Sumun Kaipaus menehtyi 17.2.2013 tallipalossa 15-vuotiaana. Olin mennyt illalla jo nukkumaan, kun koirat herättivät minut haukunnallaan. Katsoessani ikkunasta ulos näin, miten pikkutalli oli ilmiliekeissä. Hevosia ei ehditty pelastamaan, mutta ne toivottavasti nukkuivat nopeasti pois. Sumu oli yksi rakkaimmista ja pitkäaikaisemmista hevosistani. Nuku rauhassa, Sumu-kulta.



VIRTUAALIHEVONEN

Sumun Kaipaus

Sumun Kaipaus "Sumu" s. 9.12.2007 (ikääntyminen)
suomenhevonen, tamma kasvattaja Talli Usvasumu
VH04-018-8730 omistaja misery. (Moondance)
163cm, rautias Helppo C / 110 cm (este)
Kilpailukalenteri ERJ-II, YLA2

Palkittu 21.11.2012 tilaisuudessa YLA2 palkinnolla pistein 125
Palkittu 25.04.2012 tilaisuudessa ERJ-II palkinnolla pistein 96,4

Sumu on herkkäsieluinen tamma, jonka ajatusmaailmaa on välillä vaikea ymmärtää. Sen kanssa on monet ärräpäät lennelleet, mutta parhaat tulokset saavutetaan rauhallisuudella. Sumu hermostuu kiireestä, häslingistä, kovista otteista ja joskus pelkästään jostakin tietystä ihmisestä. Se on ratsastaessa todella herkkis ja suurin osa ratsastuksesta tapahtuukin kuolaimettomilla. Kuolaimet saavat Sumun tuntemaan olonsa pakotetuksi ja se on niin herkkä suustaan, että siitä ei tulisi mitään (tuskin saat ottaa ollenkaan ohjia käteen, sillä muuten neiti kyllä lähtee ja lujaa). Esteillä on oikein kuuliainen ja rauhallinen, eikä kaahota pää viidentenä jalkana. Se ei harkoita silti hitaita aikoja, sillä Sumu on koostaan huolimatta yllättävän ketterä ja taipuu pieniinkin väleihin loistavasti. Hoitaessa tamma rakastaa seurustelua, kiireettömyyttä ja rapsuttelua.

Hoitaessa tamma ei siedä minkäänlaista kiirettä ja häslinkiä. Mitä hermostuneempi hoitaja on, sitä enemmän Sumu hermostuu. Silloin ei ole kenelläkään mukavaa, kun sotanorsun kokoinen hevonen alkaa hyppimään kapealla käytävällä pystyyn. Sumun luottamus on helppo voittaa ja silloin siitä saa elinikäisen ystävän, joka tulee tarhasta höristen vastaan. Varusteita laittaessa Sumu osoittaa hanakasti mieltään esimerkiksi satulavyön kiristyksestä. Herkkänahkainen tamma alkaa heti potkimaan, jos yksikin karva nipistää sitä jostakin. Kuolainten laitto myös tuottaa suuria hankaluuksia, sillä Sumu osaa pitää suunsa kuin liimattu kiinni. Onneksi kuolaimia harvoin tarvitseekaan. Taluttaessa tamma menee täysin lukkoon, jos sitä yrittää hoputtaa reippaammin. Se pysähtyy keskelle pihatietä, eikä liiku ennen kuin neitiä itseänsä huvittaa. Paras siis madella sitä vauhtia, mikä tammaa itseensä tänään huvittaa. Mainitsinko jo, että Sumun kanssa kannattaa opetella laskemaan hitaasti kymmenestä nollaan?

Ratsastaessa sama linja jatkuu - liian kovat avut ja ratsastaja on taatusti tutustumassa kentän pohjaan paremmin. Sumun kanssa on syytä olla todella herkkä kaikkien apujen suhteen ja rangaisun sijaan kehua tammaa valtavasti. Tappelemalla saat Sumun vain tappelemaan vastaan, mutta kehumalla ja kannustamalla tamma tekee töitä paremmin. Se on pääasiassa hyvin yhteistyökykyinen ja yrittää parhaansa ratsastajan alla. Esteratsastus on Sumun laji ehdottomasti. Sotanorsusta tulee yllättävän ketterä taipumaan tiukoissakin kurveissa. Sillä on valtavasti voimaa takaosassa, mistä on hyötyä esimerkiksi ratsastajan tuodessa Sumun huonosti esteelle. Tamma on hyvin varma hyppääjä ja kieltää harvoin. Sumu osaa myös itse katsoa hienosti ponnistuspaikat ja välimatkat. Sen selässä tarvitsee vain tehdä reittivalinnat, ratsastaa hyvin esteelle ja olla rauhallinen. Kouluratsastus sujuu, muttei ole Sumun juttu. Vaikka tamma on ketterä esteillä, kouluratsastuksessa tuntuu kuin sillä olisi vähintään viisi jalkaa. Sumu kompuroi helposti ja muuttuu etupainoiseksi, ellei ratsastaja muista vaatia siltä työn tekoa. Liikaa ei kuitenkaan saa painostaa tai tamma menee täysin lukkoon. Maastoillessa Sumu on rento ja rauhallinen ja menee mistä tahansa. Kun muut hyppäävät pienen ojan ylitse liioitellusti silmät pyörien, Sumu tallustaa korvaansa lotkauttamatta ylitse varmoin askelin.

Traileriin Sumu menee yleensä nätisti, paitsi jos prinsessa on nukkunut herne patjan alla ja noussut lisäksi väärällä jalalla. Kuljetuksen ajan tamma nuokkuu puoliunessa, eikä hätkähdä vaikka ohitse menisi minkälaisia kulkuneuvoja tai tiet olisivat huonossa kunnossa. Kilpapaikalla Sumu on asiallisesti. Se nauttii saamastaan huomiosta, eikä onneksi koskaan nolaa omistajaansa - ei, se ei ole sarkasmia. Suorituksen aikana Sumusta löytyy virtaa enemmän kuin kotikentillä, mutta se on vain plussaa. Jos palkintojenjakoon asti päästään, niin se seisoo siellä nätisti niin kauan kuin on tarve poseeraten kameroille rinta rottingilla. Kunniakierroksella Sumu saattaa innostua ja heittää jopa pukin!


Sukutaulu ja -selvitys

i. Aallon Iisak
  evm, 166cm, ruunikko, KTK-II
ii. Iskurepliikki
  evm, 165cm, vrautias
iii. Islak
  evm
iie. Rebekka
  evm
ie. Aallon Elena
  evm, 156cm, pruunikko
iei. Elmori
  evm
iee. Hellevi
  evm
e. Sumusilmä
  evm, 157cm, prautias
ei. Sumupoika
  evm, 153cm, vrautias
eii. Pojan Toivo
  evm
eie. Sirpaliina
  evm
ee. Surutar
  evm, 157cm, pruunikko, KTK-I
eei. Leimu
  evm
eee. Suru-Tyttö
  evm

Isä Aallon Iisak on luonteeltaan rauhallinen ja helppo ori - hyvä niin, sillä pojalta löytyy kokoa huimat 166cm! Saku on lähinnä ollut harrasteratsu ja hypännyt 80cm esteluokkia seura/aluekilpailuissa. Kapasiteettiä sillä riitti isompiinkin luokkiin, mutta omistajalla ei riittäny rohkeus kilpailemiseen. Saku pärjäsi paremmin näyttelyissä ja on kantakirjattu toisella palkinnolla. Poika on jättänyt jälkeensä kaksikymmentä jälkeläistä, joista suurin osa on perinyt raskaan, mutta hyvän rakenteen ja hyppykapasiteetin.

Isänisä Iskurepliikki oli orimaisempi tapaus, mutta kuitenkin napakalla käsittelijällä kiltti. Isku ei ollut mitenkään tyhmä tapaus vaan osasi pompotella vähemmän napakoita käsittelijöitä parhaansa mukaan. Raskasrakenteinen ja 165cm säkäinen Isku kilpaili lähinnä työhevoskilpailuissa ja valjakkoajossa. Sen selässä harvoin kukaan kävi, mutta perusratsastusjutut ori kuitenkin hallitsi. Se jätti jälkeensä muutamia varsoja, jotka perivät raskaan rakenteen, mutta harvoin hankalaa luonnetta.

Islak oli raskastekoinen, 160cm korkea työhevonen. Se kilpaili jonkin verran, mutta sen kyvyistä huolimatta ei isäntä yrittänyt väkisin leipoa siitä mestaria. Tämän rauhallisen, kaiken kokeneen vaaleanrautiaan koko olemus oli kuin tehty kaikenlaisiin näytösluontoisiin tempauksiin. Islak ei hälinästä tai hulinasta hätkähtänyt, ja näyttikin vanhan kunnon työhevosen taitoja ihmisille useammillakin markkinoilla ja työhevospäivillä. Kun ori oli elämäntyönsä saanut tehtyä ja tullut kypsään ikään, sillä astutettiin neljä tammaa.

Rebekka oli yksi Islakin tammoista. Sekin oli työhevostyyppinen rautias, mutta ei sen luonne kilpailua helpoimmaksi mahdolliseksi jutuksi tehnyt. Tamma oli 166cm puhdasta ruutia kyllästyessään töihinsä. Se oli kuin olikin vain hyvä hevonen väärässä ammatissa, ja perusteellisen ratsukoulutuksen jälkeen luonnekin tasaantui. Suurena ja raskaana ei Rebekka kilpakentillä ollut se ykkönen, mutta tyytyväisenä se silti helppo C -luokkaa meni pienimpien kilpailuja kokeilevien ratsastajien ilona.

Isänemä Aallon Elena, tuo kiltteyden perikuva, on ollut suosittukin jalostustamma elinaikanaan. Kilpakentillä Elena nähtiin muutamia kertoja ja se sijoittui lähes jokaisessa kilpailussa. Elena kuitenkin oli suurimmaksi osaksi vain jalostuskäytössä ja jätti kahdeksan upeaa suomenhevosvarsaa tähän maailmaan. Rakenteeltaan tamma oli hyvin siro ja muistutti enemmän ehkä juoksija- kuin ratsutyyppistä suomenhevosta.

Elmori oli kuuluisimman Aallon kasvatin, Aallon Elenan isäori. Sen suurin saavutus ei kuitenkaan ollut kaksitoista upeaa varsaa, vaan vieläkin loisteliaampi kilpaura. Suurimerkkinen, kevytrakenteinen punarautias oli upeaa katseltavaa ja ratsastettavaa estekilpailuissa. Kun sen ura oli lopuillaan, se vietiin laatuarvosteltavaksi, ja menestys oli mainio. 160-senttinen herrasmies menehtyi vasta 30-vuotiaana, elettyään koko elämänsä ilman sen kummempia tauteja kuin ihottuma.

Vain 150-senttinen Hellevi oli se näyttelyissä erityistä mainetta kerännyt kenttäpainotteinen ruunikko. Arvonimiä se keräili ulkonäöllään minkä ehti, mutta kenttäratsastuksen laatuarvostelussa sai pisteitä harmittavasti piirun verran alle ykköspalkinnon rajan. Miinuksia toi käytös, Hellevi kun oli diiva. Ei tamma kuitenkaan mahdoton ollut, ja se kannatti ehdottomasti astuttaa muutamaan kertaan. Tamma sai neljä varsaa Aallon-kasvattajanimen alle ja vanhempana kaksi muiden kasvattajien nimille.

Emä Sumusilmä on vastapainoksi Sakulle todella kevytrakenteinen, sporttinen ja tammamainen tamma. Sillä oli säkää vain 150cm, mutta puuttuvan koon se korvasi luonteellaan. Sumu kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa jopa kansallisella tasolla. Valitettavasti omistajalta loppuivat rahat ja inspiraatio, joten Sumu myytiin suurella summalla eteenpäin. Tamma pääsi onneksi hyvään kotiin, mutta sen kilpaura loppui siihen ja neiti jäi siitoskäyttöön hyvän sukunsa ansiosta. Se on jättänyt jälkeensä huimat kymmenen varsaa ja viettää nykyään vain eläkepäiviä shetlanninponilaumassa.

Emänisä Sumupoika, tuttujen kesken vain Poju, on menestynyt estekentillä upeasti. Sen saavutuksiin lukeutuvat mm. luokkavoitto Ruotsissa järjestettävissä kylmäveristen mestaruuksissa ja kotimaassa suomenhevosten kuninkaallisten upea tuplavoitto luokista 100cm ja 110cm. Poju on luonteeltansa varsinainen herrasmies ja hurmuri, jota ei ensinäkemällä uskoisi oriksi lainkaan. Esteiden seassa säyseästä Pojusta tuli kuitenkin kovapäinen, mutta taitava hyppääjä. Jälkikasvua löytyy tällä hetkellä kolmisen kymmentä ja lisää on taatusti luvassa, sillä ori jäi juuri siitoseläkkeelle ja jätti kilpakentät nuoremmille.

Pojan Toivo on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen periyttäjäori. Se itse kilpaili vain kymmenisen kertaa voittaen vaatimattomasti kahdesti, mutta sen pitkä jälkeläislista onkin täynnä kilparatsuja vailla vertaa. 149-senttisenä ori oli vain hieman ponikokoista suurempi hevonen. Sisua ja egoa sillä kuitenkin oli riittävästi suuremmallekin hevoselle. Pojan Toivo oli nimittäin kovasti tammojen perään. Komeakin se oli tasaisen vaaleanrautiaana ja sileäkarvaisena unelmahevosena.

Säyseä Sirpaliina oli 155cm korkea, vain kaksi varsaa saanut kilpatamma. Se hyppäsi ammattimaisesti ja käyttäytyi aina loistavasti. 9-vuotiaana sen ura alkoi kuitenkin olemaan ohitse pahan loukkaantumisen vuoksi. Sirpaliina myytiin ja siitä yritettiin siitostammaa. Yksi varsa syntyi, kolme varsaa tamma loi ja viimeisen terveenä syntyneen jälkeen koko touhu päätettiin jättää sikseen. Hevosesta tuli takapihan vadelmarosvo ja ruohonleikkuri, mutta se itse oli pelkästään tyytyväinen uuteen rentoon elämäänsä.

Emänemä Surutar kilpaili nuorena muutaman vuoden säännöllisesti esteillä, mutta siirtyi sen jälkeen harraste/siitoskäyttöön. Tara on luonteeltaan hieman tammamainen, eikä todellakaan mikään automaatti. Hoitaessa kuitenkin todella rauhallinen ja kultainen. Jälkeläiset, joita on noin seitsemän, perivät yleensä haastavan luonteen Taralta. Tamma on pärjännyt myös näyttelyissä hienosti ja se onkin kantakirjattu I-palkinnolla.

Leimu polveutuu suoraan juuri siitä Tulilennon isälinjasta, jota suomenhevoskasvattajat ovat alusta asti vaalineet. Koko linjan tapaan Leimukin on suurikokoinen, sen säkäkorkeus on 161cm, ja punasävyinen ruunikko. Jo pelkän suvun vuoksi Leimu oli niin kallis ja upea hevonen, ettei sen terveyttä riskeerattu kilpailemalla esteillä, vaikka kykyjä olisikin ollut. Ori vain kantakirjattiin, käytettiin muutamassa näyttelyssä ja siirrettiin suoraan siitostalliin. Sillä on kaksikymmentä varsaa, joista myöskin kaikki punertavia.

Ruunikko 154-senttinen sisupussi, Suru-Tyttö, kilpaili viisivuotiaasta kymmenenvuotiaaksi melko säännöllisesti. Menestys oli melko hienoa tuntemattomasta suvusta tulleelle tammalle, joten vanhempana se päätettiin astuttaa mahdollisimman hienolla orilla. Suru-Tyttö sai kolme varsaa Leimu-orista ennen eläkkeelle siirtymistään. (© 3-polvi: Oresama)


Jälkikasvu

t. Moon Sankaritar s. 20.01.2013
t. Moon Lumihelmi s. 22.12.2012
t. Moon Marenki s. 01.08.2012
o. Moon Kuu-Ukko s. 27.02.2009
t. Moon Kaunosielu s. 21.11.2008
t. Moon Silmäterä s. 23.04.2008 SLA-I YLA2, KTK-III, SV-II


Päiväkirja ja valmennukset

16.11.2012 Prinsessa ja herne patjan alla
Tammat ovat täysin oma lukunsa. Vaikka olen nainen, niin en vaan aina pysty ymmärtämään niitä. Esimerkiksi tänään Sumun kanssa sai taas laskea kymmenestä nollaan joka välissä. Tarhasta se tuli kiltisti vastaan, mutta taluttaessa mateli kuin etana liisterissä. Jos yritin hieman hoputtaa Sumua, niin se vain hidasti tahtiaan. Harvoin menee viidenkymmenen metrin matkassa kymmentä minuuttia... Sumun kanssa kaikki on mahdollista. Harjatessa tamma oli taas herkkähipiäinen ja muistutti asiasta vinkumalla, sekä potkimalla.

Ratsastaessa mikään ei tuntunut sujuvan. Ensin olin muka liian kova kädestäni ja sitten pohkeistani. Yritin vääntää maneesissa epätoivoisesti koulua, mutta eihän siitä mitään tullut. Tunsin itseni niin alkeisratsastajaksin kuin olla ja voi! Tälläisinä hetkinä tekisi mieli vaihtaa hevosharrastus postimerkkien keräilyyn. Kun sain Sumun kulkemaan edes jotenkin päin, niin päätin lopettaa siihen ja lähteä kävelemään maastoon loppukäynnit. Se sentään sujui hyvin. Taisi prinsessalla olla yöllä herne patjan alla, kun tänään niin kovasti kiukutti taas elämä. Enkä puhu nyt itsestäni.

25.04.2012 ERJ-laatuarvostelu
Aamulla kädet täristen koitin harjata Sumua. Tänään olisi luvassa kauan odotettu ERJ-laatuarvostelu. Tallityttöä, Petraa, nauratti kovasti touhuni ja hän kehoitti minua pakkaamaan mieluiten tavaroita. Sumu rauhoittui heti, kun Petra alkoi sitä rauhallisena harjaamaan. Itse tarkistin vielä varusteet kertaalleen ja totesin, että kaikki on mukana. Ei kun hevoset traileriin ja kohti laatuarvostelua!

Alkuunsa oli rakennearvostelu. Sumu esiintyi hienosti ja sai ihan kohtalaiset pisteet. Tosin tuomari oli sitä mieltä, että tamma on turhan tuhdissa kunnossa. Ups, en myönnä syöttäneeni sille ylimääräisiä herkkuja. Rakennearvostelun jälkeen katsottin suku ja jälkeläiset. Sumulla ne ovat kohdallaan, joten niistäkin tuli ihan hyvät pisteet. Tämän jälkeen vuorossa oli estekoe. Ensin itse suoritin esteradan, jonka jälkeen koeratsastaja kävi selässä. Sumu tuntui todella hyvältä, joten olin aika luottavaisin mielin. Koeratsastaja oli kuitenkin turhan kova kädestään ja Sumu hermostui tästä hieman. Ratsastaja kuitenkin kehui hyppytyyliä, mutta noottia tuli hermostuneesta luonteesta.

Pian huomasin seisovani palkintojen jaossa. En ole hetkeen jännittänyt näin paljoa! Sumun vuoro oli viimeisien joukossa ja aika tuntui niin pitkältä. Moni hevonen sai hyviä palkintoja, joten toivoin tuomareiden olevan lepsulla tuulella. Odotin Sumulle kolmospalkintoa, joka oli realistinen tavoite tamman kanssa. Kuuluttaja sanoi Sumun saaneen kakkospalkinnon hyvillä pisteillä. Vautsi! Kotimatkalla oli hieman leppoisampi fiilis kuin tänne tultaessa.

16.03.2012 Kuulumisia
Sumu on jäänyt puolieläkkeelle, sillä se on tehnyt upean uran esteratsuna. Tämä tarkoittaa sitä, että tammalla ratsastetaan enää kevyesti ja se jää siitoskäyttöön. Itselläni on Sumusta jo yksi varsa, Moon Silmäterä, joten tiedän tamman periyttävän upeita jälkeläisiä. Sumua tuskin tämä järjestely haittaa, sillä se on niin rauhaa rakastava tapaus ja nauttii vain oloneuvoksena olosta. Laatuarvosteluun olisi tarkoitus kuitenkin vielä tähdätä, joten ihan pullaponiksi sitä ei sovi jättää.

16.02.2009 talviterveisiä!
Voihan tammat - ei taas voi muuta sanoa. Välillä (aika useinkin oikeastaan) on hieman mennyt hermot Sumun herkkyyteen, sillä tamma osaa usein esittää vielä herkempää mitä on. Silloin ei auta kuin laskea kymmeneen ja yrittää ymmärtää tätä neitokaista. Onhan meillä sujunut hyvinkin, kuten ehkä kilpatuloksista huomaatte. Sumun tällä hetkellä ainoasta jälkeläisestä Sirusta on kasvanut hieno neiti, ilmetty äitinsä, vähemmällä herkkyydellä tosin. Sumu on ollut terve ja pirteä neiti. Tarkoituksena olisi taas kohta astuttaa tamma jollain kivalla pojalla. Sillä tuskin on mitään sitä vastaan. ;)

21.09.2008 kilpauran aloittelua
Sumun kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, neiti on kotiutunut ja löytänyt jo paljon kavereita. Muutamalla ratsastustunnilla ollaan käyty läheisessä ratsastuskoulussa ja Sumu on ollut todella miellyttävä ratsastaa. Hieman oli alkuunsa toki ongelmia yhteistyön löytämisessä, mutta nyt sujuu jo kuin olisimme tunteneet toisemme useita vuosia. Kilpaurakin on aloitettu ja sijoituksia löytyy jo huimat viisi kappaletta. ;) Jos jatkamme tätä rataa, kohta on kasassa useita kymmeniä sijoituksia. Toivottavasti tamma pysyy pirteänä ja terveenä.




Estevalmennus 25.05.2012 (valmentajana Disa)
Tämän päivän aiheemme Sumun kanssa oli erilaiset lähestymiset ja kaarrokset. Ratsukko valmistautui tulevaan jo lämmittelyssä herkistämällä tammaa kuulolle tekemällä paljon siirtymisiä. Sumu kulki eloisasti ja aluksi hieman vänkäsi vastaan roikkumalla ulko-ohjassa, mutta notkistui lopulta, kun ratsastaja käänteli sitä volteille. Kun ratsu alkoi tuntua hyvältä, otimme esteet kehiin. Rakensin ensin lävistäjän suuntaisesti matalan pystyesteen ja ristikon noin parinkymmenen metrin päähän toisistaan. Ratsukko tuli pystylle hyvässä temmossa ja suorassa linjassa. Hypyn jälkeen homma hieman lässähti, kun Sumu luuli homman olevan sillä selvä. Ratsastaja joutui tekemään extrapaljon töitä saadakseen ymmällään olevan tamman kääntymään vasemmalle kohti ristikkoa. Lähestyminen olikin vinompi kuin mitä oli tarkoitus ja lisäksi askeleet eivät sopineet ollenkaan, joten tuloksena oli jättimäinen loikka. Seuraavalla kerralla ratsastaja oli paremmin hereillä ja sai pidettyä ratsastuksen samana myös esteen jälkeen. Sumu ei lähtenyt painamaan ulospäin vaan kääntyi sievästi ristikolle, joka ylitetiin tällä kertaa hyvässä linjassa. Lisäsimme estejonon jatkoksi vielä yhden pystyn, jonne kaarrettiin ristikon jälkeen. Pari kertaa meni hieman hapuillen, mutta lopulta laukka vaihtui ristikon päällä ja viimeisellä esteellä osuttiin keskelle sen sijaan, että Sumu painaisi ulospäin. Ratsukon suoritukset olivat tänään kaikinpuolin mallikkaat, kunhan ratsastaja vain muistaa pysyä tilanteen tasalla.

Estevalmennus 15.05.2012 (valmentajana Disa)
Varsin virkeänä verryttelyssä esiintynyt Sumu pysyi pirteänä koko valmennuksen ajan, mutta siitä huolimatta saimme aikaan myös näkyviä tuloksia. Muutaman harjoitushypyn jälkeen selkeni yksi ongelma, joka näytti ainakin tänään haittaavan ratsukon yhteistyötä. Vauhdista huolimatta hyvin rauhallisesti selässä istunut ratsastaja antoi apuja hieman hitaasti ja pelasi aivan liikaa varman päälle pitääkseen herkän tamman hyvällä mielellä. Avut saavuttivat Sumun sen verran myöhään, että laukan laatu kärsi. Pääty-ympyrälle asetettiin neljä maapuomia tasaisesti toisiinsa nähden. Ratsastajan oli kuitenkin vaikea saada rytmi tasaiseksi ja askeleet sopimaan jokaiseen väliin, kun Sumu saattoi yllättäen venyttää laukkaa ja harppoa puomin yli tai sipsutella tuplamäärän askelia välille. Ensimmäisenä korjasimme ratsastajan ohjastuntumaa paremmaksi. Hieman lyhyemmillä ohjilla ratsastajan oli helpompi puuttua heti aiempaa pienemmillä ja nopeammilla pidätteillä, jos Sumu yritti kiihdyttää. Suoralla linjalla teimme harjoituksena maapuomi-este-maapuomi tasaisin välein. Tällä kertaa ratsastaja oli heti varautunut, jos Sumu yritti tehdä omia päätöksiä. Ideaali neljä laukka-askelta mahtui loistavasti väleihin ja tammakin näytti tyytyväiseltä, kun ratsastajan käsi oli ajantasalla.

Estevalmennus 01.04.2012 (valmentajana Sorja)
Alkuverryttelyn aikana huomasin Sumussa pieniä laiskuuden merkkejä. Tamma ei tuntunut tekevän takapäällään täysillä töitä. Kehotin miseryä antamaan tammalle kunnolla pohkeita jotta tämä heräisi. Muutaman kierroksen ajan katselin miten misery teki kovasti töitä Sumun selässä ja kyllä se tammakin alkoi pian heräilemään tähän valmennukseen mukaan. Kasasin kentälle radan, joissa esteiden korkeus vaihteli 70cm Sumun omaan tasoon 110cm asti. Alkuun ratsukko sai ylittää muutaman kerran halkaisijalla olevaa kahden esteen sarjaa. Sumu ylitti esteen hyvin ja hienolla ilmavaralla. Ratsukko sai ylittää muutaman yksittäisen esteen vielä ja sen jälkeen koko radan. Sumu tuntui hieman jopa kuumenevan radalla, mutta oli hyvin miseryllä hallinnassa. Tamman jalkatyöskentely oli upeaa ja miseryn ei tarvinnut kuin istua rauhassa kyydissä niin tamma hoito homman kotiin. Radan lopussa olevalla okserilla Sumu esitteli räjähtävää ponnistusvoimaansa. Ratsukko suoritti radan täydellisesti, meno oli nopeaa mutta hallittua. Misery taputti hevostaan ja ratsukko jäi loppuverryttelylle. Tämä ratsukko pääsisi vielä pitkälle ja antaa todellisen vastuksen kilpakumppaneille.

Estevalmennus 13.03.2012 (valmentajana Sorja)
Sumu tuntui olevan tänään herkällä tuulella. Misery koitti kovasti välttää kovia apuja, jotta yhteistyö Sumuun säilyisi. Tamma kulki alkuverryttelyn aikana hieman kierästi, mutta pian misery sai hevosensa rentoutumaan ja tammakin alkoi taipumaan hienosti ympyröille. Ratsukko sai käydä kaikki askellajit lävitse sekä taivutuksia ympyröiden ja kiemuraurien muodossa. Alkuun ratsukko sai mennä ympyrälle laitetut puomit ja tamma hieman kolautteli kavioitaan niihin, neitiä ei ilmeisesti huvittanut nostella jalkoja tylsien puomien yli vaan tahtoi kunnon esteitä. Lämmittelyesteeksi ratsukko sai hypätä muutaman kerran 60cm esteen, joka oli Sumulle aivan liian helppo, tuntui että tamma nauroi esteelle. Korotin estettä ja tein pientä sarjaa toiselle sivulle ja misery sai näyttää miten ketterä Sumu olikaan. Tein myös loppuun esteradan ja en voinut kuin ihastella ratsukon työskentelyä ja ihmettelin miten suurehko Suomenhevonen liikkui niin kevyesti ja nopeasti radalla, hienolta näytti! Ratsukko sai hypätä vielä muutamat esteet kunnes saivat jäädä loppuverryttelylle.

Estevalmennus 15.01.2012 (valmentajana Yogi)
Tamma aloitti valmennuksen rauhallisella tyylillä, joka hieman yllätti minut. Tamma ei suorastaan säikyltä vaikuttanut, mutta tämä ei näyttänyt ottavan mitenkään erikoisena asiaa, että vieraassa paikassa oltiin ensimmäistä kertaa. Aloitimme alkulämmittelyt, jolloin tammasta kuoriutui esiin täysin erilainen kuin rauhallinen puoli. Tämä reagoi erittäin herkästi apuihin, joten ne saivat olla erittäin kevyet ja lähes huomaamattomat, istunnalla suurimmaksi osaksi työskennellen. Alkulämmittelyissä laitoin ratsukon käymään askellajit läpi, ennen kuin tuli aloittaa itse valmennus hyppäämällä ensin pieniä esteitä, joista siirryttiin pikkuhiljaa suuremmille esteille. Tämä ei tuottanut kummallekaan haastetta, vaan molemmat suorittivat tehtävät tyynen rauhallisesti. Vauhtia löytyi, vaikka askel olikin erittäin pitkää ja rauhallisen oloista. Tyytyväisenä seurasin ratsukon työskentelyä, kun nostin jälleen esteitä ja lisäsin haastetta, että esteelle tuli tulla kaarteesta. Estettä ennen jäi tosiaan vain pieni aika suoristua ennen hyppyä. Sumu hoiti tämän kolmannella kerralla puhtaasti, kahdella ensimmäisellä kerralla kun joko kieltäydyttiin tai vaihtoehtoisesti puomit tulivat kolisten alas huonon lähestymisen vuoksi. Harjoittelemalla siitäkin kuitenkin selvittiin, ja kun misery antoi entistä pienemmät avut, alkoi ratsastus sujua oikein mallikkaan näköisesti, ja kumpikin oli keskittynyt tehtäväänsä. Myös yhteistyötänne oli mukava katsella, joten pisteet siitäkin kotiin! Lopulta valmennuksen päätyttyä annoin luvan aloittaa loppujäähdyttelyt.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2014
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!