Samoilija menehtyi 17.2.2013 tallipalossa 27-vuotiaana. Olin mennyt illalla jo nukkumaan, kun koirat herättivät minut haukunnallaan. Katsoessani ikkunasta ulos näin, miten pikkutalli oli ilmiliekeissä. Hevosia ei ehditty pelastamaan, mutta ne toivottavasti nukkuivat nopeasti pois. En voi edes kuvailla, miten suuri menetys Samoilijan poismeno on. Se oli ehdottomasti yksi silmäteristäni ja sh-kasvatukseni kantahevosista. Sami oli hevonen, josta en olisi koskaan halunnut päästää irti. Se oli aikanaan yksi virtuaalimaailman upeimmista hevosista. Silloin, kun kaikilla ei vielä ollut laatuarvostelupalkintoja. Sain olla ylpeä omistaessani näin upean hevosen. Ilman Samia en olisi aloittanut suomenhevoskasvatusta. Onneksi Sami jätti monta jälkeläistä minun ja muiden iloksi. Nuku rauhassa, rakas Samini.



VIRTUAALIHEVONEN

Samoilija



Samoilija "Sami" s. 16.02.2005 (ikääntyminen)
suomenhevonen, ori kasvattaja M. Nieminen
VH00-018-3783 omistaja misery. (Moondance)
149cm, rautias Vaativa B / 70 cm (koulu)
Kilpailukalenteri YLA1, SLA-I*, KTK-III, KRJ-II, Vir Mva Ch



I-palkinto pistein 84 Kuhmon suomenhevosten laatuarvostelussa
I-palkinto pistein 124 Lakean oripäivillä (tilaisuuden parhaat pisteet!)

Samia kuvaa niin monet sanat - se on rehellinen ja rauhallinen, sitkeä, nöyrä ja yhteistyöhaluinen, mutta tietenkin pieni pilke löytyy orin silmäkulmasta. Vaikka Sami on ori, se on oikea herrasmies. Se tietää, milloin saa keimailla tammoille ja milloin ei. Sami on erittäin herkkä vaistoamaan ihmisen mielialan. Jos ratsastaja/hoitaja on vihainen, Sami alkaa heti varoa tekemisiään ja menee ns. lukkoon. Jos hoitaja on iloinen, Samikin on kuin pieni riehakas varsa. Hoitaessa et voi välttyä sen pieniltä jekuilta, mutta Sami ei tekisi pahaa kärpäsellekään - se vain testailee hoitajan huumorintajua hyvällä tavalla. Ori on erittäin tuttavallinen ja ei vierasta ollenkaan uusia asioita, eikä ihmisiä tai hevosia. Se tulee toimeen kaikkien kanssa rotuun, ikään ja jalkojen määrään katsomatta. Ratsastaessa Sami on oikea unelma lukuunottamatta pieniä kokeiluja aina silloin tällöin. Sami on nöyrä ja kuuliainen, sekä yrittää aina parhaansa. Aina ei toki voi onnistua, mutta ori ei siitä lannistu.

Hoitaessa ori on hyvinkin tuttavallinen, mutta toki sillä on pieni pilke silmäkulmassa. Jos unohdat harjakorin karsinaan, voin taata, että joudut poimimaan kaikki harjat purujen seasta ympäri karsinaa. Sami ei vierasta uusia ihmisiä, vaan tulee heti tutustumaan rohkeasti ja kerjäämään herkkuja suloisella katseellaan (jota se on varmaan harjoitellut maneesissa peilien edessä salaa!). Oria on turha sitoa kiinni, sillä se seisoo kiltisti paikoillaan yleensä. Toisinaan juuri kun olet laskemassa satulan paikoilleen, Sami päättääkin mennä juomaan tai nuuhkimaan ruokakippoaan. Sama saattaa tapahtua pinteleiden kanssa - olet juuri saamassa pintelin solmittua, kun orille tulee pakottava tarve lähteä tekemään jotain karsinan toiselle puolelle. Tylsää Samin kanssa ei tule koskaan! Se vaistoaa herkästi ihmisen mielialan ja on hyvä lohduttaja - kuka voisi vastustaa sitä, että syötävän suloinen ori työntää pään syliisi ja hörisee hiljaa tai tökkii sinua turvallaan? Sami antaa harjata kaikkialta ja sitä voivat harjata perheen pienimmätkin. Ori on rauhallinen hoidettava ja antaa laittaa varusteetkin ilman ongelmia tarvittaessa. Sillä ei ole pahoja tapoja, kuten pullistelua tai pään viskomista suitsia laittaessa. Samin hassuihin tapoihin kuuluu se, että ori alkaa haukottelemaan aina suitsia laittaessa. Satulavyötä kiristäessä on turha säikähtää, vaikka Sami kääntäisi päänsä sinua kohti - se vain katselee, että teet sen varmasti oikein, eikä yritä purra. Vettä ori rakastaa. Se on aina maastossa menemässä suin päin jokaiseen pieneenkin ojaan. Tämä ei välttämättä ole mukava asia mutakeleillä, sillä Sami ei ole erityisen siisti ori, vaan rakastaa piehtarointia tarhan mutaisimmassa kohdassa!

Ratsastaessa ori on nöyrä ja yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä ja rauhallinen - mutta pieni pilke on aina silmäkulmassa kotioloissa. Yleensä jos joku on katsomassa ja olet erityisesti Samia kehunut, niin eikös ori ole silloin melkoinen luupää. Se kulkee laiskasti ja saattaa jopa kiukutella kaikesta ja näyttää kaikkea muulta kuin upealta kouluratsulta. Onneksi pääasiassa ori kulkee oikein kauniisti. Sami tekee kaiken mitä pyydetään ja joskus enemmänkin. Se myös testailee välillä, että onkohan se kuski nyt varmasti hereillä esimerkiksi suunnanvaihdolla tai hidastamalla. Sami harvoin kyseenalaistaa jos selässä on kuski, joka on siellä ennenkin ollut. Kouluratsastus on tietenkin orin laji. Se kulkee kauniisti korvat hörössä, kaula kaarella ja käyttää takapäätänsäkin hyvin, sekä on eteenpäinpyrkivä (tosin, jos Sami epäilee kuskin nukahtaneen, ei ori tee mitään näistä). Sami jaksaa puurtaa samoja harjoituksia päivästä toiseen mukisematta. Se on hyvin nöyrä ja sitkeä, eikä anna periksi, vaikka heti ei harjoitus aukenisi kuskille tai orille. Sami vastaa jokaiseen apuun, minkä annat - myös niihin jotka annat vahingossa. Jos istut liian tiiviisti, Sami ei välttämättä etene. Sillä on pyörivä ja pehmeä laukka, sekä näyttävä ravi ja matkaavoittava käynti. Ravissa istuminen voi alkuunsa tuottaa ongelmia, mutta pienen totuttelun jälkeen siinäkin pystyy jopa istumaan. Esteet eivät ole Samin alaa - sen rauhallisuus katoaa melko pian ja puomeista saattaa tulla melko pian tulitikkuja. Ori ei osaa ollenkaan itse katsoa etäisyyksiä, vaan sille on neuvottava kaikki. Ehkä siis parempi, että pysymme siinä kouluratsastuksessa. Maastossa ori on rauhallinen ja erittäin sitkeä. Se talsii vaikka koko päivän umpihangessa metsässä, jos ratsastaja niin haluaa. Se on hyvä vetohevonen ja tartuttaa rauhallisuuden yleensä muihinkin hevosiin. Sami osaa toki myös innostua ja maastossa saattaa jokunen ilopukki aina tulla sinne sun tänne. Vesilätäköitä nähdessään Sami saattaa kesken laukan pysähtyä ja innostua läträämään vedellä ja voitte arvata, mitä pahaa aavistamattomalle kuskille yleensä tapahtuu. Mutta onneksi orille ei voi suuttua!

Taluttaessa Sami kulkee nätisti vierellä ja varoo visusti astumasta varpaillesi. Toisinaan ori nappaa hieman matkaevästä läheisestä heinäkasasta, mutta koskaan Sami ei ole lähtenyt vetämään sinua perässään herkullisen ruohotukon löydettyään. Se ei myöskään keimaile tammoille taluttaessa, vaan korkeintaan hieman hörähtää ja jatkaa rauhallisesti matkaansa. Jopa pienet voivat Samia taluttaa, sillä silloin ori on erityisen varovainen ja tepastelee pienin askelin pikkuisen vierellä. Tarhatessa Sami yleensä malttaa odottaa, että riimu otetaan pois - tosin toisinaan ori hieman innostuu ja silloin jää riimunnarukin kiinni. Saat hetken jahdata oria aina tarhasta, kunnes se huokaisee ja jää kauimmaiseen nurkkaan. Samin mielestä hoitajien työ on muuten aivan liian helppoa.

Muiden hevosten kanssa Sami tulee loistavasti toimeen. Ori osaa ottaa muut huomioon, mutta tietää myös oman arvonsa - Sami on se pomo, ei kukaan muu. Se näyttää sen kyllä tarvittaessa, mutta yleensä hevoset ovat tajunneet asian hyvin. Sami tulee toimeen kaikkien kanssa, niin tammojen, orien kuin ruunienkin. Varsoihin Samilla menee joskus hermot - tämä vanhus kaipaa omaa rauhaa, eikä jaksa aina innostua siitä kun varsat kiskovat sitä hännästä tai yllyttävät leikkiin. Joskus orille kuitenkin syttyy se pilke silmäkulmaan ja silloin se kirmailee varsojen kanssa, kuin olisi yksi heistä.

Kilpailuissa Sami on rauhallinen - se on kuin kotonaan ja saattaa joskus jopa torkkua vierassa paikassa. Se kävelee kiltisti hoitajan vierellä ja hieman keimailee tammoille käsihevosena enemmän kuin kotona. Täytyyhän sen muistuttaa tammoja olemassa olostaan! Sami on fiksu lastata ja kuljettaa, eikä sitä muutenkaan tarvitse koskaan vieraassa paikassa hävetä. Koulukilpailuissa Sami on tietenki parhaimmillaan ja se nauttii esiintymisestä. Jos pisteitä menee, se yleensä johtuu omistajan hatarapäisyydestä (monta vuotta samoja kouluratoja jankutettu, mutta silti aina tuppaa jotakin unohtumaan!). Estekilpailuissa ori onkin aivan erilainen, paljon valppaampi ja hivenen jopa hermostunut. Tietenkin se yrittää parhaansa, mutta esteet eivät ole oikein sen laji. Palkintojen jako on Samin mielestä paras osuus - se jaksaa aina innostua, vaikka ollaan käyty yli seitsemässäkymmenessä palkintojenjaossa orin elämän aikana. Ja lisää varmasti tulee Samin voitontahdon ansiosta.


Sukutaulu ja -selvitys

ISÄ Saamaton
evm, voikko, 145 cm
ii Talviyön Siunattu
evm, vrautias, 149 cm
iii Suloyö F.I.
iie Rakkauslaulu
ie Kaunottaren
evm, harmaankimo, 154cm
iei Kulkuripoika
iee Sumutar
EMÄ Kuun Liljankukka
evm, v.rautias, 151cm (KTK-I)
ei Kuun Toiveuni
evm, ruunikko, 167cm (KTK-II)
eii Kuuraparta
eie Liljatar
ee Kuun Kaunokki
evm, rautias, 152cm
eei Eevert
eee Lutukka

Sukutaulu suurennuslasin alla - sukuselvitys
Saamaton sai nimensä varsana, jolloin epäiltiin, ettei orista olisi mihinkään. Se varttui hieman muita myöhemmin ja pian rumasta ankanpoikasesta tuli upea joutsen. Se kilpaili monta vuotta Vaativa B tason kouluratsastuskilpailuissa ja keräsi mielettömän määrän sijoituksia. Ori oli kuuliainen ja erittäin yhteistyöhaluinen kouluratsu. Se jätti jälkeensä monia jälkeläisiä (35 kpl) ja jokainen suuntautui enemmän tai vähemmän koulukentille. Saamaton oli voikko pienhevosori. Valitettavasti ori nukkui rauhallisesti pois jo 19-vuotiaana.

Talviyön Siunattu kuuluu myös tähän joukkoon, joka sai nimensä tietystä syystä - se syntyi 24.12. Se joulu oli erityisen kylmä ja myrskyinen ja pimeä. Siunatun emä oli jo 25-vuotias tamma ja eläinlääkärin olisi ehdottomasti pitänyt olla varsomisessa mukana. Hän ei kuitenkaan päässyt mitenkään paikalle ja perhe valvoi tamman luona koko yön, eikä varsominen ollutkaan ihan helppo. Siunattu oli pieni ja ruipelo orivarsa, joka selvisi hädin tuskin. Se jäi hyvin pienikokoiseksi (149cm), mutta kasvoi sitäkin sisukkaammaksi. Ori, jonka ei uskottu edes selviävän, nappasi 20 voittoa Helppo A luokista ja kilpaili myös Ruotsissa jokusen suuremman kilpailun. Jälkeläisiä ei tullut kuin kolme, vaikka astutuksia oli lähes viisitoista. Tammat jäivät helposti tyhjäksi tai varsat eivät selvinneet. Luonteeltaa Siunattu oli kiltti ja nöyrä..

Suloyö F.I. on menestynyt hienosti näyttelyissä komean ulkomuotonsa ansiosta. Sulolla ei ole käyty ollenkaan koulukilpailuissa vaan se on sukunsa ja ulkomuotonsa ansiosta lähinnä siitoshevonen. Luonteeltansa ori on lempeä ja oikein kultainen, eikä yhtään orimainen. Rakkauslaulu on menestynyt hienosti koulukentillä Vaativa B-tasolla, mutta ei ole rakenteeltaan mikään upein. Sillä on turhan pitkä runko ratsuksi ja jaloissakin on lieviä asentovirheitä. Rakkaus on luonteeltansa oikein miellyttävä ja nimensä mukaisesti rakastaa kaikkia. Sillä on kaksi jälkeläistä ja oreiksi valittiin vain erittäin hyvärakenteisia oreja, jolloin varsoistakin tuli sellaisia.

Kaunottaren Kaunottaren oli nätti tamma, joka kilpaili kenttäratsastuksessa - joka koitui myös tamman kohtaloksi. Se kilpaili 3 vuotta hieman vaativampia luokkia ja kaatui eräälle maastoesteelle niin pahasti, että kuoli lähes välittömästi. Se ehti voittaa monet helpot luokat ja jätti jälkeensä kolme hienoa varsaa - Saamattoman lisäksi toisen koulupainotteisen orin ja yhten kenttäpainotteisen tamman. Kaunottaren oli luonteeltaan periksiantamaton, mutta hieman äksympi tamma. Se ei tykännyt paapomisesta, eikä turhasta hempeilystä. Ratsastaessa tamma oli kuitenkin todella taitava ja yhteistyöhaluinen. Väriltään se oli kimo ja herätti suurta ihastusta!

Kulkuripoika on koulupainotteinen ori, joka menestyi mukavasti uransa aikana Helppo A-tasolla Suomessa. Myöhemmin Kulkuri myytiin hyvän sukunsa ja kilpamenestyksensä ansiosta Ruotsiin siitoshevoseksi. Suomessa asuessaan ori jätti jälkeensä 8 varsaa. Luonteeltansa Kulkuri oli orimainen, mutta napakan käsittelijän ja ratsastajan kanssa nöyrä. Sumutar toimi ratsastuskoulussa opetusmestarina. Luonteeltansa se oli todella nöyrä ja ratsuna osaava. Sumu oli pääasiassa esteratsu, jolla aloittelijat ja kokeneemmatkin pääsivät kilpailemaan. Tamma pääsi elämänsä aikana ratsastuskoulujen mestaruuskilpailuihin ja voitti kaksi kertaa luokan 110cm. Varsoja Sumu jätti vain kolme tähän maailmaan.

Kuun Liljankukka oli kiltti, mutta kovin itsepäinen tamma, joka on upean ulkomuotonsa ansiosta kantakirjattu I-palkinnolla. Se kilpaili jokusen aikaa menestyksekkäästi Vaativaa B:tä ja valjakkoajoa, mutta siirtyi 12-vuotiaana siitoshevoseksi sekä satunnaiseksi vaellushevoseksi. Tamma olikin peräänantamaton luonteeltansa ja toi maailmaan monia hienoja jälkeläisiä, sekä tutustutti monet ihmiset vaelluksen saloihin. Tamma sai ansaitsemansa eläkepäivät ja eli hienon elämän 28-vuotiaaksi asti. Jälkeläisiä jäi maailmaan 10 kappaletta, joista muutama on kantakirjattu ja loput ovat olleet joko kouluratsuja tai harrastehevosia. Lilja oli vaaleanrautias ja 151cm korkea.

Kuun Toiveuni on Kuu-tallin upea siitosori, jolta löytyy koulukentille ja valjakkoon lahjoja. Sijoituksia on kummastakin lajista yhteensä 50 kappaletta ja kilpailuita noin sata. Se aloitti uransa nuorena ja lopetti sen 20-vuotiaana. Toive ehti viettää hetken eläkepäiviä ja astui tammoja, kunnes nukkui vanhuuteen. Luonteeltaan Toiveuni oli hankala tapaus, joka järjesti kyllä tallille äksöniä päivittäin. Se oli ruunikko ja huimat 167cm korkea! Toiveuni oli kantakirjattu myös II-palkinnolla.

Kuuraparta oli kaunis liinakko suomenhevonen, joka toimi pääasiassa kärryhevosena ja kilpaili valjakkoajossa. Kuura oli luonteeltansa rauhallinen ja lempeä ori. Valjakkoajosta tuli useita sijoituksia, sillä Kuuran vahvuutena oli sen ketteryys ja näyttävyys. Jälkikasvua ehti tulla vain 7 varsan verran, sillä Kuura loukkasi jalkansa tarhassa ja se jouduttiin lopettamaan ennen aikoja. Liljatar oli pienhevonen ja vaatimattoman näköinen. Luonteeltansa kutenkin oikein kultainen tamma. Lilja kilpaili kouluratsastuksessa helpolla tasolla junioriratsastajan kanssa. Jälkikasvua tammalla ei ole kuin Toiveuni.

Kuun Kaunokki on koulutamma, joka nappasi muutaman sijoituksen Helppo A tasolta ja siirtyi sitten täysipäiväisen siitostamman ammattiin. Se jätti maailmaan 12 jälkeläistä. Ne perivät yleensä Kaunokin tempperamenttisuuden ja kauniin ulkomuodon. Tamma oli ratsastaessa hyvinkin kuuliainen, mutta muuten hankala käsitellä. Kaunokki eli jopa 30-vuotiaaksi ja vietti noin neljä viimeistä vuotta erään perheen "lemmikkinä" laitumella lämppäritamman seurana. Säkäkorkeutta löytyi 152cm ja väriltään oli rautias.

Eevert on komea liinaharjainen suomenhevonen. Se pärjäsi hienosti näyttelyissä, mutta oria ei koskaan ehditty viedä kantakirjattavaksi. Eevert kuoli tapaturmaisesti vain 7-vuotiaana. Se ehti jättää maailmaan kaksi jälkeläistä ja kilpailla muutaman sijoituksen. Luonteeltansa se oli oikein lempeä. Lutukka on suvullisesti helmi - sen vanhemmat ovat KTK-I palkittuja ja menestyneitä koulukentillä. Lutukka oli itse myös hyvä kilparatsu, mutta luonteeltansa hieman hankala. Lutukka jätti jälkeensä vain kaksi varsaa. Sijoituksia Helppo A tasolta tamma kahmi monta kymmentä, mikä oli sen elinaikaan harvinainen saavutus.


Jälkikasvu

t. Moon Surusilmä s. 10.02.2013 KRJ-I
o. Moon Pillipiipari s. 08.02.2013
t. Moon Sankaritar s. 20.01.2013
t. Moon Salarakas s. 10.01.2013
t. Moon Lumihelmi s. 22.12.2012
t. Killan Voimariini s. 08.11.2009
o. Siljan Suvereeni s. 01.01.2009
t. Varvun Lumina s. 20.12.2008
o. Heinämäen Santeri s. 12.12.2008 YLA2
o. Henkka&Maukka s. 23.11.2008 KTK-II
t. Moon Kaunosielu s. 21.11.2008 KRJ-II
t. Moon Kaunistelija s. 23.04.2008 YLA2
o. Moon Suhdeluku s. 07.03.2008
o. ILO Sooloilija s. 18.01.2008
o. Moon Ärräpää s. 09.02.2007 KRJ-I, KTK-II, Vir Mva Ch, SLA-I, YLA2, SV-II
o. Moon Kapinallinen s. 23.06.2006


Päiväkirja ja valmennukset

Elämänsä kunnossa 11.11.2011
Sami, meidän tallin vanhus, on taas elämänsä kunnossa. Kaihileikkauksesta on pari vuotta aikaa ja Sami toipui siitä täysin. Tarkoitus olisi vielä muutamia kilpailuita kierrellä Samin kanssa, sillä tuntuu ettei sen pää kestä vain harrasteratsuna olemista. Aina trailerin saapuessa pihaan Sami höristää korviansa ja hirnuu raukka kutsuvasti. Valmennuksissa olemme myös käyneet ja ori tuntuu niissä todella hyvältä. Ehkä aika tekee ihmeitä suomenhevosten suhteen, sillä ne paranevat vanhetessaan. Tavoitteena on vielä korottaa YLA ja KRJ-palkintoa ja sitä varten täytyy myös treenailla aktiivisesti.

Kaihileikkaus ja lisää kyynelten vuodatusta 10.11.2009
Siinä sitten kävi niin, että päätin pojan viedä kaihileikkaukseen mahdollisimman pian. Tässä vaiheessa operaatio olisi suhteellisen helppo, toki nukutuksessa on aina omat riskinsä, mutta Sami ei ole luovuttajatyyppiä. Niin ainakin uskottelin itselleni koko aamun. Sami tuntui todella epävarmalta kävellessään traileriin. Viisas poika vaistosi mielialani ja epäili, että nyt on sattumassa jotain pahaa. Orin takia yritin rauhoitella itseni aika huonoin tuloksin.

Sami otettiin vastaan eläinsairaalassa ja se rauhoitettiin melkein heti. Oli vaikea katsoa, kuinka Sami hoiperteli rauhoituksen vaikutuksen alaisena ja nuokkui vierelläni. Sitten vielä varsinainen nukutus ja poika lähti leikkaussalia kohden. Lääkäri totesi, että "Tässä menee aikaa, menehän vaikka kotiin, soitamme kun operaatio on valmis". Tuhahdin ja vastasin, että en todellakaan pysty menemään kotiin ja jättää rakasta poikaa tänne. Eläinlääkäri kehotti edes lähtemään kahville, joka kuullosti hyvältä idealta.

Todella monen tunnin ja ikuisuuden jälkeen ja vuodatetun kyyneleen ja jännityksen jälkeen eläinlääkäri asteli luokseni. Hypähdin pystyyn ja aloin heti kyselemään paljon asioita. Sydämeni oli pysähtyä, kun eläinlääkäri näytti hieman huolestuneelta. "Älä vain sano, ettei se onnistunut", rukoilin ääneen. "Leikkaus onnistui kyllä hienosti, mutta herätyksessä tuli pieniä ongelmia. Samoilija on todella hermostunut, ehkä paras että menisit sen luokse rauhoittelemaan", eläinlääkäri vastasi asiallisesti. Lähdin orin luokse heti. Sami näytti jotenkin onnettomalta ja hermostuneelta, ei yhtään omalta itseltään. Menin sen viereen istumaan ja poika hörähti heti. Nostin sen pään syliini ja istuin orin luona noin tunnin, kunnes nukutusaineet lakkasivat vaikuttamasta. Poika kömpi heti pöllämystyneenä ylös ja tuntui voivan hienosti. Raskas kivi vierähti sydämeltäni samantein. Sairaslomahan jatkuu tietenkin vielä pitkään, mutta pääasia että Sami on kunnossa. Illalla sain jo lähteä viemään poikaa kotiin ja vein sen varsomiskarsinaan lepäilemään. Voitte vain arvata, kuinka paljon syöttelin herkkuja pojalle ja kuinka paljon paijasin sitä!

Ikävämpiä uutisia tällä kertaa 27.10.2009
Sami on ollut jonkin aikaa kovin vaisu ja varovainen, sillä ratsastaminen on vaatinut tulpasti työtä; ori ei tykkäisi kulkea askeltakaan, ellen niin pyydä. Huolestuin niin kovasti, että pakkasin Samin ja muutaman raspattavan hevosen traileriin. Auton nokka osoitti kohti eläinlääkäriasemaa.

Sami seisoi kiltisti paikoillaan, kun se odottelimme eläinlääkäriä. Rapsuttelin pojan kaulaa ja hautasin kasvoni sen harjaan, pelkäsin kyynelien tulevan. Täytyi vain toivoa, että mitään suurempaa vikaa ei rakkaasta oristani löydy. Eläinlääkäri saapui hieman myöhässä ja tutki pojan huolella. Ensin taivutuskokeet, sillä vian ajateltiin olevan jaloissa. Voi että tärisin, kun juoksutin oria eläinlääkärin vaativien silmien alla! Samin jaloista ei löytynyt onneksi mitään ja melkein ehdin huokaista helpotuksesta. Sitten eläinlääkärin katse osui Samin silmiin ja hän katseli niitä huolestuneena.

Myöhempien tutkimuksien perusteella Samoilijalta löytyi alkava kaihi kummastakin silmästä. "Samoilijalle tehty laaja terveystarkastus, jossa todettiin kaihin alku molemissa silmissä. Kaihileikkaus on kyllä mahdollinen, mutta koska kaihi on vasta alussa, ei siitä ole toistaiseksi orin näölle suurempaa haittaa. Lopullinen sokeutuminen on kumminkin odotettavissa jossakin vaiheessa. Orin hampaat myöskin raspattu." Lupasin miettiä leikkausta - siinä on kuitenkin omat riskinsä, erityisesti kun Samilla alkaa ikä jo painamaan. Toisaalta en tahtonut, että ori joutuisi elämään sokeana.

Raskain mielin lähdimme pois eläinlääkäriltä; toisaalta muista hevosista ei löytynyt vikaa, joten se oli positiivinen asia. Samia en voinut kuitenkaan olla miettimättä. Täytyy kysyä toisen eläinlääkärin mielipidettä asiasta, että kannattaako leikata ja selviääkö Sami siitä. Illalla ori sai paljon huomiota ja rakkautta, se taisi aavistaa ettei kaikki ole kunnossa. Istahdin hieman itkien lattialle ja Sami meni heti maaten, laittoi päänsä syliini ja pörisi lohduttavasti. Miten rakastankaan Samia!

Tulevaisuuden suunnitelmia 14.09.2009
Patalaiska omistaja ei ole taas ikuisuuksiin kirjoitellut pojan päiväkirjaan, mutta nyt taas ryhdistäydyin ja kirjoitan! Sami sai muuten uudet, entistä ehommat sivut. (; Mutta takaisin asiaan, Samille kuuluu hyvää ja pirteä poika porskuttelee minkä jaksaa. Se tuntuu tylsistyvän kun kilpailuita on enää niin harvoin. Koulukentillä meitä ei enää tulla näkemään, mutta valjakkokentät olisi tarkoitus valloittaa piakoin. Sami on siirtynyt lähinnä siitoskäyttöön kovilla odotuksilla vauvojen suhteen.

Kuulumisia pitkästä aikaa 08.03.2009
Samin oli tarkoitus siirtyä pikkuhiljaa eläkkeelle, mutta oripa näytti kilpakentillä, että häntä ette noin vain kilpailuista pois jätä - sillä on lukuisia uusia sijoituksia niin koulusta, kuin valjakkoajostakin. Sami on omaksunut valjakkoajon hienosti ja alkanut menestyä siellä toden teolla. Lisäksi ori nauttii siitä hommasta ja on ihan elementissään. Tällä hetkellä Sami ei ota vastaan tammoja, sillä siltä löytyy jo sen verran vauvoja ja lisäksi nyt keskitytään täysillä niihin valjakkokenttiin! ;) Sami sai muuten vihdoin korotettua SLA palkinnon SLA-I*! Olen todella tyytyväinen poikaan. Vielä kun tuo yleislaatuarvostelupalkinto nousisi ykköseksi, niin ehkä tärkeimmät asiat ovat saavutettu.

Näyttelymenestystä! 20.11.2009
Ompas Samin omistaja ollut laiska, kun ei ole ikuisuuteen kirjoittanut pojan päiväkirjaan. Ehkä ei ole ollut mitään kirjoittamista, Sami on sellainen rauhallinen orii, niin ei voi ainakaan kirjoittaa sen sähellyksistä. No, Samille kuuluu hyvää, se on alkanut nauttia jo hieman eläkepäiviä. Kilpaileminen on enää todella vähäistä, ainoastaan valjakkoajoa kilpailemme silloin tällöin. Sami todella nauttii siitä lajista.

Kuten huomaatte, ori on palkittu lukuisilla palkinnoilla. Tänään tuli tulokset KRJ laatuarvostelun uusintatilaisuudesta - poika korotti palkintoaan nelosesta kakkoseen, pisteitä tuli yhteensä 37 enemmän! Olen aika ylpeä Samista ja se käyttäytyi lisäksi uusintatilaisuudessa hienosti.

Näyttelymenestystä! 20.4.2008
Sami osallistui tänään oman tallin NJ näyttelyihin. Aamulla ori oli piehtaroinut karsinassaan ja oli oikein sottainen. Ei muuta kuin pesulle ja sen jälkeen nopeasti kuivattelemaan aurinkoon ulos. Sitten letitettiin Samin harja ja häntä. Orista tuli oikein soma. Ori esiintyi omassa luokassaan erinomaisesti - vaikka olikin ainut osallistuja. Luonnollisesti ori siis voitti ja pääsi BIS-kehään. Arvaatte varmaan miten meni. Sami nautti esiintymisestä ja kulki nätisti kehässä. Jännitteyneenä odotimme tuloksia. Se ei ollut viides, eikä neljäs. Ehkä nyt tulisi meidän nimi.. Ei, Sami ei ollut kolmaskaan. Olisimme toisia, tiesin sen. Mutta ei, emme olleet toisiakaan. Sami olis BIS1! Kuullessani sen kiljaisin riemusta ja ravasin palkintopaikalle orin kanssa. Sami hörhötti tyytyäisenä. Se oli ansainnut ykkössijansa ja ensimmäisen MVA-sertin.

Lajinvaihdos edessä? 19.11.2007
Menin tekemään jotain hiukan harkitsematonta - ilmoitin Samoilijan valjakkoajokilpailuihin, koulukokeeseen tosin. Olihan Samilla joskus hieman ajettu ja valjakkoa harjoiteltu, mutta muutamaan kuukauteen ei sitäkään ole ollut. Sami puhkui intoa kilpailupaikalla, vaikka verryttelyssä asiat olivat hieman hukassa. No, päätin ottaa tämän hieman huumorilla. En tiedä, kumpi meistä silti jännitti enemmän, kun ajoimme tuomarien pelottavien katseiden alla. Sami oli alkuunsa hieman epävarma, mutta yhtäkkiä minäkin löysin sen varmuuden - Sami alkoi kulkea erittäin hienosti, se nautti ja ravasi korvat hörössä tehtävät kuin tehtävät.

Olin todella ylpeä orista, kun ajoimme palkintojenjakoon - ensimmäiset valjakkokisat ja olimme ensimmäisiä! Miettikää. Ensimmäisiä. Kysyin tuomarilta, että oliko tässä jokin virhe. Ei kuulemma ollut, olimme tasapainoinen ja kaunis valjakko ja meistä kuulemma näki, että olemme harjoitelleet. Lehahdin ihan punaiseksi, mutta en viitsinyt sanoa mitään. Ajattelin alkaa reenaamaan enemmän tätä valjakkoajoa ja osallistua koulukokeisiin, sillä ne sujuvat Samilta kuin leikiten. Ehkä tästä tulee meille uusi laji! Katsotaan.

Syyslomafiiliksillä mennään 18.10.2007
Samilla on ollut kiitettävästi nyt vapaata kilpailuista ja tammoista. Ikääkin on ehtinyt kertymään pelottava määrä! Tajusin sen tänään hakiessani pörröistä oria tarhasta. Se on kasvattanut jo mahtavan talviturkin ja en ole varma, kehtaanko jääkarhun kanssa kilpailuja nyt kiertääkään. Taisin hieman myöhästyä loimituksesta. Sami oli pirtsakalla tuulella (taluttaessa yritti kiskoa minua sata nolla heinäpaaleille. Eipä onnistunut, olin sen verran ovelampi!), joten päätin satuloida orin ja lähteä hieman maastoilemaan.

Minusta tuntuu, etten koskaan opi, ettei pirteillä hevosilla ainakaan maastoon kannata lähteä! Meitin rauhallinen poju on taas ilmeisesti saanut liian vähän aktiviteettiä ja johan lensi takapää maastossa. Eikös vanhusten pitäisi hidastaa menoaan, eikä suinkaan lisätä vauhtia. No, ravailtiin pitkin polkuja ja pelloilla päästeltiin hieman kovempaa. Sami otti ilon irti ja ei tarvinnut kuin hieman kannustaa oria, niin johan sitä laukattiin kiitolaukassa pitkin peltoa. Ei siinä ehtinyt ihailemaan edes kauniita syksyisiä maisemia.

Tallipihalle asti selvisimme suurinpiirtein ehjin nahoin. Sami puuskutti ja hikoili paksun turkkinsa alla. Taluttelin oria hetken pihalla, kunnes puuskutus lakkasi. Tallityttökin tuli nauramaan jääkarhulle. Siinä vaiheessa päätin, että orin kanssa ei kehtaisi mihinkään mennä ja se hikoili aivan mielettömästi! Sami parka joutui ketjuihin käytävälle ja itse kaivoin klippaamiskoneen esille. Aika siistihän siitä tuli - ja kaiken lisäksi Samin takamusta koristaa suloinen klipattu sydän! Oria taisi nolottaa, kun se pääsi lopulta takaisin tarhaan nauttimaan raikkaasta syysilmasta.

Ensimmäiset ja viimeiset estekilpailut 30.04.2007
Olin tehnyt jotain todella yllättävää ja ilmoittanut meitin koulupainotteisen orin estekilpailuihin, jotka onnesta olivat omalla tallillamme. Tohina alkoi jo aamusta ja Sami oli hieman hermostunut. Se oli hieman outoa, sillä ori oli aina hyvin rauhallinen. Tunti ennen omaa vuoroani nousin orin selkään ja se tanssahteli pihassa ja karkasi muutaman kerran pystyynkin. Silloin alkoi jo kaduttaa koko touhu. Lähdin kuitenkin pienelle maastolenkille ja sain Sampan rauhoittumaan hieman. Alkuverryttely meni erittäin huonosti - ori kielsi ja pudotteli esteitä. Vain yksi puhdas hyppy. Hermoistuin entisestäni, kun kajahti kuulutus: "Seuraavana vuorossa misery ja Samoilija". Viimeistään kuulutuksen jälkeen olisi tehnyt mieli tulla alas selästä ja pyyhältää takaisin talliin.

Kokosin orin ja ratsastin pelottavaan maneesiin. Esteet kasvoivat yhtäkkiä korkeiksi ja tunsin Samin värähtelevän allani. Tervehdin tuomaria ja nostin laukan. Sami pukitti! Luultavasti sen ensimmäinen pukki elämänsä aikana minun kanssani. Ori ei ollut enää se rauhallinen itsensä, vaan tahtoi juosta ja mennä. Ensimmäinen pysty sujui hyvin. Toinenkin sujui. Sitten ori kiihdytti sarjaa kohti, enkä ehtinyt koota sitä ajoissa. Ori ei meinannut mahtua sarjaväliin ja hyppäsi todelta kaukaa toisen esteen. Yleisö kohahti ja meinasin menettää tasapainoni. Kokosin sen jälkeen orin tiukoin ottein. Trippeli meinasi tuottaa vaikeuksia. Ori hidasti vauhtia ja melkein pysähtyi. Karjaisin puolvahingossa 'yli!' ja ori liisi kepeästi esteen. Hieman nolotti, mutta ainakin Sami tajusi minun olevan tosissani. Loppurata sujui hienosti ja Sami oli melko nopea. Silti tiesin, ettei tästä tullut mitään, suoritus oli hyvin epätasainen ja näytti varmasti kamalalta.

Radan jälkeen ravailin kentällä hetken ja vein hermostuneen orin tallin pihaan. Heitin sille loimen ja taluttelin pihalla, kunnes tallityttö tuli posket hehkuen pihalle. "TE OLITTE TOISIA", hän kiljui ja käski mennä palkintojen jakoon heti. En ollut uskoa korviani ja halasin Samia. Sitten hyppäsin nopeasti selkään ja karautin ilman satulaa palkintojenjakoon. Ei ollut aikaa etsiä satulaa tallista. Sami innostui pukittelemaan palkintojenjaossa ja olin erittäin tyytyväinen oriin. Iltaruoan kanssa se sai reilusti porkkanoita ja rapsutuksia.





Kouluvalmennus 20.02.2009, valm. fenella
Alkuverryttely sujui hieman laiskoissa merkeissä, sillä Sami ei ollut täysin hereillä ja nuokkui ravissakin. Näpäyttämällä hieman takapuolelle se heräsi ja alkoi näyttää yhä enemmän komealta kouluhevoselta. Se alkoi hakeutua itse kuolaimelle ja kaula kaartui nätisti muotoon. Käynnissä tekemät harjoitukset, kuten väistöt menivät hyvin sillä Sami kuunteli jokaista pientäkin apuasi. Ravinnostot olivat hyvin lennokaita, sillä ori oli jo menossa ennen kuin ratsastaja ehti sitä tajutakaan. Ravivoltit ja laukassa pääty ympyrät menivät toivotulla tavalla ja hyviin suorituksiin oli hyvä lopetella.

Kouluvalmennus 01.10.2008, valm. Laura K
Sami oli aluksi hyvin hidas reagoimaan pohkeelle ja ottamaan takapäätään alle, mutta ratsastit sitkeäsi ja yritit parhaasi. Alkuverryttelyissä kannattaa tehdä paljon suuria kaaria, joilla saat taivutettua Samin, ja näin ratsastettua sitä paremmin kuulolle. Mikäli herra jää paljon pohkeen taakse, sitä voi myös napsaista raipalla kerran kunnolla – ei se rikki mene. Saatuasi Samin vauhtiin, näytti meno jo paljon paremmalta ja herrakin alkoi näyttää kouluratsulta. Alkulämmittelytehtäväksi olin valinnut laukan pidennyksiä ja lyhennyksiä, ja ne sopivat teille aivan loistavasti. Muista kuitenkin, että laukkaa ei tarvitse lyhentää niin kauaa, että Sami tippuu raville, vaan se voi laukata tarmokkaasti ja lyhyesti samanaikaisesti. Pidentäessäsi Samin laukkaa, korostui puolipidätteiden tärkeys, ellet valmistellut kunnolla ori heitti päänsä taivaisiin ja lakkasi käyttämästä selkäänsä. Lopputunnista uskaltauduin ottamaan vastalaukkaa ja laukanvaihtoja. Vastalaukassa Sami oli hieman eksyksissä aluksi, mutta kun teit päättäväisesti selvän siitä, mitä halusit tehdä, alkoi Samikin suorittaa tehtävää kunnolla. Laukanvaihdot sujuivat jo paljon paremmin, muista vain ettet anna Samin vaihtaa omia aikojaan, vaan juuri siinä kohdassa missä itse haluat vaihdon tapahtuvan.

Kouluvalmennus 21.11.2007
Samin saapuminen maneesiin oli rauhallinen, sekä hillitty. Ori loi muutaman silmäyksen muihin hevosiin ja sen jälkeen sen mieleenkiinto oikeastaan lopahti muita kohtaan. Alku veryttelyssä Sami hieman hidasteli ja vilkuili ympärilleen, luultavasti vain tutustuen maneesiin. Siirtymiset ori suoritti kauniisti ja helpon oloisesti. Tämä ei tuottanut orilleyhtään vaikeuksia, vaan siirtymiset sujuivat leikiten ja hyvin helposti. Sami kulki hyvin pienin avun ja vastasi ratsastajan jokaiseen toivomukseen parhaansa mukaan. Peruutuksessakin ori loisti. Se teki kaiken tarkalleen, ja osoitti hyvää kuuliaisuutta ratsastajaan kohtaan. Harjoituslaukka oli tämän orin kohdalta todella kaunista katsottavaa ja muutenkin koko kokanaisuus oli kerrassaan mainio. Huomaa Samin nauttivan koulusta todella paljon.

Kouluvalmennus 18.11.2007
Teitte melko ehjän suorituksen tunnilla. Sami kuunteli todella hyvin apuihisi ja teki mukisematta töitä. Välillä heppasi rupesi hitusen ennakoimaan, mutta kun teitte esim. laukannostot aina eri kohdista, selviydyttiin siitäkin. Samilla on todella näyttävä ravi. Temmon lisäykset menivät todella näyttävästi ja hevosesi nautti siitä mitä teki. Hidastuksetkin menivät moitteettomasti, siinä vaan saisi Samin takapää tehdä enemmän töitä. Käynnissä menivät molemmat -sekä lisäys että hidastus- todella hienosti! Luultavasti ryhmästä parhaiten. Väistöt menivät ihan ok, Sami saisi enemmän astua ristiin. Hevonen pysyi kuitenkin suorassa, eikä mutkitellut. Istuntasi oli ihan hyvä, kätesi pehmeä eikä se milloinkaan repinyt Samia suusta, hyvä!

Kouluvalmennus 05.07.2007
Sami oli tänään hyvällä päällä. Alusta asti osasit odottaa sen pikku jääräpäisyyksiä, et hetkahtanut, vaikka se yritti kerran jopa vaihtaa suuntaa itsenäisesti. Päätäväisellä ratsastuksella tunnin alkupuolella sait sen menemään lopputunnin oikein hienosti. Vastalaukka kaaret sujuivat hienosti, asetuskin löytyi hyvin, tehtävä taisi olla teille vähän turhan helppo. Muutaman kerran jälkeen koottu laukka onnistui myös, muista vain itse pitää myös pohje lähellä, ettei hevonen tiputa raville. Myöskin vastalaukka uralla täyskaartojen jälkeen meni mallikkaasti. Hetken levähdyksen jälkeen tarmoa riitti vielä uusiinkin tehtäviin. Pohkeenväistöissä ole tarkkana, että Sami liikkuu myös tarpeeksi eteenpäin, eikä jää vain paikalleen. Varsinkin niissä väistöissä, joissa oli tarkoitus väistää takaosa ympyrän sisälle päin, tuli hieman tätä ongelmaa vastaan. Avotaivutuksessa myös oli yritystä, mutta muista tukea myös ulkoavuilla, muuten Sami vain "valuu" ulkokyljestä ulos ja työntää ulkolavan uralle. Huomasit myös itse, miten se tuntui jäykältä ja painoi sisäohjaa. Kun itse ymmärsit virheesi pystyit korjaamaan ne ja avotaivutuksista tuli todella hienoja! Kiitos osallistumisesta!





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2014
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!