Moon Kikapo löytyi aamulla kuolleena karsinastansa 3.3.2014 25-vuotiaana.




VIRTUAALIHEVONEN

Moon Kikapo

Moon Kikapo "Kikka" s. 19.12.2011 (ikääntyminen)
suomenhevonen, tamma kasvattaja Moondance
VH12-018-0212 omistaja VRL-01080 (Moondance)
152cm, rautias Helppo B / 120 cm (este)
Kilpailukalenteri ERJ-I, YLA2

Palkittu 25.04.2015 tilaisuudessa palkinnolla YLA2 pistein 92,5
Palkittu 30.04.2013 tilaisuudessa palkinnolla ERJ-I pistein 105,3

Luonteeltansa Kikka on energinen tamma, joka taitaa esteet vaikka unissaan ja ilman ratsastajaa. Useimmiten se käyttää energiansa hyödykseen, mutta toisinaan siitä on vain haittaa. Säännöllisellä liikutuksen ja rauhallisen ratsastajan kanssa Kikka toimii hienosti. Rauhaton ratsastaja/käsittelijä saa tamman hermostumaan kahta kauheammin ja silloin jo hoitaminen on pelkkä katastrofi. Kikka on kiltti hevonen, muttei voi mitään innokkuudellensa. Ratsastaessa se on osaava ja herkkä, hoitaessa taas ihmisrakas.

Hoitaessa Kikka on energinen, eikä aina malttaisi pysyä nahoissansa. Erityisesti varusteet nähdessä se alkaa puhkua intoa ja steppailee paikallansa. Kikan kanssa olen todennut toimivaksi metodiksi sen, että toimii itse ripeästi, eikä piittaa tamman meuhkaamisesta. Jos sitä komentaa, niin hetken kuluttua steppailu alkaa kahta kauheampana. Kikka ei tee sitä tahallansa, eikä tarkoita mitään pahaa, mutta se vain on niin energinen tapaus. Tamma on kuitenkin kiltti ja nauttii ihmisten huomiosta paljon.

Ratsastaessa sama linja jatkuu. Ratsastajalta vaaditaan rautaisia hermoja, nopeaa päätösten tekoa ja rauhallisuutta. Jos selkään laittaa sähläävän ratsastajan, niin Kikkakin alkaa sähläämään kahta kauheammin. Se pitää saada ennen harjoitusta rauhalliseen mielentilaan ja kulkemaan rennosti, jolloin itse harjoituskin sujuu hyvin. Kikan alaa ovat esteet ja sen motto on erityisesti kilpailuissa; kovaa ja korkealta. Ratsastajan täytyy tietää rata tarkalleen, jotta ehtii ajoissa reagoida ja ohjata oikealle esteelle. Kikka osaa itse katsoa hyvin ponnistuskohdat ja välimatkat. Vaikka sen laukka on matkaavoittavaa, niin se osaa myös koota sitä tarvittaessa lyhyisiin väleihin. Kikka on myös varma hyppääjä, eikä kiellä lähes koskaan. Sitä ei pelota erikoisesteet tai mikään muukaan. Kilpapaikallakin tamma on rohkea ja ehkä hieman jopa rauhallisempi kuin kotona. Kouluratsastus on Kikan mielestä tylsää ja maastossa se on välillä hankala pideltävä.


Sukutaulu ja -selvitys

i. Kauhukakara
  VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-III, KRJ-III
ii. Ryöväri
  KTK-I
iii. Remontti-Reiska
  sh, rn, 144cm
iie. Verenpunainen Ruusu
  sh, prn, 137cm
ie. Saagan Kamomilla
 
iei. Pentagrammi
 
iee. Aureelia
 
e. ILO Leinikki
  ERJ-II
ei. Hurmion Waltteri
  VIR MVA Ch, KTK-II, YLA3
eii. Ruhtinas
  KTK-III, SLA-III, YLA2
eie. Wilhelmiina
 
ee. Ilotar KIR
  KTK-III, Ch, YLA2
eei. Vahingonilo
  WRJ-III
eee. Tarutar VOE
  YLA3

iii. Remontti-Reiska on hieno, estepainotteinen suomenpienhevos-ori. Reiskaksi kutsuttu ruunikko 145cm korkea ori taitoi esteratsastuksen sijoittuen uransa aikana kolmisenkymmentä kertaa seitsemässäkymmenessä startissa. Luonteeltaan se oli perussuokki; ystävällinen, hurmaava ja itsepäinen tahtoessaan niin. Reiska oli suosittu siitosori ja jätti useita kymmeniä upeita suomenhevosvarsoja meidän iloksemme. Ori itse nukkui hiljattain pois 27-vuotiaana yöllä karsinassaan sydämen pysähdyttyä.

iie. Verenpunainen Ruusu on hieman "vaatimattomampi" tamma, sillä ei ole kisattu ollenkaan (lukuunottamatta muutamia tallikisoja), eikä sillä ole muutenkaan minkäänlaisia "saavutuksia". Ruusu oli siitoshevosena kotitallillaan ja jatkuvasti sillä oli varsa, joten siinä välissä se ei ehtinyt kovinkaan kisaamaan. Ruusu kuitenkin hyppäsi hienosti ratana metrin (100cm) esteitä. Luonteeltaan se oli todella kiltti, nuorena hyvin vallaton, mutta ensimmäisen varsan saadessaan rauhottui ja kasvoi aikuiseksi.

eie. Wilhelmiina oli yleispainotteinen suomenhevostamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 156cm ja väriltään se oli vaaleanrautias. Luonteeltaan Miina oli yleensä kiltti ja rehellinen työntekijä, mutta välillä siltäkin löytyi tammamaisia päiviä, jolloin kaikki asiat tuntuivat kiukuttavan sitä. Miina kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa, mutta starttaili satunnaisesti myös kouluratsastuksen saralla. Se teki hyvää jälkeä hyvinä päivinä kilpakentillä ja toi lähes aina ruusukkeen kotiintuomisiksi. Jälkikasvua Miina jätti neljä kappaletta, kunnes nukkui vanhuuttaan pois 26-vuotiaana.

eee. Tarutar VOE edustaa upeaa tammalinjaa, joka tuottaa hyviä suoritus- ja jalostushevosia. Taru itse oli luonteeltaan kiltti ja nöyrä, sekä oikea työmyyrä. Se pärjäsikin hienosti este- ja kouluratsastuksen saralla. Väriltään tamma oli punarautias ja säkäkorkeutta löytyi 158cm. Hyvän kilpauran tehtyään 13-vuotiaana Taru siirtyi täysipäiväiseksi siitoshevoseksi ja se jättikin 8 toinen toistaan upeampaa varsaa meidän iloksi. Taru itse lopetettiin vanhuuden vaivojen johdosta 29-vuoden kunnioitettavassa iässä.


Jälkikasvu

o. Moon Salamanteri s. 28.11.2011 YLA1, KTK-II, ERJ-II, SLA-I
o. Moon Peetter s. 04.06.2012
t. Moon Pikantti s. 01.10.2013 KTK-III
o. Moon Kasper s. 11.11.2013


Päiväkirja ja valmennukset

31.03.2013 Kikka ja karvanlähdön sietämättömyys (kirjoittanut omistaja)
Laiska omistaja ei ole aikoihin kirjoitellut Kikan päiväkirjaan mitään. Alkuunsa voin kertoa, että tammalle kuuluu hyvää. Se valmistautuu laatuarvostelua varten ja on tällä hetkellä siitostammana. Sen kilpaura loppui jo aikoja sitten, sillä sijoitukset tulivat helposti kasaan, joten turha sitä enempää kilpailla. Pitäähän muillekin antaa mahdollisuus.

Tunsin aamulla tarhatessa pienen piston sitä, ettei Kikkaa ole muutamaan päivään harjattu lainkaan. Kävin päiväheinien jälkeen hakemassa tamman puomille ja aloin harjaamaan sitä oikein kunnolla. Ensiksi vedin suurimmat irtokarvat hikiviilalla. Mistä tätä karvaa oikein riittää, kun ei Kikalla ole edes paksua talvikarvaa? Kumisualla pyörittelystä Kikka nautti paljon ja väänteli ylähuulta silmät puoliummessa. Lopuksi harjasin vielä pölyharjalla, jotta tamma ei jäisi aivan räjähtäneen näköiseksi pölyn ja irtokarvojen ansiosta. Vein sen takaisin tarhaan ja aloin siivoamaan harjauspaikkaa. Voisiko joku keksiä hyötykäyttöä irtokarvoille? Meillä sitä nimittäin riittää.

12.01.2012 Kilpakenttien valloitus jatkuu (kirjoittanut omistaja)
Kikka on vallannut kilpakentät heti sinne päästyänsä - alkuvaikeuksien jälkeen siis. Tammalla on nyt kasassa 12 sijoitusta esteratsastusjaoksen alaisista kilpailuista ja lisää tulee taatusti. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että Kikka on tuntunut hyvältä kilpailuissa ja antanut parhaansa siellä. Se on kuin kotonaan kilpapaikalla, eikä turhia stressaile. Päin vastoin; Kikka on jopa parempi kilpakentillä yleisön edessä kuin esimerkiksi kotona valmennuksissa. Se on ollut energinen ja innokas esteillä. Itse pidän tärkeänä, että sitä intoa ei lannisteta. Kikka on tarkoitus lähipäivinä astuttaa, jos löydän sopivan orin. Se on vielä kovassa harkinnassa, mutta muutama upea ehdokas on. Toivottavasti saadaan pian pikku-Kikkoja, jotka valtaavat estekentät emänsä tapaan!

04.01.2012 Kilpakentät kutsuvat (kirjoittanut omistaja)
Ja Kikka vastaa niiden kutsuun. Pikkutamma on kasvanut hurjaa vauhtia ja on jo kilpailuikäinen. Se osaa hienosti perusasiat ratsastuksessa ja hyppää mielellään, sekä hyvällä tekniikalla. Loppuen lopuksi Kikan ratsukoulutus oli helppo homma. Ensimmäiset kilpailut menivät melkoisen penkin alle, sillä Kikka oli todella hermostunut ja stressaantunut. Se pelkäsi kaikkea - esteitä, aitaa, tuomareita, yleisöä ja jopa minua välillä. Muutamien kilpailuiden jälkeen tamma alkoi jopa rentoutua ja kuunnella minua. Kun se pääsi vauhtiin niin sijoitusten tuloa ei voi estää! Lisäsin juuri kalenteriin 7 sijoitusta, mikä on Kikalta enemmän kuin odotin. Jos se jatkaa samaa tahtia niin kokeneetkin konkarit kalpenevat suomineidon rinnalla. Uskon kyllä, että rutiinin myötä tuloksetkin paranevat vielä.

18.12.2011 Satulaan totuttamista (kirjoittanut omistaja)
Kikka on kasvanut hurjaa vauhtia, vaikka isoksi sitä ei voi millään mittapuulla kutsua. Siitä jää varmaan pienikokoinen hevonen, kunhan nyt ei ihan pienhevosen mittoihin jäisi. Tänään energisen neidin kanssa treenailtiin taas kentällä satulaan nousua ja kävelyä ratsastaja selässä. Ensimmäiseksi haasteeksi on tullut se, että Kikka ei malttaisi seistä aloillansa viittä sekunttia kauempaa. Ratsastaja saa olla salamannopea, jotta ehtii kyytiin ennen kuin tamma ottaa ritolat. Ehkä sen saa malttamaan ajan kanssa paremmin. Tänään otettiin ensimmäiset raviaskeleet ratsastaja selässä. Kikka säikähti keventelyä ja lähti pukkilaukalla kentän toiseen päähän. Taluttaja kupsahti nenällensä ja itse roikuin lopulta Kikan kaulalla. Se ravisti minut hienosti alas ja seisoi portin edessä kauhuissaan. Sille ei voinut edes olla vihainen, sillä niin vilpitön se on. Uusi yritys ja tällä kertaa kumpikin osasi varautua mahdolliseen pukkilaukkakohtaukseen. Kikka meni kuitenkin oikein mallikkaasti. Se on edistynyt huimaa vauhtia!




05.04.2013 Estevalmennus, valmentajana Snusmumriken
Jo ennestään tuttu pari, Misery ja Kikka saapuvat luokseni estevalmennukseen. Rupattelimme alkukäyntien aikana niitä näitä ja kerroin, että täksi kerraksi olin kaavaillut heille uusintaratoja. Tiukkoja kurveja oli siis luvassa, joten oli tärkeää saada ratsu heti taipuisaksi ja lämpimäksi, jotta kaarteet pystyttäisiin suorittaa tasapainossa. Yhtä tärkeää oli tarkistaa myös suoruus, sillä hevonen piti saada myös nopeasti suoritettua esteelle. Kikka oli reipas, oma itsensä, mutta huomattavasti keskittyneempi heti kuin edellisellä kerralla. Miseryllä oli työtä saada oikea pohje läpi, mutta avotaivutuksien avulla hevonen saatiin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin. Laukkaverkassa käskin ottaa pari kierrosta reipasta laukkaa kevyessä istunnassa ja sen jälkeen koota laukkaa hieman ja tulla puomisarja muutaman kerran. Puomit rauhoittivat hieman laukasta kiihtynyttä Kikkaa sopivasti. Verkkahypyiksi otettiin muutama pienempi pysty ravista. Tässä välissä pidettiin tauko, käyntiä pitkin ohjin. Ensimmäisenä tehtävänä oli hypätä ''kolmikaarisella'', tiet tehtiin vielä mahdollisimman pitkiksi ja keskityttiin etenkin esteille suoristamiseen. Kikka liioitelli hyppyjään, mikä hankaloitti ratsastajan työskentelyä. Käskin ottaa reilun pidätteen aina muutama askel ennen estettä, jottei tamma pääsisi kaahaamaan esteelle. Keskimmäiselle esteelle laitoin vielä apupuomin, jotta se joutuisi tulla hieman lähemmäs estettä ja saisi jumppaakin samalla. Hypyt alkoivat sujua hieman hillitymmin ja parin onnistuneen kierroksen jälkeen vaihdettiin rataan. Kävimme Miseryn kanssa radan huolellisesti läpi ja mietimme kuin se olisi uusintarata kisoissa; missä kohdissa olisi järkevää oikoa ajan säästämiseksi. Ensimmäisellä kerralla tempo oli hyvä, mutta tiet jäivät liian pitkiksi. Rohkaisin yrittämään vielä paljon lyhyempiä teitä, sillä olin varma että Kikka kääntyisi vaikka pennin päällä kunhan ratsastaja uskaltaisi kääntää! Suoritusta hiottiin ja hiottiin, ja viimeinen oli ihan nappisuoritus. Siinä olisi ehdottomasti ollut kisojen voittorata. ;) Tähän oli hyvä lopettaa loppuravien ja -käyntien saattelemana. Kiitos teille, olitte oikein mukava pari valmentaa!

31.03.2013 Estevalmennus, valmentajana Snusmumriken
Misery saapui näpsäkän suokkitammansa kanssa valmennukseeni. Kikka huomasi kentän esteet ja siitä alkoi huokua aito innokkuus. Alkukäyntien jälkeen huikkasin ratsastajaa keräämään ohjat ja taivuttelemalla tammaa hetken käynnissä pienten volttien kera. Tamma rentoutui käynnissä hyvin, vaikka oli hieman täpisevällä päällä, mutta raviin siirryttäessä se ampaisi raviin kuin tykin suusta. Käskin keventää rauhallisesti ja pitää kädet vakaina, sekä tekemään hetken käyntisiirtymisiä, jotta Kikka saataisiin hillittyä kuulolle ja sitä myötä rennoksi. Misery pysyi jämäkkänä ja määrätietoisena, jonka myötä Kikka alkoi kulkemaan pikkuhiljaa letkeänä. Laukkaverkassa tehtiin myös muutama käyntisiirtyminen, että tamma antaisi ottaa varmasti kiinni. Verkkaan sisällytettiin vielä muutama helppo hyppy, jotka onnistuivt hyvin ja joidenka jälkeen pidettiin tauko. Tehtäväksi olin suunnitellut vinohyppyjä, niissä piti olla tarkka ja hevosen suora. Käyntitauon jälkeen siirryttiin heti asiaan. Esteenä oli pysty, jolle lähestyttiin lävistäjällä vinosti. Neuvoin ottamaan aluksi hieman vähemmän poikitusta ja lisäämään sitä asteittain. Kikka tuli innokkaasti esteelle, mutta oikea lapa edellä, hyppy oli kuitenkin ihan onnistunut. Käskin ottaa lavan haltuun pohkeen ja ohjan avulla, jotta Kikka tulisi suorassa ja näkisi kunnolla esteen. Misery sai asian kuntoon muutaman hypyn jälkeen, jonka jälkeen ratsukko hyppäsi esteen vielä molemmista suunnista mahdollisimman vinosti. Nostin vinosti hypättävän esteen okseriksi ja se sisällytettiin lyhyeen ja yksinkertaiseen rataan, jonka pari suoritti kahteen otteeseen varmasti ja onnistuneesti! Loppuverryttelyissä Kikka vaikutti oikein tyytyväiseltä ja ansaitsikin kunnon kehut.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sislln copyright misery. 2014
Moondance on tysin virtuaalinen talli ja mitn ei ole oikeasti olemassa!