vain osata käsitellä poikaa oikein, niin ongelmia ei synny. Yhtenä päivänä sain soiton ja ystäväni kyseli, että voisiko hän tulla kuvaamaan Effeä paikalliseen hevoslehteen. No, mikäs siinä. Kuvaussessio kesti noin neljä tuntia sillä joko Effe ei pysynyt paikoillaan tai se seisoi epäedustavasti. Lopulta tuli kymmenkunta upeaa kuvaa tästä upeasta orista. Nyt Effe pääsee lehteen ja sain itse muistoksi upeita kuvia mamman kultamurusta. Tosin, siitä on kasvanut jo iso. Hieman haikea mieli, mutta nyt päästään valloittamaan kilpakentät - pitäkää varanne, täältä me tullaan!
Effe kouluratsuna
Tässä teille vielä muutama kuva hyvin alkaneesta kilpaurasta. Effe on kouluratsuna herkkä, taitava ja sopivan tulinen makuuni.