5.8.2008 Parempaan päin
Onneksi Väinö alkaa jo voida paremmin! Illalla se jaksoi jo lähteä pirteänä lenkille ja käveli vaivatta. Poika itkeskeli kyllä vielä aika paljon ja särkylääkettä piti antaa. Mukava kuitenkin nähdä se jo noin pirteänä. Se tuntuu hieman häpeävän ajeltuja villapöksyjään, kun lenkillä jatkuvasti meni istumaan. Tai sitten ne ehkä kutittavat hieman.
4.8.2008 Väinöltä vietiin miehuus
Koska Veera on tyttö ja Väinö poika, oli Väinö-parka leikattava. Tänään oli kummallakin eläinlääkärireissu edessä. Veera rokotettiin ja sirutettiin ja tyttö oli nätisti lääkärissä. Mitä nyt yritti laittaa hieman vanhemman berninpentu-uroksen kuriin ja ei oikein malttanut pysyä eläinlääkärin pöydällä.
Väinö jätettiin kastroitavaksi ja oli kamala kuunnella, kun se hieman ulisi oven takana. Eläinlääkäri lupasi soitella kun poika herää. Siinä menikin melkein viisi tuntia ja voitte arvata kuinka iso huoli oli koko ajan.
Poju oli kunnossa, mitä nyt todella väsynyt. Ovesta päästyään se meni heti maaten ja alkoi nukkua. Vaivoin saimme isän kanssa koiran autoon, jonne se piti nostaa. Kotimatkan Väinö nukkui, mikä oli tavallaan hyväkin asia. Kotipihassa poika ei enää pystynyt yhtään kävelemään, vaikka tuimme sitä kummaltakin puolelta. Isä sitten kantoi Väinön sisälle ja se laitettiin kirjastohuoneeseen nukkumaan ja ovi kiinni, ettei Veera olisi päässyt sitä kiusaamaan. Menin koiran seuraksi ja peittelin sen, sekä välillä tarkistin sen voinnin.
Väinö oli koko illan ihan pihalla ja nukkui vain. Se ei kehdannut sisälle pissata, vaan kipeänä pyysi ulos ja lirutteli sinne. Siinä vaiheessa tajusi, että kuinka upea koira Väinö on - Veeran pissajälkiä kun on saanut sisältä siivota jo usean viikon ajan ja toinen pyytää kipeänäkin ulos!
Yö meni itkiessä ja se kuullosti kauhealta. Särkylääkettä annettiin, mutta ei se paljoa tuntunut auttavan. Veera osasi onneksi olla Väinöstä kaukana, kun poju sille pari kertaa ärähti. Yö sujui ihan rauhallisesti.
18.8.2008 Vauva saapui kotiin
Viikon mökkiloma takana ja matka koiraa hakemaan alkoi. Ei mennyt kuin puolisen tuntia ja olimmekin jo perillä. Haimme Veeran aitauksesta, jossa oli vielä sen lisäksi kaksi pentua jäljellä - toinen kasvattajalle jäävä narttu ja toinen vielä vapaana oleva uros (omistaja olikin perunut varauksensa, eikä ottanutkaan urosta). Sitten menimme sisälle täyttämään papereita, rupattelemaan ja juomaan kahvia.
Jonkin ajan päästä istuimme autossa matkalla kotia kohti. Veera oli alkuunsa hermostunut ja hieman itkeskeli, mutta keskittyi pian syömään luutansa jonka olimme sille ostaneet. Kotimatka sujui hyvin, eikä typy edes pissannut autoon kertaakaan. Se nukkui lähes koko matkan erittäin sikeästi, eikä herännyt vaikka pysähdyimme Pandan suklaatehtaalla ostoksilla.
Kotona Väinö oli tohkeissaan kun saavuimme lomalta kotiin. Sitä ei otettu mukaan, koska autoon ei olisi mahtunut ja lisäksi mökille ei saanut tuoda lemmikkejä. Veera tuli sisälle ja Väinö alkoi jahdata sitä - joten Väne päätyi pian takapihalle ja Veera sai tutustua kotiinsa. Se juoksikin ympäri kämppää innoissaan ja alkoi heti ensimmäiseksi haudata sohvalle Väinön luita.
Lopulta Väinö sai tutustua pentuun rauhoitettuaan. Alkuunsa se tuntui vain jahtaavan pikkuista ja rähisevän sille. Tuli hieman epätoivoinen olo, että tässäkö tämä nyt sitten on - eiväthän ne sopeudu koskaan toisiinsa. Veera tuskin sai edes juoda rauhassa ja syömisestä ei tullut mitään, kun Väinö vain puolusti kuppiansa.
Yö oli rauhaton, Veera onneksi tykkäsi nukkua sille hommatussa pentupedissä. Muutaman tunnein välein tyttö itkeskeli ja haki lohtua meistä - eipä sinä yönä kukaan oikein nukkunut.