Moondance


Lakean Markos lopetettiin 16.08.2014 vanhuuden vaivojen johdosta 26-vuotiaana.

VIRTUAALIHEVONEN

Lakean Markos

Lakean Markos "Kossu, Make" s. 03.09.2011
suomenhevonen, ori kasvattaja Virtuaalitalli Lakea
VH11-018-1314 omistaja VRL-01080 (Moondance)
150cm, punarautias Vaativa B / 100 cm (yleis)
Kilpailukalenteri KTK-III, ERJ-III

Palkittu 25.12.2013 tilaisuudessa ERJ-III palkinnolla pistein 83,9
Palkittu KTK-III palkinnolla pistein 61 5.1.2012
Hontelo kaula, hieman vento selkä, pysty lapa. Kohtalainen tyypi, sukupuolileima
saisi olla parempi, pitkä kaula, nuoren oloinen, takakorkea. Hyvänpuoleiset tyypit,
pitkä runko, hieman pitkä vento selkä, käyrähköt kintereet.


Kossu on mamman kultamuru. Se osaa kusettaa kaikkia muita, mutta minua kohtaan se on niin kultainen. Hoitaessa tallitytöt valittavat, että taas se Kossu puri tai ryösti tarhatessa irti. Kun itse sitä harjaan, niin ori seisoo nätisti aloillansa ja saattaa joskus intoutua pusuttelemaan. Jos joku kehtaa sanoa kultapojuani hirviöksi, niin käsken hänen opetella käsittelemään Kossua sen vaatimalla tavalla. Varusteiden laittaminen ei tuota ongelmia minulle, mutta tytöt valittavat Kossun pullistelevan ja yrittävän näykkiä vyötä kiristäessä.

Ratsastaessa Kossu kulkee nätisti, jos selässä olen minä tai joku asiansa osaava rauhallinen kuski. Jos kuskia pystyy kusettamaan, niin Kossu kyllä tekee sen parhaansa mukaan. Itselläni Kossu yrittää aina parhaansa, eikä kyseenalaista koskaan vaatimuksiani. Ori on herkkä ratsu, joka ottaa herkästi komentamisesta tai kovista avuista nokkiinsa. Silloin se yleensä pysähtyy kiukuttelemaan, kunnes ratsastaja ymmärtää lepytellä sitä. Kossu on monitoimiratsu, jolta sujuu niin esteet kuin koulukin. Se on reipas, mutta varovainen esteillä. Ratsastaja saa olla tarkkana, ettei ota turhan paljoa suusta kiinni, sillä silloin Kossu ei taatusti hyppää esteen ylitse. Muuten se on kyllä varma hyppääjä. Koulua vääntäessä Kossu on yritteliäs ja jaksaa vääntää koulukiemuroita vaikka kuinka kauan. Erityisesti laukkaharjoitukset ovat sen mieleen. Kossun kanssa maastoilu on aina oma lukunsa, sillä orin mielestä jokaisen kiven takana vaanii hevosia syöviä hirviöitä. Silloin ori hypähtää sivulle tai jää pörisemään kauhusta kankeana. Onneksi Kossu ei koskaan ole keksinyt, että voisi paeta paikalta kiitolaukalla.

Kilpapaikalla Kossu on helppo tapaus. Se katselee rauhallisesti uusia asioita, eikä säiky mitään. Kossu menee hevosautoon nätisti, mutta traileriin menosta sen kanssa saa aina keskustella. Herra ei ilmeisesti halua matkustaa pienessä kopissa, vaan vaatii egollensa suuren auton. Matkan ajan se on nätisti kummassa välineessä tahansa. Itse suoritukseen Kossu keskittyy aina parhaalla mahdollisella tavalla. Se on kilpapaikalla paljon ylväämpi olemukseltaan ja tietää olevansa yksi upeimmista oreista. Tästä on hyötyä eritoten koulukentillä, mutta esteilläkin Kossu taistelee voitosta viimeiseen asti. Palkintojenjaossa ori seisoo kuin tatti aloillansa ja röyhistelee rintaansa kameroille.


Sukutaulu ja -selvitys

i. Kuusimetsän Jali
  Ch
ii. Jalmar
 
iii. Veli-Jali
 
iie. Aino-Maaria
 
ie. Jasmiina
 
iei. Uhkan Velipoika
 
iee. Veeraliina
 
e. Taikahuurre
  Vir Mva Ch, KTK-II
ei. Pikantti
 
eii. Vinkkaus
 
eie. Sirulento
 
ee. Herttileili
 
eei. Super-Stara
 
eee. Tarinatäti
 

ii. Jalmar on erittäin hyväluonteinen ja komea ori. Rautias ori on kilpaillut niin koulu- että estekentilläkin, saavuttaen molemmissa lajeissa hyviä tuloksia. Jalmarin askellajit ovat pehmeät, vaikka niissä ei sitä erityistä liidokkuutta olekaan. Orin hyppäämistä on myös ilo katsella, sillä herra osaa asettaa askeleensa oikein ja sen hyppytyyli on jotain erikoisen kaunista. Jalmar on kuulemma hieman säätäjä, eikä se aina osaa varoa hoitajansa varpaita tai taluttajaansa. Ori on kerännyt 34 koulusijoitusta ja 23 estesijoitusta ja kilpailee edelleen, vaikka vetäytyykin hyvin pian eläkkeelle ja kokopäiväiseen jalostukseen. Varsoja orilla on Jalin lisäksi kolme muuta.

iii. Veli-Jali on punarautias, erittäin komea ori. Estesukuinen herra rakastaa hyppäämistä yli kaiken ja sen kyllä huomaa, jos oriin näkee estekentällä. Se hyppää liidokkaasti ja rohkeasti, mutta osaa kuitenkin arvioida tilanteen, eikä lähde yrittämään liikoja. Orilla on hyvä rakenne ja se on kantakirjattu kolmospalkinnolla, lisäksi sillä on monet näyttelypalkinnot.

iie. Aino-Maaria on enemmän koulupuolella nähty tamma. Rautias hevonen on melko tavallinen kouluratsu, ilman mitään erityisempiä kykyjä. Rakenteensakkaan puolesta tamma ei ollut mitä mahtavin, mutta oli silti hyvä käyttöhevonen. 154cm korkealla tammalla on vain yksi varsa, Jalmar.

ie. Jasmiina on 145cm korkea suomenpienhevostamma. Jalmarin tavoin tamma on kilpaillut sekä esteillä että koulussa ja on kenttääkin tullut kokeiltua melko hyvillä saavutuksilla. Tamma on rakenteensa ansiosta kerännyt monet palkinnot näyttelykehistä. Luonteeltaan Jasmiina on hieman itsepäinen oman tiensä kulkija, mutta silti täysin hallitsettavissa oleva tapaus. Jasmiinalla on yhteensä 45 sijoitusta, niin esteiltä, koulusta kuin kentästäkin. Lisäksi tammalla on kaksi varsaa, Jali ja sen sisar.

iei. Uhkan Velipoika on yksi Uhkan siittolan lukuisista kasvateista. Musta estepainotteinen ori oli 150cm korkea, hieman rasavilli orin ketales, joka starttasi menestyksekkäästi kenttäluokissa ympäri Suomea. Ori oli ehdolla edustamaan Suomea kenttäratsastuksen EM-kisoihin, mutta suuret puoliveriset veivät paikan. Ori kuitenkin kahmi itsellensä yhden suomenmestaruuden.

iee. Veeraliina oli 146cm korkea tummanrautias suomenpienhevostamma. Veeraliina asusti yksityisenä Pohjois-Suomessa, eikä täten startannut juurikaan kilpailuissa. Veeraliina sai elämänsä aikana yhden varsan, josta oli tarkoitus tulla menestyksekäs kisahevonen ja niin myös kävi.

ei. Pikantti oli komea ja charmikas suomenhevosori, jolla oli huimat 171cm korkeutta, mutta sitäkin suurempi sydän. Pikantilla oli upean tummanruunikon värityksensä lisäksi aivan mahtava rakenne, jonka vuoksi siirtyi kilpailukäytöstä suoraan jalostukseen. Ori ehti elämänsä aikana kiertää monet suuret näyttelyt palaten aina takaisin jonkinsortin pystin tai ruusukkeen kera. Pikantin varsoista tuli aivan loistavia kouluratsuja, sillä ori periytti selvästikin rehellisen ja miellyttävän luonteen, sekä siunasi varsojaan myös aivan upeilla liikkeillä. Kuitenkin tämän tähdenlennon voitokas elämä päättyi silkkaan vanhenemiseen, ja ori nukkui pois laitumella laumansa keskuudessa.

eii. Vinkkaus oli 165cm korkea punarautias suomenhevosori. Ori kilpaili koulussa melko vaihtelevin tuloksin. Kisauran laimeudesta huolimatta ori tuli tunnetuksi kasvattajien piireissä hyvän rakenteensa ja luonteensa ansiosta ja siittikin maailmalle monta käyttökelpoista yksilöä. iii. Laku-Pekka on nimensä mukaan pikimusta ori. 169cm korkea jättiläinen kilpaili esteillä, hypäten metriä kansallisella tasolla. Ori ei koskaan loistanut kisatuloksillaan ja oli omistajan mukaan rauhaa ja yksinäisyyttä rakastava oman tiensä kulkija. iie.Punarautias Taavettiina oli siunattu uskomattoman pitkällä harjalla ja hyvällä rakenteella. Tamma voitti elämänsä aikana monet näyttelyt ja kahmi arvonimiä tuon tuostakin. Myös koulukentillä tamma loisti upeilla liikkeillään. Taavettiina jouduttiin lopettamaan autokolarin seurauksena, sen ollessa vain 15-vuotias.

eie. 158cm korkea Sirulehto oli musta suomenhevonen. Tamma kilpaili koulua seuratasolla ja olikin melkoinen opetusmestari. Monessa eri kodissa kiertäneestä Sirulehdosta tuli vanhemmiten äkäinen, mutta pohjimmiltaan se oli oikein kultainen. Tamma kuoli 23-vuotiaana omaan karsinaansa. Sirulehto jätti jälkeensä vain yhden varsan, Pikantin. iei.Jojotin oli upea rakenteinen, musta suomenhevosori. Kisakentillä ori kävi vain muutaman kerran ja lopun ajan vietti tammoja astuen. Jojotin hankki menestystä näyttelyissä ja kahmi monet pystit tällä saralla. iee. Rimi-Aino oli rautias tamma, jota omistaja kuvaa maailman kilteimmäksi. Rimi-Ainolla ei kilpakokemusta ollut, pääasiassa se vain kaahotti omistajansa kanssa pelloilla laukaten ja piti hauskaa. Sirulehto jäikin tamman ainoaksi jälkeläiseksi.

ee. Herttileili on hyväsydämminen ja kiltti suomenhevostamma koulukentiltä. Herttileilin salaisuus tuomareiden hurmaamiseen on lienet vain 151cm kokoonsa nähden lennokkaat ja ilmavat askeleet ja todellinen panostus joka hetkessä. Vaikka tamma välillä vaikuttaa apaattiselta kisakoneelta, radalla se suorastaan loistaa ja palaa aina hyväntuulisena takaisin. Herttileilin kanssa on myös käyty parit näyttelyt hyvin tuloksin, onhan tuolla tammalla aivan hurmaava harja ja kaunis rautiaan väritys. Nykyään Herttileili viettää eläkepäiviään siittolassa ollen kuitenkin yksi tallin parhaista siitostammoista. Tamma periyttää mukavan ja rehdin luonteensa lisäksi myös erinomaista työskentelymotivaatiota.

eei. Super-Stara periytti upeita liikkeitä ja hyvää käytöstä. Vaikka ori ei rakenteensa puolesta niinkään loistanut, sen käytettävyys oli täysi kymppi. Lisäksi se oli aina yhteistyöhaluinen. Omistaja sanoo, ettei oriilla ollut huonoja päiviä lainkaan. Se osasi jopa tammojen läheisyydessä käyttäytyä täysin mallikelpoisesti, ja joskus sen hyvää luonnetta ihmeteltiin jopa kisakentillä. eii. Jykevä musta ori, ei voi erehtyä hevosesta. Ripen Ritari oli upea rakenteinen, jykevä suomenpienhevosori. Vaikka rakenne oli upea, ei luonteesta sanottu samaa. Ori oli pahapäinen, eikä se juurikaan osoittanut yhteistyöhalua kilpakentillä. Sen ratsastaminen oli melkoista taistelua, mutta sillä saatiin kasaan edes muutamat sijoitukset. Ori kantakirjattiin todella hyvillä pisteillä sen ollessa seitsemänvuotias. eie. Puuteriina oli sporttinen, kimo suomenpienhevostamma. Tamma asusti ratsastuskoulussa tuntihevosena, missä se sai kuitenkin silloin tällöin näyttää kyntensä kilparadoilla. Tamma kilpaili sekä esteillä, että koulussa ja oli ratsastuskoulun henkilökunnan mukaan mitä mainioin opetusmestari.

eee. Tarinatätin puolelta suku jatkuu estepainotteisena. 147cm korkea, kaunis tamma kilpaili seuratasolla esteillä hyvillä tuloksilla ja sillä oli kapasiteettiä myös isompiin luokkiin. Ongelmat jaloissa kuitenkin estivät sitä nousemaan korkeammalle ja sen esteura päättyikin jo 13-vuotiaana, jonka jälkeen sillä teetettiin kolme varsaa. eei. Pikku-Ihme oli tosiaankin melkoinen ihme. Kun tavalliselle suomenhevostammalle syntyi ruunikko orivarsa ja isä oli naapuritilan kouluratsu, eikä asiasta tiedetty mitään, oli hämmästys melkoinen. Orin upeat askellajit huomattiin jo pienenä, sen ravaillessa äitinsä rinnalla. Ori päätyikin esteratsastajan valmennukseen, jonka kanssa se kahmikin erilaiset pystit. eee. Leimutar on liinakko tamma, jonka päätä komistaa iso läsi. Tamman karvapeite oli tummaa, mutta sen jouhet olivat melkein valkoiset. Leimutar oli todella kookas, 169cm, eikä se aina ollut niitä ihastuttavimpia luonteensa suhteen. Esteillä tamma pärjäsi rohkeutensa ansiosta todella hienosti, yrittäen aina parhaansa. (Sukuselvityksen © Tiuhti)


Jälkikasvu

o. Fiktion Mainio s. 10.11.2013
t. Moon Silkkii s. 14.06.2013
t. Moon Miksaus s. 19.04.2013
t. Moon Hilaja s. 12.04.2013
o. Hunninko s. 28.06.2012 SV-I


Päiväkirja ja valmennukset

13.07.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Toffe (ent-omistaja)
Huh hellettä! Vaikka lämpötila oli tänään vain kahdenkymmenen tienoilla, auringon ansiosta ilma tuntui lähes trooppiselta. Makekin oli aivan uupuneen oloinen hakiessani sitä sisälle. Se oli helppo ottaa tarhasta kiinni - kesäkuun ongelma ei vaivannut enää - varsinkin kun pari muutakin hevosta otettiin sisään samaan aikaan. Kiinnitin Maken käytävälle ja harjasin sen lyhyellä kaavalla, eli pahimmat liat pois ja laitoin varusteet orille. Päätin mennä kuumuudesta (ja ratsuni flegmaattisuudesta) huolimatta kentälle hyppäämään esteitä. Sidoin Maken kentällä aitaan kiinni esteiden kasaamisen ajaksi. Tässä ajassa ori onnistui pujottamaan päänsä kentän aitojen välistä ja syödä aimo annoksen ruohoa! Make näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä irrottaessani sitä aidasta ja kavutessani selkään...

Alkukäyntien jälkeen aloitin tekemällä voltit pitkien sivujen alkuun ja avotaivutusta lopun pitkän sivun. Make tuntui edelleen laiskalta, mutta se taipui kuitenkin hyvin. Kun koin tehtävän onnistuvan melko hyvin, otin pari laukannostoa käynnistä. Ori alkoi vähitellen saada moottoriaan toimimaan, ja tein myös pari nostoa peruutuksista. Nyt Make tuntui jo reagoivan pohkeeseen huomattavasti paremmin. Verryteltyämme aloitimme hyppäämisen pienellä pystyesteellä, jonka korkeus oli noin 70 senttiä. Tajutessaan pääsevänsä hyppäämään Make löysi uuden vaihteen itsestään. Se pidensi askeltaan ja tuntui siltä, että käskystä se olisi hypännyt vaikka kuuhun jos olisin sitä pyytänyt. Ensimmäiset hypyt sujuivat suorastaan loistavasti, Make hyppäsi hyvällä tekniikalla ja lähti hyppyyn juuri niistä kohdista mistä halusinkin. Pyysin Nikolasta (tallimestari) nostamaan estettä hänen tullessa katselemaan menoamme. Ylitimme pari kertaa metrin korkuisen pystyn ennen kuin aloitimme koko radan hyppäämisen.

Olin rakentanut seitsemän esteen radan, johon kuului pari pystyä, kolmoissarja, okseri ja trippeli. Make tuntui edelleen upealta. Se kuunteli tarkkaavaisesti apujani eikä laiskahkosta orista ollut tietoakaan - lähdin radalle siis luottavaisin mielin. Nostin laukan ja ohjasin orin ensimmäiselle esteelle, joka oli pystyeste. Make hyppäsi korkealla loikalla esteen yli, ja jatkoimme kulkuamme okserille. Sitä ennen piti tehdä tiukka mutka, joka meinasi jäädä oman virheeni taki liian laajaksi, mutta pääsimme kuitenkin kunnialla hyvälle ponnistuspaikalle. Okserin jäätyä taakse suuntasimme kohti kolmoissarjaa, joka oli tämän radan vaikein osuus. Kaksi ensimmäistä osaa ylitimme helposti, ja kolmannenkin yli pääsimme hieman haparoiden. Loppurata sujui rauhallisella tahdilla, trippelillä puomi oli pudota, mutta pysyi kuitenkin kannattimilla. Loppuverryttelyiksi annoin Maken ravailla puolipitkin ohjin uraa pitkin välillä voltteja ja ympyröitä tehden. Hyppäsin alas orin selästä loppukäynnit käveltyämme ja vein sen takaisin talliin. Riisuttuani varusteet käytin hieman enemmän aikaa harjaukseen, ja pesin hikisen herran märällä sienellä. Jätin Maken tällä kertaa talliin, se oli kuitenkin saamassa iltaruoat pian enkä viitsinyt sitä parinkymmenen minuutin vuoksi viedä ulos. Kävin itse kasaamassa esteet pois kentältä, jonka jälkeen olikin jo aika antaa hevosille iltaruoat.

21.06.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Toffe (ent-omistaja)
Kävin hakemassa Maken normaalia aikaisemmin tarhasta, tarkoituksenani oli harjata ja pestä ori kerrankin päästä kavioihin asti. Normaalisti helposti tarhasta kiinni antava Make ei jostakin syystä tänään meinannut millään tulla luokseni. Jouduin kymmenen minuutin yrittämisen jälkeen turvautumaan kaurasankoon, jonka luokse ori tulikin jo mielellään. Katsahdin pienikokoista oriani huokaisten, sillä se oli täysin mudassa parin tarhavapaapäivän jäljiltä. Työhön menisi varmasti tuntikausia! Taluttaessani Makea kiinnityspuomia kohti se yritti vielä lähteä käsistäni pelästyessään punaista postilaatikkoamme (jonka ori on nähnyt päivittäin yhdeksänvuotisen elämänsä ajan). Selvästi tätä oria ei pitäisi päästää vapaalle päivää pidemmäksi ajaksi!

Kiinnitin Maken varmuuden vuoksi kahdella vetosolmulla, jos hölmöilyt vielä jatkuisivat. Hain pikaisesti sisältä harjapakin ja vesiletkun valmiiksi. Aloitin urakkani kumisualla, sillä Make oli kuorrutettu paikoitellen jopa reilun sentin paksuisella mutakerroksella. Make selvästi nautti harjauksesta, vaikka luimikin välillä joutuessani harjaamaan orin herkkää vatsaa hieman kovemmin kumisualla. Sen (luiminnan) vastapainoksi ori kuitenkin venytti hauskasti ylähuultaan ja sulki silmänsä rapsuttaessani sitä sään kohdalta ja käänsi päätään kuin olisi ollut seitsemännessä taivaassa. Tallimestarimme Nikolas naurahtikin Makelle mennessään ohitsemme, mutta Make ei nähtävästi edes huomannut miestä. Vartin verran harjattuani oria kumisualla ja kovalla harjalla olin saanut pahimmat liat Maken päältä pois. Nopeasti harjasin orin vielä pölysualla ja puhdistin herran kaviot.

Tämän jälkeen laitoin harjapakin syrjemmälle ja otin vesiletkun maasta. Makea ei ole ennen pesty letkulla, joten hieman jännityksellä odotin, mitä Make tästä ajattelisi. Käänsin veden tulemaan letkusta, ja aluksi näytti siltä että ori olisi hypännyt taaksepäin nähdessään veden. Se kuitenkin pysyi paikallaan - hieman epäluuloinen ilme naamallaan - ja antoi minun pestä alkuun toisen etusensa. Lopulta Make rentoutui kokonaan huomatessaan letkun olevan vaaraton. Kastelin orin kauttaaltaan korvia lukuunottamatta ja otin pakista hevosshampoon. Suihkuttelin shampoota likaisimpiin kohtiin, eli lähinnä jalkoihin ja kylkiin. Hierottuani shampoota hetken orin karvaan huuhtelin vaahdon pois rohkean hevoseni turkista, joka tosin näytti jo nukkuvan. Aurinko paistoi taivaalta sen verran lämpimästi, että ajattelin mennä Maken kanssa vielä pienelle kävelylenkille. Irrotin hakemistani Maken suitsista turpahihnan, jonka katsoin olevan täysin turha rennolla kävelylenkillä, ja laitoin suitset hieman virkistyneen herran päähän. Hyppäsin jakkaran päältä Maken harmittavan vähän kuivuneeseen selkään ja kehotin ratsua suuntaamaan kohti metsää. Kävelimme reilun kilometrin mittaisen lenkin peltojen reunoja pitkin. Reissun jälkeen ori pääsi suoraan takaisin tarhaan ja minä menin korjaamaan jälkeni pois hoitopuomilta ihastellen kaunista kesäsäätä.

26.02.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Toffe (ent-omistaja)
Lähdimme jälleen melko varhain ajamaan vanhaan tuttuun kisapaikkaamme, Koston Suomenhevosiin. Starttasimme jälleen helpossa luokassa. Tällä kertaa tullessamme paikan päälle Make oli syystä tai toisesta hyvin hermostunut ja minun oli vaikeata saada siihen minkäänlaista kontaktia. Jo satuloinnissa Make tepasteli edestakaisin lähes jatkuvasti, eikä edes heinäverkko turvan edessä rauhoittanut sitä. Aavistelin jo siinä vaiheessa kilpailuista tulevan hyvin vaikeat, mutta päätin kuitenkin startata. Kävellessämme kohti verryttelykenttää Make nousi kerran pystyyn onneksi pääsemättä irti. Kurinpalautuksen jälkeen se käveli loppumatkan ruodussa kentälle ja malttoi käyttäytyä selkäännousun ajan.

Kymmenisen minuuttia verryttelyn alusta Make tuntui melko hyvältä, ja hyvin pieni toivonkipinä heräsi mielessäni. Se sammui kuitenkin nopeasti, kun Make menetti keskittymisensä täysin toisen hevosen ryöstettyä ratsastajaltaan. Kyseisen hevosen juostessa meidän ohi oli Makekin menossa mukaan. Vaikka ori ei ole koskaan aiemmin lähtenyt lapasesta, voin sanoa, että tavallisella nivelkuolaimella orin pitäminen paikoillaan oli vaikeaa. Make ei ollut kuitenkaan ainoa hevonen joka oli lähdössä omille teilleen, mutta kaikkien onneksi mitään ei lopulta tapahtunut. Tilanteen rauhoituttua Make ei tuntunut kuuntelevan minua enää läheskään yhtä hyvin, ja olin tietenkin pettynyt. Suorituksemme oli enemmän tai vähemmän epätasainen, jotkin osat menivät mukiinmenevästi, jotkin taas eivät onnistuneet lainkaan. Pahin ongelma tuli laukkavolteissa, joissa Make lähti kaatumaan ulkopohjetta vasten, enkä itse käyttänyt pohjetta tarpeeksi. Volteista tuli siis lähinnä ympyröitä. Prosentteja saimme kuitenkin 52%, mikä olosuhteet huomioon ottaen tuntui lähes ihmeeltä.

Make pääsi rauhoittumaan traileriin tammakaverinsa Helmen kanssa. Pian ori joutui jälleen kisaamaan, lähdimme tällä kertaa ensimmäisinä rataesteille. Radalla ori tuntui onneksi jo vähän enemmän omalta itseltään, mutta kaksi pudotusta saimme kuitenkin ja yhden aikavirhepisteen. Suoritukseen olin kuitenkin tyytyväinen, Make hyppäsi tasaisen ja rytmikkään radan. Maastoestekokeelle lähtiessämme olimme kokonaispisteissä kuitenkin viimeisenä 50 osallistujan joukossa, joten lähdin tavoittelemaan rauhallista rataa, josta molemmille jäisi hyvä mieli. Maastossa Make piristyikin jälleen ja se selvästi halusi hypätä ja päästellä pitkillä suorilla. Maastoesteet sujuivat siis ehdottomasti parhaiten, ja vaikka olimme kaukana viimeisestä sijasta tällä osakokeella, ei sijoituksemme riittänyt nostamaan meitä viimeiseltä sijalta. Olin epäonnistuneesta aamupäivästä huolimatta tyytyväinen molempiin esteosuuksiin. Lähdimmekin tyytyväisin mielin ajelemaan kotia kohti.

24.12.2011 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Toffe (ent-omistaja)
Näin joulun kunniaksi kävimme suuren porukan kanssa joulumaastossa. Porukkaa veti Toffe (ratsunaan Eemil), ja lisäksi tallin työntekijät ja satunnaiset (perhe)tuttavat pääsivät mukaan. Hevosiksi valittiin Eemilin lisäksi Repe, Riska, Make, Ville, Eerika, Tuikku, Emma, Essi ja Viska. Lisäksi tallin kengittäjä pääsi mukaan Oonan kanssa kärryillä. Vaikka porukka oli melko suuri, meni matka varsin mukavasti! Kaikilla oli oikein hauskaa, ja halukkaat pääsivät pitämään pienen hankilaukkakilpailun! Tallille palattuamme oli glögi- ja piparitarjoilu, ja hevoset saivat osakseen porkkanoita ja omenoita. Hyvää joulua kaikille!

13.12.2011 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Toffe (ent-omistaja)
Matkasimme tänään aikaisin aamulla Koston Suomenhevosiin, tarkoituksenamme osallistua helppoon kenttäluokkaan. Saavuttuamme perille - myönnettäköön, hieman myöhässä... - otin Maken nopeasti ulos autosta, ja ori katseli ympärilleen kuin arvioiden kanssakilpailijoitaan. Meidän viereemme pysäköineen naisen connemararuuna näytti kiinnostavan Makea, ja herrat hieroivatkin ystävyyttä meidän omistajien valmistellessa ratsujamme.

Ensimmäisenä oli vuorossa koulukoe, ja olin melko hermostunut. Make oli toissapäiväisessä harjoituksessa tuntunut hieman hangoittelevalta ja laiskalta, joten minun oli vain toivottava, että lepopäivä ennen kilpailuja olisi auttanut. Starttasimme luokan keskivaiheilla, joten ehdimme katsella muiden suorituksia verrytellessämme itse. Make tuntui nyt paljon kuuliaisemmalta ja yhteistyöhaluisemmalta, joten siltä osin huokaisin helpotuksesta. Itse rata meni varsin hyvin, ja koulukokeen jälkeen olimme peräti kolmansia!

Tunnin lepotauon jälkeen aloin valmistelemaan Makea esterataa varten. Ori tuntui edelleen virkeältä, ja verryttelyssä se hyppäsi innokkaasti esteiden yli. Radalle päästyämme oma jännitykseni kuitenkin kasvoi niin suureksi, että meinasin ohjata Maken kokonaan väärälle esteelle. Onneksi huomasin tämän ajoissa, emmekä saaneet hylkäystä väärän radan hyppäämisestä... Aikaa siinä tosin meni hukkaan, mutta saimme kuitenkin puhtaan radan. Rata oli ollut varsin vaativa, ja vain neljä sai puhtaan radan meidän lisäksemme. Esteradan jälkeen putosimme pykälän alaspäin neljänsiksi.

Viimeisenä oli vuorossa maastoratsastuskoe. Lähdimme tällä kertaa toisina, mikä oli hyvä asia: Make oli varsin kärsimätön pitkän päivänsä vuoksi. Ori lähtikin maalista huimaa laukkaa eteenpäin, ja se hyppäsi maastoesteet hyvällä ilmavaralla. Maaliin päästyämme olin sanoinkuvaamattoman ylpeä Makesta! Ori pääsi puunaamisen jälkeen traileriin syömään heiniä. En voinut uskoa kun näin tulokset maastoradalta: olimme olleet ensimmäisiä! Tämä tulos nosti meidät kokonaiskilpailussa taas kolmannelle sijalle, 30 osallistujan joukosta.




02.11.2013 estevalmennus, valmentajana weem
Misery ja Kossu saivat tänään hypättäväkseen viiden esteen lyhyen radan. Rata koostui vain pystyistä, mutta tiet olivat melko kinkkisiä ratsastettavia. Ensimmäinen oli suoralla linjalla oleva sarja, välissä kaksi laukkaa, tästä melko tiukka käännös ja seuraavan esteen päällä suunnan muutos ja viimeisenä kaarevalla linjalla kaksi estettä, välissä viisi laukkaa. Alkuverryttelyn jälkeen pari sai hypätä jokaisen linjan kerran. Sarjalla Kossu loikkasi ensimmäiselle esteelle ja väli jäi ahtaaksi, jolloin viimeiseltä esteeltä putosi puomi. Toisella yrittämällä sarja onnistui paremmin. Seuraavana oleva tiukka käännös tuppasi parilla yrittämällä vähän valumaan, mutta hyppy oli muuten puhdas. Kaareva linja sujui hyvin ja laukka vaihtui esteen päällä mainiosti. Kaikki tehtävät peräkanaa suorittaen suorituksista tuli vähän hätäisempiä, ja vaikka virheitä ei tullut, niin ei se kovin kaunista katseltavaa ollut. Uudestaan yrittämällä tekemiseen saatiin takaisin rauha, jolloin suorituksesta tuli paljon harmonisemman näköistä. Kossu hyppäsi koko valmennuksen ajan hyvin, vaikka se reagoi ratsastajan hermosteluun hermoilemalla, se myös rauhoittui, kun ratsastaja rauhoittui. Viimeiseksi ratsukko sai tulla vielä yhtä korotettua pystyä korkeushypyn kannalta. Viimein oli aika kiittää yhteistyöstä ja päästä ratsukko loppuverryttelyyn.

28.10.2013 estevalmennus, valmentajana weem
Tänään estevalmennuksen aiheena oli kaareva linja, jolla hypättiin vähän erilaisia harjoituksia. Kossu oli alusta saakka hyvin mukana ja sopivasti pyrkimässä eteen, joten miseryn hommaksi jäi vain pitää vauhtia yllä ja taivutellen vähän vetreyttää oria. Verryttelyn vuoksi ratsukko sai hypätä muutaman kerran myös yhtä yksittäistä pystyä. Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä oli tulla kaksi pystyä, jotka olin sijoittanut neljän laukan välein kaarevalle uralle. Kierros säilyi hypyissä samana, tie kulki kuin laajan ympyrän kaarella, joten hankalinta oli löytää hyvä reitti esteiden väliin. Ja sekään ei ollut mitenkään hankalaa, vaan misery löysi sen helposti. Kossu hyppäsi hyvin ja piti laukan tasaisena esteiden välissä. Muutamien toistojen jälkeen sama yksinkertainen harjoitus toistettiin vielä toiseen suuntaan. Seuraavaksi tehtävänä oli tulla kaareva linja vastakkaisesta kierroksesta, kun yksikaarinen kiemuraura. Laukan piti vaihtua molempien esteiden päällä. Kossu hyppäsi hyvin, ja vaikkei laukka vaihtunut esteen päällä, sai misery sen hyvin vaihdettua ennen jälkimmäistä hyppyä, ja seuraavan esteen päällä laukka vaihtuikin itsestään. Samaa harjoitusta tehtiin vielä muutaman toiston verran molempiin suuntiin. Hyvistä suorituksista tyytyväinen ratsukko pääsi lopulta tekemään loppuverryttelyä.

28.03.2013 estevalmennus, valmentajana Lissu T.
Kossu esitteli jo verryttelyesteillä reipasta, mutta sopivan varovaista perusmenoaan. Orilla oli koko ajan hyvä, pyörivä laukka, jossa oli tarpeeksi vauhtia ilman, että laukan säätely kärsi. Verryttelypystyt ja pikku innari sujuivat vaivatta, ratsasti misery sitten pitkiä tai lyhyitä teitä, vinot lähestymisetkään eivät menoa haitanneet.

Treenin aiheena olivat laukanvaihdot esteen päällä ja laukan säätely esteiden välillä. Varsinaista rataa meillä ei ollut, sen sijaan olin kasannut sarjaesteen (pysty - pysty - okseri), muurin ja kaksi suhteutettu väliä (toinen neljällä laukka-askeleella, toisen kuudella). Valmennus aloitettiin muurilla ja laukanvaihtotehtävällä. Oikea kierros - hyppy - laukka vaihtui ja vasen kierros, sama vasemmassa kierroksessa, taas oikeassa.. Kossu hyppäsi innokkaasti ja varmasti, misery ratsasti tottunein ottein ja minä huutelin kehuja korottaessani estettä. Vain kerran laukka ei vaihtunut, mutta misery oli tilanteen tasalla ja sai laukan vaihdettua jo ennen kuin ehdin asiasta sanoa.

Sarjaesteillä ja suhteutetuilla väleillä harjoiteltiin laukanvaihdon ohella laukan säätelyä. Mitään harjoittelemista vain ei näyttänyt olevan, misery ja Kossu suoriutuivat tehtävistä kerta toisensa jälkeen upeasti, vaikka millaisia variaatioita ja pilkunviilauksia keksin tehtävien oheen. Lopuksi kaikki tehtävät suoritettiin putkeen (suhteutettu - muuri - sarja - suhteutettu), ensin 90cm korkuisena ja sitten metrisenä, enkä voinut kuin kehua ratsukkoa, meno oli kuin estekilpailujen voittosuorituksesta.

22.02.2013 Estevalmennus, valmentajana weem
Sait aloitella Kossun verryttelemisen sillä aikaa, kun valmistelin valmennuksen tehtäviä. Rakensin maneesiin okserin toiselle pitkälle sivulle, yhden laukan sarjan toiselle ja pystyt molemmille lävistäjille. Sait verryttelyn päätteeksti tulla näitä lävistäjien pystyjä molempiin suuntiin, aloitimme ihan pienistä ja korotin niitä sitten hyppy toisensa jälkeen. Pienten käyntien jälkeen sait alkaa tulemaan okseria ja siitä lävistäjän pystylle, molempiin suuntiin. Nyt oli tärkeää, että laukka säilyi rentona esteiden välissä, ja pääsit kääntämään hyvin painoavuilla ja ulko-ohjalla. Hypyt sujuivatkin hyvin. Seuraavana tehtävänä oli sarjaeste ja siitä lävistäjälle. Nyt Kossu joutui kokoamaan itseään hieman sarjaesteellä, mutta selviytyi hypyistä hyvin ja laukka jatkui kivan energisenä taas seuraavalle esteelle. Hyvä! Viimeiseksi saitte tulla vielä hidastempoisen radan, jossa esteiden väleihin mahtui paljon aikaa ratsastaa: okseri, lävistäjäpysty, lävistäjäpysty, sarja, lävistäjä, okseri. Sait hyvin pidettyä Kossun rentona, ja vaikka koko ajan oli tiedossa uusi tehtävä, ette hätiköineet saatika kiirehtineet. Juuri sitä hainkin, hyvä!

12.01.2013 Kouluvalmennus, valmentajana weem
Kossun kanssa oli tänään syynin alla avo- ja sulkutaivutus ravissa. Ensin ratsukko sai kuitenkin verrytellä suurinpiirtein omaan tahtiinsa, kun tarkkailin ratsukon yhteistyötä ja annoin muutamia parannusehdotuksia. Kossu näytti työskentelevän ihan kivasti, mutta vähän siltä olisi kaivannut enemmän puhtia raviin. Nyt se kyllä ravasi reippaasti, mutta jalat saisivat nousta hieman enemmän. Pidätteet menivät hyvin perille ja muutamat tekemäsi siirtymiset olivat oikein hienoja. Varsinaiseksi treenitehtäväksi otettiin yhdessä vaativan B:n kouluohjelmassa oleva reitti: ensin avotaivutusta pitkän sivun puoliväliin, siitä puoliympyrä ja sulkutaivutusta toisen pitkän sivun loppuun. Ohjelma oli tuttu, mutta ihan vain reitin paremmin hahmottamiseksi saitte ensin mennä muutaman kierroksen käynnissä. Kossu taipui avoon hyvin, kunhan vain muistit vastakkaiset avut ja vähän hellittää sisäohjalta. Hieman ponnekkaampaa käynti olisi voinut olla. Sulkutaivutus menikin paremmin, siinä ei oikeastaan ollut mitään korjattavaa. Ravissa sait ottaa Kossun aika paljonkin hitaammaksi, jotta pystyit istumaan oikein. Tehtävät sinällään sujuivat sitten kyllä hyvin, ja suorituksista tuli koko ajan varmempia. Saitte tehdä harjoitusta vielä toisessakin kierroksessa, ja ero edelliseen oli aika huomattava: Kossu kaipaa selvästi vasemman kylkensä vahvistamista pystyäkseen tasapainoiseen suoritukseen. Loppuun saitte sitten ottaa vielä ympyrällä laukkaa. Kossu oli niin suloinen myödätessään oikein hienosti ja päristessään rentoutuessaan.

Jenny_K:n kouluvalmennus Lakeassa 11.12.2011
Make sattuu olemaan oma kasvattini, joten valmennus innostaakin minua erityisesti. Molemmat orin vanhemmista ovat omistuksessani, joten on mukava nähdä löytyykö pojasta samoja piirteitä vanhempiensa kanssa. Vauhtia ja eteenpäin pyrkimystä ainakin näyttäisi löytyvän. Lämmittelyn suorititte itsenäisesti, joten pääsimme heti töihin.

Saitte ensin tulla ravilla kaartoja lyhyen sivun keskeltä kentän poikki ja tehden matkalla kaksi volttia perätysten molempiin suuntiin. Suoran jälkeen vapaasuunta. Tehtävänä oli huolehtia, että hevonen kulkee suorana ja suoristuu myös volttien välissä, sekä kulkea volteilla hyvin taipuneena sisäpohkeen ympärille. Tehtävänä oli myös tehdä pidätteitä voltin aikana ja näin saada työstettyä takaosaa paremmin alle. Make reagoi pidätteisiin napakasti. Ori yritti kovasti ennakoida suoran lopussa käännöstä, joten jouduitte muutaman kerran tekemään suoran päässä pysähdyksen ja peruutuksen.

Kaipasin Makeen rentoutta ja koko kropan tehokkaampaa käyttöä. Työstimme laukkaa tekemällä kaartoja pitkiltä sivulta kentän keskelle, johon pysähdys, peruutus ja laukannosto. Peruutus tulee lähteä napakasti ja askeleet isoja taaksepäin suuntautuvia. Pyysin ratsastajaa hieman kallistumaan lonkistaan eteenpäin ja myötäämään avuista jokaisen askeleen jälkeen. Vasta useamman toiston jälkeen alkoi perutuksen oikeasti lähteä tehokkaasti ja laukka lähti pyörimään rennommin. Peruuttaessa Make alkoi venyttää koko kaulaansa ja selkäänsä pyöreäksi ja astui isoja askelia. Hyvän laukan löydyttyä, teitte vielä kokorata leikkailla muutaman laukanvaihdon. Loppuverryttelyinä ravailitte kaarevia uria ja annoit Maken venyä hyvin eteen alas pyöreäksi. ori oli suorituksen jälkeen selkeästi tyytyväinen itseensä. Sen suu vaahtosi, se oli hikinen, mutta silmistä loisti ylpeys ja rauhallisuus.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sislln copyright misery. 2014
Moondance on tysin virtuaalinen talli ja mitn ei ole oikeasti olemassa!