Se päivä, jota olen kauhulla odottanut, saapui meille Moondanceen. Moon Ärräpään kulku ei ollut enää vaivatonta. Aamuisin, kun se jäykillä jaloilla käveli tarhaan, puhuimme usein siitä, että ori pääsee pian ikivihreille laitumille. Kuitenkin illalla se tuli aina pukkilaukalla portille vastaan ja tanssahteli sisälle kuin nuori ori. Jotenkin silti tuntui, että Purri välillä kyseli, koska hän pääsee sinne, mihin kaikki vanhat hevoset menevät. Sinne, missä kukaan ei tunne kipua. Tiesin, että nyt oli sen aika. Rakkain orini ei kärsisi enää koskaan. Se nukkui pellon reunaan ikiuneen 28-vuotiaana 15.2.2014. Purri haudattiin isänsä ja emänsä viereen - nekin olivat silmäteriäni. Vielä viikkojen jälkeenkin kun näen tyhjän karsinan, niin kyyneleet vierähtävät silmäkulmaan väkisinkin. Nuku rauhassa, upea orini.


VIRTUAALIHEVONEN

Moon Ärräpää



Moon Ärräpää "Purri" s. 09.02.2007
suomenhevonen, ori kasvattaja Moondance
VH04-018-7967 omistaja misery. (Moondance)
155cm, punarautias Vaativa A / 40 cm (koulu)
Kilpailukalenteri KRJ-I, KTK-II, Vir Mva Ch, SLA-I, YLA2, SV-II

Palkittu 31.01.2012 tilaisuudessa palkinnolla YLA2 pistein 135
Palkittu 15.12.2011 tilaisuudessa palkinnolla KRJ-I pistein 105
Palkittu 15.11.2012 tilaisuudessa palkinnolla SLA-I pistein 99

Raivo määrää nuotin, Ärräpää se täyttää tyhjän pään
Jälleen uusi huomen, Saapuu turhaa tuoden
Siis onko paljon pyydetty, Onko liikaa vaadittu
Saada tietää kiukulleni syy

Prr, olen Ärräpää. Mistä lie omistaja nimeni keksinyt, mutta kuvaa se minua hienosti. Olen naisten mieleen ja nautin heiltä saamasta huomiosta. Toki kaksijalkaistenkin huomio on mukavaa, vaikken sitä aina näytäkään. Hoitaessa olen kuulemma hankala, mutta pyh sanon minä. Olen vain haastava, en missään tapauksessa hankala. Hoitajien työ on liian helppoa ilman meidänlaisia oreja. Eikä orien sovi olla leppoisia löllyköitä. Ratsastaessa osaan kulkea todella upeasti ja päihitän upeat puoliveriset vaikka silmät kiinni ja ilman kuskia. Esiintyminen on parasta mitä meikä poika tietää - rakastan sitä, että ihmiset ja tammat katselevat minua, sekä ottavat kuvia ja kuiskuttelevat kateellisina. Tosin kilpailuissa kuski usein pilaa kaiken ja syyttää minua huonosti menneestä suorituksesta. Minähän en tee koskaan virheitä, vai mitä baby?

Purri on ori, jonka kanssa ärräpäät lentelevät usein. Nimi kuvaa sitä paremmin kuin tuhat sanaa. Sen vanhemmat olivat kummatkin lempeitä ja hyväkäytöksisiä, mutta Purrista tuli kaikkea muuta kuin lempeä. Heti varsana se oli paljon sisukkaampi kuin muut samanikäiset varsat ja Purri oli se, joka avasi karsinan oven ja karkasi syömään kauraa, sekä se, jonka takia muut varsat olivat puremia täynnä tai jonka karsinan ovessa oli jo varsana varoitukset 'Älä mene karsinaan ilman lupaa, puree!' Kun orin kanssa oppii tulemaan toimeen, oppii huomaamaan sen hyvätkin puolet. Ratsastaessa Purri antaa todellakin kaikkensa, vaikka onkin hyvin kuuma ja sisukas. Kun näkee orin liitävän kevein askelin koulukentällä palkintojenjaossa sinivalkoinen ruusuke suitsissa, tietää, että kaikki ne puremat ja kaikki työ on tehnyt tulosta. Purri on hoitaessa todella äksy ja puree oikeasti, ei vain uhkaile. Kilpailupaikalla Purri muuttuu aivan erilaiseksi - toki se tanssahtelee ympäriinsä korvat luimussa, mutta se on paljon rauhallisempi ja vähemmän äksy. Ori rakastaa esiintymistä ja käyttäytyy yleisön edessä paremmin.

Hoitaessa täytyy olla hyvin varovainen. Oria eivät saa käsitellä kuin vain omistaja, sekä muutamat muut. Ärräpää vieroksuu outoja ihmisiä, mutta oppii pian luottamaan tuttuihin ja turvallisiin ihmisiin, joiden kanssa on hieman rauhallisempi. Kun avaat karsinan oven ja varovasti astut karsinaan, huomaat orin kyyristelevän nurkassa korvat heiluen ja tutkivan sinua päästä varpaisiin. Se painaa korvat luimuun ja esittelee hammasrivistöön sinulle. Ori on hieman pelokas ja osaksi peittää pelkonsa uhkailulla. Sinun kannattaa kuitenkin lähestyä Purria rauhallisesti ja napata riimusta kiinni ja tuoda ori suosista tallikäytävälle. Se liiskaa helposti ihmisiä seinään, enkä halua kenenkään kuolevan tämän orhin takia. Purri on hieman lannistunut jouduttuaan kiinni, mutta alkaa pian nostella jalkojaan ja luimia sinulle. Harjaat kuitenkin sen varmoin ja rauhallisin ottein, etkä välitä toisen uhoamisesta. Se ei sitä lopeta, mutta kun olet varovainen, ei se sinua pääse puremaankaan. Nostat kaviot ja ne nousevat hetkeksi ylös, kunnes Purri riuhtaisee jalkansa takaisin maahan. Pinteleitä laittaessa se taas nostelee jalkojansa vuoron perään. Satula käsivarsillasi saa orin luimimaan kahta kauheammin. Laitat satulan selkään ja kiristät satulavyötä, jolloin meinaat saada kaviosta. Suitsia laittaessa pyydät apulaisen, joka pitää orista kiinni - se on kova karkaamaan tilaisuuksien tullen. Ratsastuksen jälkeen ori on hieman rauhallisempi. Pesupaikalla se esittää pelkäävänsä vettä, mutta oikeasti se ei välitä vedestä sen kummempaa.

Ratsastaessa ori on kuuma, herkkä ja vaativa, mutta erittäin taitava. Purri on yhteistyöhaluinen, mutta ei ihan jokaisen ratsastajan kanssa - vain niiden, joiden kanssa orilla synkkaa hyvin. Se kulkee kevein askelein läpi vaikeatkin kouluohjelmat ja orista huomaa, että se nauttii esiintymisestä ja eritoten työskentelystä. Se kaipaa kokeneen kuskin, joka on herkkä ja rauhoittaa aina tarpeen tullen kuumenevaa oria, eikä turhia hötkyile. Kouluratsastus on orin laji. Se on niin upea kouluratsuna, että edes sanat eivät riitä kuvailemaan sitä. Sillä on näyttävät, kevyet ja helposti istuttavat askeleet. Laukka pyörii hyvin ja on kauniin näköistä, ravissa orin koivet nousevat hienosti ja se silti etenee. Käynti on matkaavoittavaa, mutta rentoa. Purri kaipaa herkkäkätisen ratsastajan, muuten se ei uskalla mennä kuolaimella, vaan viskoo päätään hermostuneena. Takapää työskentelee, jos ratsastaja ratsastaa orin kunnolla heti alusta asti. Kouluradat menevät tuosta vaan, mikäli ratsastaja vaatii orilta sen ja rauhoittelee välillä tätä ärräpäätä. Esteillä - en edes uskalla muistella niitä hyppykertoja - Purri on mahdoton. Se ryntää pää viidentenä jalkana paikasta aa paikkaan bee ja on ihan holtiton. Puomit kolisevat maahan ja ori saattaa lisäksi kompuroida. Se ei osaa varoa yhtään, eikä sen hermot riitä esteille. Maastossa poju on vauhdikas ja lähes tulkoon mahdoton, mutta ratsastajan on vain luotettava siihen, että vaikka vauhti on kova, jokainen selviää hengissä kotiin. Joskus Purri etsii mörköjä puskista ja hyppii minne sattuu kuin jänis. Sillä on huonot hermot ja siksi se onkin sataprosenttinen ja upea kouluratsu!

Kilpailuissa oriin pitää esittää neideille heti kun pääsee trailerista. Se on helpompi selästä käsin, sillä käsihevosena herra on kovin rauhaton ja saattaa hyppelehtiä jäniksen tavoin minne sattuu. Kun satula on selässä ja kuski kyydissä, Purri rauhoittuu silmin nähden ja tekee kaiken, mitä ratsastaja vaatii. Hieman verryttelyssä keskittyminen on ympäristössä, mutta kouluradalla ori ei näe tai kuule muuta kuin ratsastajan. Usein sen kanssa on tunne, että olemme yhtä - ja suurempaa ja voittamattomia. Traileriin poika menee tai ei mene, riippuen hieman päivästä. Esimerkiksi sateella ori suorastaan ryntää traileriin, sillä se ei pidä kastumisesta yhtään. Herkkis mikä herkkis. Jos oriilla on huono päivä, se saattaa vängätä vastaan tunnin ja ei edes suostu laittamaan kaviotaan lastaussillalle. Sitten tunnin taistelun jälkeen se huokaisee ja astelee naru löysällä traileriin. Kuljetuksen ajan saattaa potkia seiniä tai sitten vain torkkua.


Sukutaulu ja -selvitys

i. Samoilija
  YLA1, SLA-I*, KTK-III, KRJ-II, Vir Mva Ch
ii. Saamaton
  evm, voikko, 145 cm
iii. Talviyön Siunattu
  evm, vrautias, 149 cm
iie. Kaunottaren
  evm, harmaankimo, 154cm
ie. Kuun Liljankukka
  evm, v.rautias, 151cm
iei. Kuun Toiveuni
  evm, ruunikko, 167cm
iee. Kuun Kaunokki
  evm, rautias, 152cm
e. Neiti Kesäheinätär
  YLA2, SLA-I, KTK-III, Ch, KRJ-II
ei. Herra Hakkarainen
  evm, vprautias & 160cm
eii. Helevatti
  evm, punaruunikko & 158cm
eie. Neiti Elviira
  evm, vaaleanrautias & 152cm
ee. Tuulikki
  evm, rautias & 150cm
eei. Lorentso
  evm, ruunikko & 157cm
eee. Tuiskutus
  evm, punarautias & 161cm

Purrin isä Samoilija on ehdottomasti yksi upeimmista ja rakkaimmista hevosistani. Se on komea suomenhevosorii, joka on luonteeltaan täyttä kultaa - yritteliäs, kiltti ja rauhallinen. Näin ollen onkin täysin mysteeri, että mistä Ärräpää on luonteensa perinyt? Ei ainakaan vanhemmiltaan. Sami on menestynyt hienosti laatuarvosteluissa ja näyttelyissä, sekä koulukilpailuissa.

Saamaton sai nimensä varsana, jolloin epäiltiin, ettei orista olisi mihinkään. Se varttui hieman muita myöhemmin ja pian rumasta ankanpoikasesta tuli upea joutsen. Se kilpaili monta vuotta Vaativa B tason kouluratsastuskilpailuissa ja keräsi mielettömän määrän sijoituksia. Ori oli kuuliainen ja erittäin yhteistyöhaluinen kouluratsu. Se jätti jälkeensä monia jälkeläisiä (15 kpl) ja jokainen suuntautui enemmän tai vähemmän koulukentille. Saamaton oli voikko pienhevosori. Valitettavasti ori nukkui pois jo.

Talviyön Siunattu kuuluu myös tähän joukkoon, joka sai nimensä tietystä syystä - se syntyi 24.12. Se joulu oli erityisen kylmä ja myrskyinen ja pimeä. Siunatun emä oli jo 25-vuotias tamma ja eläinlääkärin olisi ehdottomasti pitänyt olla varsomisessa mukana. Hän ei kuitenkaan päässyt mitenkään paikalle ja perhe valvoi tamman luona koko yön, eikä varsominen ollutkaan ihan helppo. Siunattu oli pieni ja ruipelo orivarsa, joka selvisi hädin tuskin. Se jäi hyvin pienikokoiseksi (149cm), mutta kasvoi sitäkin sisukkaammaksi. Ori, jonka ei uskottu edes selviävän, nappasi 15 voittoa Helppo A luokista ja kilpaili myös Ruotsissa jokusen kansainvälisemmän kilpailun. Jälkeläisiä ei tullut kuin yksi, vaikka astutuksia oli lähes kymmenen. Tammat jäivät helposti tyhjäksi tai varsat eivät selvinneet. Luonteeltaa Siunattu oli kiltti ja nöyrä. Kaunottaren oli nätti tamma, joka kilpaili kenttäratsastuksessa - joka koitui myös tamman kohtaloksi. Se kilpaili 2 vuotta hieman vaativampia luokkia ja kaatui eräälle maastoesteelle niin pahasti, että kuoli lähes välittömästi. Se ehti voittaa monet helpot luokat ja jätti jälkeensä kolme hienoa varsaa - Saamattoman lisäksi toisen koulupainotteisen orin ja yhten kenttäpainotteisen tamman. Kaunottaren oli luonteeltaan sitkeä, mutta hieman äksympi tamma. Se ei tykännyt paapomisesta, eikä turhasta hempeilystä. Ratsastaessa tamma oli kuitenkin todella taitava ja yhteistyöhaluinen. Väriltään se oli kimo ja herätti suurta ihastusta!

Kuun Liljankukka oli kiltti, mutta kovin itsepäinen tamma, joka on upean ulkomuotonsa ansiosta kantakirjattu II palkinnolla. Se kilpaili jokusen aikaa menestyksekkäästi Vaativaa B:tä, mutta siirtyi 12-vuotiaana siitoshevoseksi, sekä satunnaiseksi vaellushevoseksi. Tamma olikin peräänantamaton luonteeltansa ja toi maailmaan monia hienoja jälkeläisiä, sekä tutustutti monet ihmiset vaelluksen saloihin. Tamma sai ansaitsemansa eläkepäivät ja eli hienon elämän 28-vuotiaaksi asti. Jälkeläisiä jäi maailmaan 10 kappaletta, joista muutama on kantakirjattu ja loput ovat olleet joko kouluratsuja tai harrastehevosia. Lilja oli vaaleanrautias ja 158cm korkea.

Kuun Toiveuni on Kuu-tallin upea siitosori, jolta löytyy koulukentille lahjoja. Sijoituksia löytyy kolmekymmentä kappaletta ja kilpailuita noin sata. Se aloitti uransa nuorena ja lopetti sen melko vanhana, mutta terveenä. Se ehti viettää hetken eläkepäiviä ja astui tammoja, kunnes nukkui vanhuuteen. Luonteeltaan Toiveuni oli hankala tapaus, joka järjesti kyllä tallille äksöniä päivittäin. Se oli ruunikko ja huimat 163cm korkea! Toiveuni oli kantakirjattu myös III palkinnolla. Kuun Kaunokki on koulutamma, joka nappasi muutaman sijoituksen Helppo A tasolta ja siirtyi sitten täysipäiväisen siitostamman ammattiin. Se jätti maailmaan 12 jälkeläistä. Ne perivät yleensä Kaunokin tempperamenttisuuden. Tamma oli ratsastaessa hyvinkin kuuliainen, mutta muuten hankala käsitellä ja itsepäinen. Kaunokki eli jopa 30-vuotiaaksi ja vietti noin neljä viimeistä vuotta erään perheen "lemmikkinä" laitumella lämppäritamman seurana. Säkäkorkeutta löytyi 156cm ja väriltään oli rautias.

Purrin emä Neiti Kesäheinätär on myöskin eräs rakkaimmista hevosistani. Se on kaunis Lapin tuonti, joka on menestynyt hienosti kouluratsastuksessa ja näyttelyissä, sekä laatuarvosteluissa. Luonteeltaan tämäkin tapaus on täyttä kultaa, joten Purri ei ole luonnetta perinyt emältänsäkään.

Herra Hakkarainen, Neelan isä, on hieno kouluratsu, joka nauttii loistoaan vielä pian alkavilla eläkepäivillä. Hakkarainen on saavuttanut useita voittoja kouluradalla ja on pärjännyt näyttelyissäkin hienosti - ori on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla! Hakkarainen on charmaattinen ja kiltti ori, jolla on vielä vain muutamia jälkeläisiä. Hakkarainen periyttää jälkeläisilleen hyvän rakenteen ja kouluratsun ominaisuudet; upeat askeleet ja hyvän ratsastettavuuden.

Helevatti puolestaan on tulinen ori, jonka suvussa on aavistuksen juoksijan verta. Helevatti on yleisratsu, joka ei ole kovinkaan hyvin menestynyt kilpakentillä. Ehkäpä juuri sen hankalan luonteen takia. Helevatti on pärjännyt enemmänkin näyttelyissä, kunhan on jaksanut käyttäytyä, eikä ole purrut tuomaria. Ori oli hyvä perusratsu, jos selkään laitettiin asiansa osaava ratsastaja. Helevatti astui yleensä vain rauhallisia tammoja, jolloin jälkeläisistä tuli tasapainoisia. Neiti Elviira on vastapainoksi maailman kiltein hevonen, valehtelematta. Se on lempeä ja rauhallinen, mutta koulukentillä neidistä löytyy tarmoa ja se on pärjännyt ihan kiitettävästi. Ei mitenkään mainittavasti, mutta suoritukset ovat aina olleet tasaisia ja hyviä. Neidillä ei ole jälkeläisiä Neelan lisäksi yhtään. Enemmänkin kilpapainoitteinen tamma, jonka uraa ei haluta varsoilla pilata. Ehkä tamma tulevaisuudessa siirtyy siitokseen, jos sen terveys vain kestää.

Tuulikki ei ole niinkään taitava, mutta ehdottomasti koulupainotteinen hevonen. Se toimii ratsastuskoululla nykyään ja opettaa hieman taitavampia ratsastajia kouluratsastuksen saloihin, sekä käy jatkuvasti valmennuksissa. Jos Tuulikkiin olisi jaksanut panostaa, se olisi ollut yksi lupaavimmista nimistä koulukentillä. Pienen kilpailemisen ja neidin huonojen hermojen takia se päätyi nykyiseen ammattiinsa. Muutaman varsan pyöräyttänyt maailmaan ja tulee varmasti jälkikasvua hankkimaankin. Kiltti, mutta hivenen juro tapaus, jonka jälkeläiset perivät Tuulikin kiltin luonteen.

Lorentso on pärjännyt tasaisesti esteillä ja koulussa, sekä kilpaillut myös valjakkoajoa. Lähinnä painottunut kuitenkin kouluratsastukseen ja valjakkoajoon. Monipuolisella, mutta hivenen vaikealla orilla on sijoituksia monesta lajista ja muutama menestynyt jälkeläinen. Jälkeläiset ovat perineet monipuolisuuden Lorentsolta. Tuiskutus on tamma, josta ei tuntunut olevan mihinkään. Sitä ei varsana kunnolla koulutettu ja voidaankin sanoa sen olevan suvun musta lammas menestyjien joukossa. Tuiskutus onnesta pelastettiin hyvään kotiin, jossa se ratsuna on kiltti ja rauhallinen. Tuulikin se sai ollessaan kolmivuotias ja omistajan oli tarkoitus jalostaa huippuratsu, jonka se myisi kalliilla. Muita jälkeläisiä epäonnisella Tuiskutuksella ei ole. Se menee koulua helppoa beetä ja on kaikkeen nähden hieno hevonen, joka on kyllä taitava ratsu tilanteeseen nähden. Tuiskutus ei ole koskaan päässyt näyttämään kykyjään koulukentillä.


Jälkikasvu

o. Huvin Ärripurri s. 03.03.2013 KTK-II
t. Sakastin Kaapparitypy s. 15.02.2013
t. Sirkkeen Linnea s. 21.09.2012 KTK-II, KRJ-I, VVJ-II
o. Fiktion Kiro s. 06.01.2012
t. Seljasaaren Lumina s. 05.01.2012 KTK-III
t. Serenin Staffimiehetär s. 20.04.2009
o. Moon Ääriteko s. 20.3.2009 KTK-II
t. Meren Vantasia s. 29.09.2008
t. Moon Kulkurimimmi s. 13.09.2008 KRJ-II, KTK-III
o. Moon Aarre s. 22.06.2008 KTK-II, KRJ-II, Vir Mva Ch


Päiväkirja ja valmennukset

Ärräpään kuulumisia 22.01.2012
Suosikkiorilleni, Purrille, kuuluu oikein hyvää! Tässä kuussa on syntynyt kaksi sen jälkeläistä, Seljasaaren Lumina ja Fiktion Kiro. Kummatkin näyttävät oikein hienoilta ja toivottavasti perivät isänsä hyvät puolet. Purri on nauttinut puolieläkkeestä täysin rinnoin käyden välillä näyttäytymässä laatuarvosteluissa ja KRJ-CUPissa. Nyt tavoitteena onkin yleislaatuarvostelupalkinnon nostaminen. Sitä varten on poikaa laiteltu taas kuosiin ja treenattu koululiikkeitä oikein urakalla. Purria tuntuu hieman ärsyttävän se, että siltä vaaditaan taas enemmän eikä ori saa nauttia leppoisista eläkepäivistä. Muuten ori on ollut terve ja voinut hyvin. Vanhalla pojalla riittää virtaa vaikka muille jakaa! Purri jaksaa aina tarhaan päästyään esittää samat pukkikohtaukset ja piehtaroinnit.

Koululaatuarvostelu 15.12.2011
Ennen harmaan aamun sarastusta olin jo puunaamassa Purria ja Kapinaa koululaatista varten. Orit kiilsivät ja olivat laitettu niin viimeisen päälle, että olin oikein ylpeä omasta kädenjäljestäni. Eniten olin ylpeä Purrista, tuosta omasta kasvatistani, josta on kehkeytynyt upea ori. Se on nykyään aavistuksen leppoisampi luonteeltansakin. Anyway, pakkasin pojat isoon hevoskuljetusautoon, sillä niitä ei voinut laittaa kovin lähelle toisiansa.

Paikan päälle ajoi nelisen tuntia ja tallimestari Joonas lupautui ajamaan. Itse valmistauidin koitokseen henkisesti nukkumalla. Kun vihdoin saavuimme perille, alkoi tietenkin satamaan räntää taivaan täydeltä. Valjastin Purrin autossa ja se oli ihmeen nätisti. Taisi poika tietää, että nyt ollaan kilpapaikalla ja silloin ei aiheuteta mammalle häpeää. Ensimmäisenä oli rakenne- ja liike-esittely. Purri sai kummastakin oikein hyvät pisteet ja se käyttäytyi fiksusti.

Lopulta kaikki arvostelukohdat olivat ohitse ja pakkasin hieman väsyneen oripojan takaisin autoon. Nyt ei auttanut kuin jännittää, että minkä palkinnon saamme. Salaa toivoin ykköstä, mutten uskaltanut edes ajatella sitä ääneen. Syöttelin Purrille porkkanoita ja lepertelin orille, kun Joonas paukkasi autoon ja huusi, että Purri sai ykköspalkinnon ollen tilaisuuden kolmanneksi paras. Uskomatonta! Purri on ensimmäinen kasvattini, joka saa ykköspalkinnon laatuarvostelusta. Se veti jopa paremmat pisteet kuin vanhempansa.

Suomenhevosten laatuarvostelu 25.3.2009
Purri-kultsi on palkittu SLA-I palkinnolla! Olen pojasta tyytyväinen, kun se sai noin hyvän palkinnon jo ensimmäisellä yrittämällä. Edes sen hieno isukki ei pystynyt samaan ensimmäisellä kerralla, mutta tällä hetkellä Sami on SLA-I* palkittu. Ehkä Purrikin pystyy siihen vielä joskus? Btw, Purrilla on jo yli 50 KRJ-sijoitusta!

Kuitenkin, tilaisuus meni oikein hyvin ja kerrankin Ärräpää jaksoi käyttäytyä. Olin siihen tyytyväinen ja annoin muutaman vapaapäivän palkkioksi - Purri nautti todellakin palkkiostaan. Palaten takaisin tilaisuuteen, niin Purri esitti parhaat puolensa ja unohti melkein kokonaan hankalan luonteensa. Se ravasi nätisti vierellä ja malttoi jopa seistä, kun tuomarit sen rakennetta arvioivat. :)

Näyttelymenestystä 12.12.2008
Purri on pirtsakka nuorukainen, jonka kanssa on ollut enemmän ja vähemmän ongelmia viime kirjoittamiskerran jälkeen. Karkailun poika onneksi jätti tuohon yhteen kertaan, joka ehkä johtuu niistä kaikista sähkölangoista, jotka virittelin sen aitaan. Talvi on tullut ja pakkaskelit saavat oripojan pään ihan sekaisin. Koulukilpailuissa onneksi Purri jaksaa keskittyä, mutta esimerkiksi harjoituksissa kotona oria kiinnostaa enemmän yleisö ja nurkissa vaanivat möröt. Silloin ei edes yksinkertainen pohkeenväistö suju ilman, että Purrin mielestä annoin laukka-avut ja täytyy lähteä kiitolaukassa ovea kohti.

Näyttelymenestystä on sentään tullut - Purri kantakirjattiin juuri KTK-II palkinnolla ja olen pojasta OIKEIN ylpeä. Se sai paremmat pisteet kuin isukki ja äiti, jota en ihan osannut odottaa.

Karkuteillä vaihteeksi 7.11.2008
Olen ehkä joskus maininnut, ettei tämän pojan kanssa tule koskaan tylsää. Tänään se taas todistettiin, kun ori keksi uskomattoman tempauksen - haluatte ehkä kuulla siitä?

Olin tekemässä talleja tuttuun tapaan tallityöntekijän apuna. Oli mukava pakkaskeli ja maa oli kuuran peitossa. Oikein leppoisa päivä - tai ainakin niin luulin. Naapurilta tuli pian puhelu, että "Onkos teiltä hevonen karussa? Tommonen suomalainen ori näyttäisi olevan, komiakin vielä. Ei itteensä kiinni anna, tuolla se meidän tammoja vokottelee". Luulin ensin, että Sami oli karannut, mutta tajusin kyllä ettei Sami sellaista tehnyt. Lupasin käydä tarkistamassa tarhat ja tulla sitten hakemaan karkulaisen.

Juoksin tarhoille ja alkuunsa näytti, ettei kukaan ollut karkuteillä. Portit olivat kiinni siististi ja hevoset mutustelivat tarhoja. Hetken katsomisen jälkeen tajusin, että hetkonen, Purrin tarha on tyhjä. Kuuraan oli jäänyt jäljet ja uskokaa tai älkää - Purri oli ryöminyt aidan ali. Siinä sitten hain hieman kiukkuisena narun ja lähdin saapastelemaan kohti naapurin tallia. Siellähän se Purri iski naisia minkä kerkesi eikä mokoma antanut kiinni. Naapuri haki kauraämpärin ja hetken päästä Purri olikin kaurojen kimpussa.

Oli siinä sitten selittämistä naapurille, että tämä 155cm kaveri ryömi aidan ali ja oli ensimmäinen kerta. Lupasin kuitenkin ystävällisesti laittaa tarhaan sähkölangat putkien lisäksi, jotta poika pysyisi tarhoissa. Naama punaisena lähdin kiskomaan oria perässäni ja se tietenkin löi jarrut pohjaan. Naapuri huokaisi, että kaikenlaisia hevosia sitä on olemassa ja haki piiskan, jonka avulla poika lähti verkkaisesti kävelemään kotia päin. Tarhaan se ei enää päässyt ja ei varmaan pääse huomennakaan, saakoon ketale opetuksen siitä. Toivon mukaan se ei päässyt tammoja astumaan, sehän tästä vielä puuttuisi! Ärräpää on kyllä todella omatoiminen tapaus.

Äidin pikku poika 05.11.2008
Kumma juttu, että kuulumisia kirjoittaessani päässäni soi "Äidin pikku poika menee muille maille, Äidin pikku poika jää nyt lämpöäs vaille". Se ehkä kertoo siitä, kuinka Purrista on tullut iso poika ja se on jo itsenäistynyt.

Kilpakentillä Purri on näyttänyt kaikille epäilijöille, että suomenhevosessakin on sisua ja taitoa koulukentille. Voisi joskus yrittää piruuttain yrittää intermaiden tasoa - meidät ehkä naurettaisiin pihalle. Purri on ollut virkeä ensimmäisten pakkasten tullessa ja naisten perään poika on ihan mahdoton. Esimerkiksi eilen, kun talutin poikaa maneesiin, se pysähtyi tammojen tarhojen kohdalle ja alkoi höristä kutsuvasti, sekä esitti hienon tanssi-kosinta-katsokaamua-esityksen. Ei siinä voinut kuin nauraa toiselle, joka ihan tosissaan luuli niiden tammojen tykkäävän hänestä.

Näyttelyisä ori ei liiemmin ole pärjännyt, tiedä johtuuko se pojan käyttäytymisestä. Se osaa välillä olla oikein nätisti ja välillä kesken ravin poika lähtee laukkaamaan ja koita siinä pidellä kuussataakiloista hevosta, kun itse olet pieni 165cm rääpäle vailla lihasvoimaa. Nätisti ori on poseerannut, mutta juoksemista täytyy vielä hieman fiksailla. Mitäköhän muuta voisin pojasta kertoa. No, hieman vaikea fiilis jostain kumman syystä, varmaan oriin itsenäistymisestä ja siitä, että sen arvo on kohonnut menestymisen myötä. Toki kasvattajana ja omistajana olen Purrista oikein ylpeä ja sekin taitaa olla joskus ylpeä minusta, heh. Tiedän kyllä, että Purri varmaan tokaisisi, että ilman minua hän pärjäisi paremmin kilpakentillä ja näyttelyissä, että estän vain hänen persoonaansa pääsemästä esiin. Kyllä Purri silti tykkä minusta oikeasti, uskokaa pois. Hän on kuitenkin äidin pikku poika tai mamin kultamussukka, kuten tuppaan häntä aina kutsumaan.

Kilpauran aloittelua 26.08.2008
Purri on aloittanut kilpauransa ja todella lupaavasti. Lähes jokaisesta kilpailusta johon ollaan osallistu, on tullut jokin sijoitus. Mikä parasta, en ole joutunut häpeämään Purria kuin kerran silmät päästääni.

Aamu valkeni todella sateisena ja tiesin, ettei tästä seuraisi hyvää. Ensin piti saada poika ulos tallista, sillä se löi kaikki jalat lukkoon kun olisi pitänyt mennä sateeseen. Traileri parkkeerattiin lähelle tallin ovea ja Purri ryntäsi silloin nopeasti traileriin - minä tietenkin yllätyin ja kaaduin valkoisine kisavaatteinine mutaiseen maahan. En koskaan opi, ettei kilpavaatteita saa pistää jo tallilla päälle ilman kunnon suojavaatetusta. Onneksi oli varavaatteet.

Purri matkusti nätisti trailerissa, eikä hermoillut yhtään. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä. Kävin ilmoittautumassa ja sitten olikin aika ottaa Purri ulos trailerista. Voitte arvata, että herrahan ei sateeseen halunnut peruuttaa. Moni siinä naureskeli, että eikös yleensä ole ongelmia traileriin menemisessä, eikä sieltä pois tulemisessa. Lopulta kyllästyin orin temppuiluun ja karjaisin sille niin kovaa, että lähellä olevat kääntyivät katsomaan minua silmät pyöreinä. Ori huokaisi ja peruutti kiltisti kaatosateeseen - jotenkin niiin sen tapaista. Onneksi sentään suoritus meni hyvin ja toinen sija sieltä irtosi pistein 97.432%. Kotona poika sai kuitenkin porkkanansa temppuilusta huolimatta.




Kouluvalmennus 19.03.2009 (valmentajana Meghan)
Olit lämmitellyt orin erinomaisesti ennen varsinaisen valmennuksen alkua. Tämän ansiosta ori näytti erittäin rennolta jo valmennuksen alussa - tämä toki helpottaisi minun karjuntaurakkaani sekä sinun hikoilemistasi selässä ;) Aloittelimme ensin ihan peruasioilla, jotta näkisin tarkemmin oria ennen varsinaisia harjoituksia. Muutamia väistöjä ravissa ja laukassa - nämä sujuivat erinomaisesti, mutta ehkä turhan kiireellä siihen nähden, minkä tasoiselta ori muuten vaikutti. Väistöjen jälkeen palasimme aivan ratsastuksen ruohonjuuritasolle - asetuksiin. Olen huomannut tämän erittäin hyväksi harjoitukseksi valmennuksissa, sillä monet taitavammat ratsukot eivät kiinnitä niin tarkasti huomiota kunnon asetuksiin, kuin mielestäni tulisi. Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt, sillä asettelunne sujuivat Purrin kanssa mitä upeimmin niin ympyrällä kuin urallakin! Varsinainen päivän sana tänään olivat kuitenkin laukanvaihdot. Alussa nämä hieman takkuilivat ja vaikutit itsekin hermostuneelta, mutta kehotettuani molempia rentoutumaan ja luvallani vaikka vähän löysäilemäänkin. Te kuitenkaan ette löysäilleet, vaan suoriuduitte mitä mallikkaimmin laukanvaihdoista molempiin suuntiin heti ohjeen annettuani. Työskentelynne oli erittäin hienoa jo heti alusta alkaen, enkä pettynyt valmennuksenkaan myötä näkemääni. Loppuverryttelyn aikana ori näytti kerrassaan tyytyväiseltä, jota toki pidän erinomaisena merkkinä valmennuksen onnistumisesta. Päivä oli selvästi teille molemmille todella hyvä, ja teitä oli ilo valmentaa. Ainoa selkeä parannuskohta mielestäni on jännityksen vähentäminen - kaipa sitä voisi antaa ohjeistukseksi, että löysäilkää - vai? ;)

Kouluvalmennus 18.03.2009 (valmentajana Meleni)
Purrin tanssahdellessa maneesin oletin tulevasta tunnista tulevan hyvinkin vauhdikas ja ehkäpä jopa tulikivenkatkuinen. Positiivinen yllättyneenä sain kuitenkin seurata hallittua ja taidokasta alkuverryttelyä sivusta, eipä ratsukon työskentelyssä ollutkaan paljoa parantamista. Verryteltyään kaikissa askellajeissa ratsukko sai tehtäväkseen pohkeenväistöt ja temmon vaihtelut, mutta eipä niissä kauaa nokka tuhissut. Siispä annoin ohjeet aloittaa täyskäännökset pituushalkaisijalle, josta siirtyminen suoraan laukkaan ja laukassa ympyrän tekeminen, joka oli halkaisijaltaan 10 metriä. Täykäännöksen Purri tekikin hyvin jo ensimmäisellä kerralla, siirtyi kauniisti laukkaan ja mahtui suhteellisen suurista askeleista huolimatta tekemään ympyrän. Ensimmäistä suoritusta seurasivat kuitenkin yhä kiihtyvämmät, hätäisemmät ja energisemmät suoritukset, ja ratsastaja saikin tehdä kunnolla puolipidätteitä ja jopa ylimääräisen voltin saadakseen Purrin rauhoittumaan. Toiseen suuntaan tehdessänne samaa tehtävää ratsastaja muistikin jo käyttää riittävästi puolipidätteitä ja pitää istuntansa rentona. Tehtävän sujuttua hyvin tähänkin suuntaan saitte vielä lopuksi vääntää puolipiruetteja, ja tähän sopi todellakin sana vääntää. Purri ilmeisesti oli päättänyt, että ratsastaja ei miellytäkään tarpeeksi ja siitä seurauksena oli ähinää ja puhinaa ratsastajan taholta ja lukuisia yrityksiä puolipiruetin tekoon. Lopulta ori selvästikin väsyi tappelemaan vastaan ja tanssahtelemaan paikallaan, ja sen sijaan suoritti täydellisiä puolipiruetteja kerta toisensa jälkeen. Lopputunnista saitte ravailla pitkin ohjin ja ratsastaja sai harjaannuttaa istuntansa rauhoittavaa vaikutusta oriin. Purri oli aivan valloittava valmennuksen ajan, ja lukuunottamatta pientä mökötystä puolipiruettien kohdalla, oli ratsukko kuin yhtä jokaisen liikkeen aikana. Välillä ori meinasi viskellä päätään, mutta huomautettuani asiasta sait senkin pikku särön siliämään orin käytöksessä.

Estevalmennus 10.10.2008 (valmentajana miia.)
(Kaikkeen minäkin sitten suostuin, Purrilla estevalmennukseen. Poika kaipasi kyllä vaihtelua ja ystäväni lupautui meitä valmentamaan, mutta hoin, että korkeita ei sitten mennä!). Alkutunnista Purri oli vauhdikas ja innoissaan siitä, että pääs tekemään jotain mitä ei yleensä harrasta. Teimme puomiharjoituksia ja orilla meni hetki tajuta idea, joka ei suinkaan ollut hypätä jokaisen puomin yli samalla kertaa. Puomiharjoitukset alkoivat sujua, joten oli aika siirtyä oikeisiin esteisiin. Alkuunsa laitoin ratsukolle 40cm ristikon, sillä kyseessä oli kuitenkin täyspainotteinen kouluhevonen. Purri hyppäsi valtavalla loikalla esteen yli ja ratsastaja ei pysynyt mukana, vaan jäi roikkumaan suuhun kiinni. Seuraavalla kerralla Purri löi jarrut pohjaan, mutta lopulta tämäkin este sujui hyvin (niin hyvin kuin Vaativa A - tason kouluhevoselta voi odottaa). Korotin esteen 50cm pystyksi ja lopulta saimme senkin sujumaan ihan hyvin, mukavalla ilmavaralla tosin. Purri oli pirteä ja yritti parhaansa, mutta estehevosta siitä ei saa. Ratsastaja osasi asiansa, mutta liioitteli joskus hypyissä. Hän taitaa olla isompien esteiden ystävä, toisin kuin Ärräpää. ;)

Kouluvalmennus 06.09.2008 (valmentajana Ypä)
Purrin kanssa tunti meno oikein mainiosti. Teimme vähän temmonmuunteluja ja taivutteluja. Poika oli heti alkutunnista hyvin kuulolla ja työskenteli oikein mielellään. Jo verkassa rupesi suu Purrilla vaahtoamaan ja huomasin että teillä pelää yhteis peli todella hyvin. Taivutukset menivät oikein hyvin, poika oli kuin sulaa vahaa käsissäsi. Loppuverkassa Purri haki hyvin eteen alas ja päälleppäin näki että ratsukko oli hyvin tyytyväisiä toisiinsa.

Kouluvalmennus 20.08.2008 (kutsu)
Purri vaikutti alussa erittäin yhteistyöhaluiselta ja suoritti alkuverryttelyn helpot liikkeet moitteettmasti, vaikkakin välillä hieman vauhdikkaasti. Avotaivutuksiin siirtyessä olit saanut sen kulkemaan mukavasti muodossa ja ottamaan takapäänsäkin alleen. Taviutus meni hyvin ja viimeinen avotaivutus sujui jo miltei ilman näkyviä apuja. Vastalaukassa ori hieman innostui ja kiihdytti askeliaan turhan paljon, mutta jo muutaman askeleen jälkeen sait sen rauhoittumaan ja kulkemaan rauhallisesti. Sait sen kulkemaan hienosti vaihdoissakin, vaikka aluksi ori yrittikin kiihdyttää jokaisen vaihdon jälkeen, turhaan. Valmennuksenne oli onnistunut ja aavistuksen rennompien rauhoitteluiden avulla se selviytyy tehtävistä.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2014
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!