Moondance



Verjvala lopetettiin vanhuuden vaivojen johdosta 12.01.2014 26-vuotiaana.



VIRTUAALIHEVONEN

Verjvala

Verjvala "Vallu" s. 4.6.2002
suomenhevonen, ori kasvattaja E. Lipponen
VH03-018-1291 omistaja VRL-01080 (Moondance)
156cm, kimo Helppo A / 100 cm (yleis)
Kilpailukalenteri YLA3

Eräänä sateisena aamuna sain puhelun tutultani, joka tiesi minun olevan hyväsydäminen ja tiesi, että otan vastaan mielelläni huonosti kohdeltuja eläimiä. 'Täällä olisi upea kimo suomenhevosori. Kiltti, mutta kovin pelokas ja arka'. Talli oli täynnä, mutta pian sain kuitenkin tehtyä pojalle tilaa ja se muutti luokseni. Ori oli kauttaaltaan mudassa ja se seisoi hieman täristen karsinan nurkassa. Sen pitkä harja oli aivan takussa. Kaikesta huolimatta Vallu halusi tutustua ihmisiin ja se yritti olla rohkea. Eikä mennyt kauaa, kun se alkoi luottamaan minuun. Muutaman pesukerran jälkeen Vallu alkoi näyttää jo hevoselta. Aloin selvittämään sen historiaa ja lukuisten puheluiden jälkeen sain tietää, että orista piti tulla lupaava kilparatsu pienelle tytölle. Vallu oli kuitenkin osoittautunut liian vaativaksi ratsastaa ja tytön mielenkiinto lopahti. Vallu sai ruokaa välillä, pääsi ulos vain kerran viikossa ja lopun ajan se seisoi likaisessa karsinassaan. Naapuri teki tallista eläinsuojeluilmoituksen ja sen myötä kaikki kolme hevosta pääsivät parempiin koteihin - yksi taivaaseen, yksi luokseni ja yksi kyseiselle naapurille.

Vallu on menneisyydestään huolimatta hyvin reipas ja lempeä ori. Se hermostuu kyllä helposti, joten ihmisen on oltava rauhallinen ja sellainen, johon ori pystyy luottamaan. Vallulla on pari lempi-ihmistä, joiden seurassa ori on rentoutunut ja kiltti. Hoitaessa se seisoo nätisti paikoillaan, mutta kavahtaa helposti satulaa, suitsia ja sitä, jos käden nostaa nopeasti ylös. Ratsastaessa Valluun tuleekin haastetta. Se pelkää kaikkea ratsastukseen liittyvää, erityisesti raippoja ja kannuksia. Ori ei olekkaan pikkulasten ratsu ja kaipaa todella rauhallisen ja luotettavan ratsastajan. Vallulla on tapana karata epämiellyttävistä tilanteista hyppimällä esimerkiksi pystyyn. Hevosystävät

Hoitaessa Vallu kaipaa omaa tilaa, eikä siedä tuntemattomien lääppimistä. Ori antaa vain muutaman ihmsen päästä lähelleen, sillä vieraiden seurassa se ei pysty rentoutumaan. Vallua ei kannata sitoa kiinni, sillä se vain alkaa turhaan riuhtomaan ja pelkäämään. Se pysyy hyvin paikoillaan, jos sillä on hyvä olla ihmisen seurassa. Harjaaminen sujuu ilman ongelmia, kunhan muistaa harjata pehmeällä harjalla päästä, jaloista ja vatsan alta. Niistä Vallu on erittäin herkkä, joten suitsien, suojien ja satulan laitto on tehtävä rauhallisesti ja varmoin ottein. Loimea ori pelkää myös ja hyppii aina sivuun, jos loimen laittaa suinpäin sen selkään. Myös käden nopea kohotus saa Vallun kavahtamaan, sillä sitä on ilmeisesti lyöty edellisessä kodissa.

Kilpailupaikalla Vallua hermostuttaa todella paljon. Varsinkin, jos mukana ei ole tuttuja hevosia, se tanssahtelee ja hirnuu paljon. Käsihevosena ori on hankala tanssahdellessaan ympäriinsä, mutta kun selkään menee tuttu ja rauhallinen ihminen, Vallu rentoutuu heti. Lastatessa ori on rauhallinen - se muistaa, että traileriin meno tarkoittaa hyvää. Trailerista tullaan alas vauhdilla ja käännytään äkkiä ympäri tutustumaan tallipihaan. Kilpailuissa Vallu yrittää aina parhaansa. Se ei enää nykyään pelkää, eikä kyttäile, vaan nauttii esiintymisestä.

Ratsastaessa Vallu pelkää kaikkea ja hyppii herkästi pystyyn, varsinkin jos käytät kannuksia tai raippaa. Ori on todella herkkä suustaan ja kyljistään, pienikin sormien nyrkkiin puristaminen ja ori hidastaa, pienikin hipaisu pohkeella ja Vallu on heti reippaampi. Jos Vallu ei osaa jotain tai ei tajua, mitä siltä vaaditaan, se yrittää livistää juoksemalla tai hyppimällä pystyyn. Ratsastajan on oltava tarkka. Esteillä ori on vauhdikas ja kuumenee herkästi. Vallu hyppää aina korkealta ja pelkää pudottavansa puomit. Jos puomi putoaa, ori säikähtää ja hyppää seuraavat esteet entistä korkeammalta. Tärkeää on kehua hyvän suorituksen jälkeen ja rohkaista Vallua hyppäämään pelottavatkin esteet. Ori taipuu hienosti tiukkoihinkin kaarteisiin, mutta kuumetessaan ei aina mene sinne mihin ratsastaja haluaisi. Koulu sujuu hienosti, mutta pitää edelleen olla tarkka apujen kanssa. Vallu pitää saada kuuliaiseksi ja rauhalliseksi, muuten se kulkee pää ylhäällä ja hermostunein askelin. Hyvin ratsastettuna Vallu on taipuisa ja rento ja kuuntelee avut hyvin. Orilla on vaikeat askeleet istua, mutta harjoittelemalla oppii istumaan niissä hyvin. Maastossa Vallu on hermostunut ja kulkee lyhyin askelin. Säikähtäessään se jää paikoilleen hyppimään tai lähtee kiitolaukalla kotiin. Vallu on vaikea hidastaa, sillä se vain alkaa koota laukkaansa, eikä pudota raville. Muiden hevosten kanssa ori on hieman rauhallisempi, samoin luottaessaan ratsastajaansa.


Sukutaulu ja -selvitys

i. Veen Vesimies
  evm, kimo, 152cm
ii. Lopen Kuva
  evm, kimo, 150cm
iii. Loimu-Poika
  evm
iie. Luhdatar
  evm
ie. Tuuletar
  evm, p.ruunikko, 154cm
iei. Tummuva
  evm
iee. Haavekuva
  evm
e. Petunia
  evm, voikko, 151cm
ei. Apatsi
  evm, p.rautias, 157cm
eii. Poika-Aapeli
  evm
eie. Aamutähti
  evm
ee. Mirah
  evm, ruunikko, 150cm
eei. Poju AT
  evm
eee. Mirella
  evm

Veen Vesimies on kimo, upea ori, joka on kantakirjattu toisella palkinnolla. Vesimieheltä löytyy useita menestyneitä jälkeläisiä. Luonteentaan hyvinkin kipakka ja omatahtoinen ori, joka on pärjännyt koulu- ja estekentillä menestyksekkäästi. Sijoituksia löytyy kymmenkunta lajia kohti ja onhan tämä huimapää kenttäratsastuksessakin menestynyt. Tällä hetkellä Vesimies on lähinnä siitos ja näyttelykäytössä, mutta supervanhus toimii silti harrasteratsuna ja aina välillä vie pikkutytöt tutustumaan kilpakenttien saloihin.

Lopen Kuva on kiltti ja rauhallinen rautias ori. Luultavasti siitä johtuen se on ollut alun elämästään ratsastuskoulussa, kunnes osoitti kykynsä kilpakentillä. Eräs kuuluisa kansallisen tason ratsastaja osti Lopen halvalla ja kehitti orista kansallisen tason kilparatsun - kyllä entistä omistajaa myöhemmin harmitti, kun entinen hevonen on nykyään niin upea (tätä myötenhän Lope on jo nukkunut vanhuuteen). Ensimmäisiä sijoja löytyy kaksitoista noin metrikahdenkymmenen radoilta. Lopen Kuva on lopetettu loukatessaan jalkansa. Sillä on paljon menestyneitä jälkeläisiä, jotka ovat perineet suurinosa Lopen rauhallisen luonteen.

Tuuletar, itsepäinen ja hieman hankala vaaleanrautias koulutamma. Se on kilpaillut koulussa vain aluetasoa ja varmasti olisi pärjännyt kansallisellakin tasolla, ellei olisi ollut niin hankala (joka toinen rata päästiin hienosti läpi suurilla prosenteilla ja noin joka toinen hylätty suoritus). Tamma on nykyään rauhoittuimassa ratsastuskoulussa ja toisinaan siitoskäytössä. Tuuletarilla on kaksi jälkelästä, jotka ovat kummatkin perineet emältään itsepäisyyden ja hyvän ratsastettavuuden, sekä taidon koulukentille.

Petunia on hyvin arka tamma, jolla on ulkonäköä näyttelykehiin. Jostain syystä tamma ei ole kilpaillut kuin näyttelyissä, mutta menee jotenkin koulua ja esteitä. (Oikeastaan aika hyvinkin, mutta yleensä sen selässä pomppivat vain naapurin pikkutytöt, joilla ei ole ratsastustaitoa). Petunialla on vain yksi jälkeläinen, vaikka suvun puolesta olisi voinut useampiakin teettää. Petunia on väriltään vaaleanrautias.

Apatsi on monikäyttöratsu, joka hallitsee sekä esteet, että koulun ja vetää valjakkoakin. Ori, joka on nykyään tosin ruunattu, astui vain muutaman tamman ja siirtyi sitten kokonaan kilpakentille. Omistaja ajatteli, että eivät tammat pilaa suorituksia ja vie orin kaikkia ajatuksia. Apatsi onkin menestynyt hienosti siellä ja kilpailee koulua kansallisella tasolla. Luonteeltaan ruuna on lempeä ja ystävällinen.

Mirah on ruunikko tamma ja luonteeltaan oli arka ja hyvin pelokas. Sitä oli käytetty hieman harkitsemattomasti siitokseen, mutta kilpakentillä tammaa ei pahemmin oltu nähty. Mirah kuoli varsoessaan Petuniaa, sillä Mirahilla oli jo kunnioitettava kahdenkymmenenviiden vuoden ikä. Omistaja ei liiemmin tiennyt hevosista mitään ja ajatteli vain rahaa. Mirah otettiin suoraan laitumelta ja sille heitettiin varusteet selkään - sitten sitä ihmeteltiin, että mitä, eihän tämä osaa mitään. Jotain hyvää se sai silti aikaan ;)


Jälkikasvu

o. Moon Verjnuarmu s. 20.03.2013
o. Fiktion Veijar s. 15.10.2012
t. Snillin Kamomilla s. 12.10.2012
o. Tihutyön Vantteri s. 11.10.2012
o. Torstain Anarkia s. 07.03.2009
o. Moon Kuu-ukko s. 27.02.2009
o. Moon Veriheinä s. 01.04.2008
o. Moon Murhamies s. 03.01.2008


Päiväkirja ja valmennukset

25.2.2008 Terveen paperit!
Vihdoinkin - Vallu sai terveenpaperit (jalasta, pääkoppaa pojalta ei tutkittu ;D). Kävimme tänään klinikalla ja ori taas vauhkoontui heti pihalle päästyä. Se on ilmeisesti saanut traumoja klinikasta tai sen steriilistä hajusta. Tällä kertaa sain Vallun läsnäolollani rauhalliseksi ja rauhoittavia ei tarvittu. Olin oikein ylpeä mamman pikkupojasta. Pelokkaana juoksutin oria muutaman kerran ja sen jälkeen katsoin, kun lääkäri tutki vakava ilme naamallaan Vallun jalkaa. Puristin riimunnarua tiukasti kädessäni ja eläinlääkäri kääntyi minuun päin. Olin purskahtaa itkuun ja tärisin, mutta eläinlääkäri kertoikin hyviä uutisia. "Ori on terve, mutta ottakaa muutama kuukausi normaalia rauhallisemmin. Jalka kestää sen jälkeen kilpakäyttöä eikä vamman pitäisi enää vaivata", hän hymyili. Kapsahdin Vallun kaulaan ja se hieman vauhkoontui. Kotimatka sujui keveässä fiiliksessä, eikä suinkaan niissä hautajaistunnelmissa mitkä vallitsivat klinkalle ajaessa.

29.2.2008 Villiorin kuulumisia
Vallu on huomattavasti pirteämpi - ehkä jo liikaakin. Lepo, kävelytys, rakkaus ja lääkkeet ovat tehneet Valluun ihmeitä. Vallu itse on sitä mieltä, että nyt voisi mennä jo täysiä, eikä se malttaisi tarhassakaan vain oleskella. Orille on rakennettu erikoisvahvisteinen pieni sairastarha, sillä normaaleissa tarhoissa se riehui liikaa ja sairastarhasta se tuli läpi jatkuvasti... Tänään eläinlääkäri kävi kotona katsomassa jalkaa ja totesi sen näyttävän odotettua paremmalta. Vallulla voisi alkaa hiljalleen jo ravailemaan kävelyn lisäksi. Olin niin onnellinen, että meinasin halata eläinlääkäriä. Ravaamalla saisi Vallun energiaa edes hieman purettua, eikä se olisi enää kävelevä ruututynnyri. Toki oli myös mahtava kuulla, että jalka näyttää oikein hyvältä. Oli tällä kertaa suojelusenkelit matkassa!

1.2.2008 Sairastelua ja klinikkareissu
Vallu on jo hetken ollut haluton ratsastaessa ja kieltänyt herkästi. Se ei ole ollut ollenkaan oma itsensä. Niinpä ei auttanut muuta kuin varmuuden vuoksi soittaa eläinlääkärille, joka kehotti pakkaamaan hevosen autoon ja tuleman lähimmälle klinikalle. Vallu meni hermostuneena traileriin ja oli kovin rauhaton koko matkan. Matka sujui onneksi nopeasti ja heti kun otin Vallun kärrystä ulos, se alkoi hyppimään asfalttipihalla ja riuhtoi minkä kerkesi. Huusin nopeasti tallitytön apuun ja yhdessä saimme orin rauhoittumaan. Sen silmät pyöri villisti ja olin varma, että se ryöstäisi kohta irti. Nopeasti ori sisälle ja eläinlääkäri tuli heti tuikkaamaan rauhoittavia, ettei ori teloisi itseään riehuessa. Ensimmäisenä tutkittiin selkä, mutta se oli hyvässä kunnossa. Sitten eläinlääkäri kiinnitti huomionsa orin jalkoihin. Ensin juostiin ilman puudutuksia ja ori oli hieman epäpuhdas. Ei sitä paljaalla silmällä tuntunut huomaavan, mutta eläinlääkärin tarkka katse huomasi asian. Lopulta diagnoosina oli vasemman vasemman etujalan pinnallisen koukistajajänteen revähtymät. Vamma ei onneksi ollut kovin paha ja paranisi muutamassa kuukaudessa oikealla hoidolla. Ei auttanut kuin pitkä lepo ja joka päivä kävelytystä. Surullisin mielin lähdimme ori trailerissa ajelemaan takaisin päin. Jos vammaa ei olisi huomattu nyt, se olisi pahentunut ja pahimmassa tapauksessa mennyt niin pahaksi, että Vallulla ei enää olisi pystynyt ikinä ratsastamaan... Tuntui pahalta, etten huomannut vaivaa aiemmin.

5.8.2007 Ensimmäiset yhteiset kilpailut
Aamulla Vallu oli hermostunut. Se vaistosi jotain erikoista tapahtuvan. Kuljetusautoon mentiin reippaasti ja matka sujui ilman suurempia ongelmia. Kilpailupaikka oli vieras meille kummallekin. Vallu peruutti rohkeasti kuljetusautosta ja huomattuaan vieraan paikan, orhi meinasi juosta takaisin koppiin. Kävelimme ja tutustuimme rauhallisesti kilpailupaikkaan. Vallua pelotti, mutta se ei lähtenyt karkuun. Kehuin oria kovasti ja satuloin sen. Verkassa mentiin reippaasti ja pelättiin kaikkea - ohi kiitävää hevosta, pelottavia esteitä, kentän nurkkaa ja ennenkaikkea yleisöä. Sitten olikin jo aika lähteä radalle. Ori tanssahteli allani ja sain vaivoin tervehdittyä tuomareita. Pillin vihellyksestä Vallu vasta innostuikin - ensimmäiset esteet menivät kiitolaukassa, kunnes sain orin kontrolliin. Esteet olivat pieniä, mutta jostain kumman syystä oria pelotti räikeänvärinen trippeli ja tuli ensimmäinen kielto. Uusi yritys ja kunnialla yli. Onnistuimme myös pudottamaan yhden esteen ja yleisöllä oli hauskaa katsellessa menoamme. Olin ihan varma, että olisimme olleet viimeisiä. Ei sentään, olimme 23 sijalla. 30 osallistujaa. Vallulta se oli ihan hyvin, olihan kyseessä sentään ensimmäiset kilpailut. Illalla poika oli väsynyt.




23.09.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Norpatar
Vallu ja Misery olivat jo suorittaneet alkukäynnit ja -ravit, joten aloitimme samantien pohkeenväistöjen hiomisen. Teimme pituushalkaisijalta vuoroin oikealle ja vuoroin vaemmalle väistäen kohti uraa. Uralle päästyään nostettiin laukka ja laukattiin seuraavan pitkänsivun keskelle asti, jossa tehtiin siirtyminen raviin tai käyntiin riippuen kummassa askellajissa tultiin väistöihin. Ensimmäisissä nostoissa ori kommentoi joko kiihdyttämällän tai potkaisemalla seinään. Mutta kun ratsastaja ajatteli omat apunsa läpi ja mietimme yhdessä kuinka kevyitä apuja käytetään, niin alkoi homma toimia. Misery oli aavistuksen turhan kotnrolloiva ohjalla varsinkin raviväistöissä ja se hermostutti oria, niin että nostossa tuli tunnepurkaus. Kun käsi rentoutui, niin rentoutui myös orin askel, johon tuli rutkasti lennokkuutta ja selkeästi halua liikkua. Istuminen ei vamastikkaan ole helppoa, mutta ei sen sitä tarvitse ollakaan. Selkeästi ratsukko on teenaannut paljon yhdessä, joten lisäsin haastavuutta pidentämällä laukkapätkän viimeiselle ikkunalle asti ja pitkänsivun ajan ratsastamaan avotaivutusta laukassa. Vallu oli mielisään työn teosta, mutta Misery oli ajoittain liian kontrollifriikki ja rajoitti askeleen lennokkuuta. Keskilaukan ja -ravien jälkeen ratsastajakin tajusi mitä vauhti on ja että normaali vauhti on orilla ihan hyvä. Keskiravissa ori saisi aavistuksen enemmän ponnistaa takasillaan työntäen kroppaansa takasten voimalla, mutta työntölisääntyy treenin avulla, niin että käytte vaikka kiipeämässä mäkiä lisätyssäravissa tai reippaassa käynnissä. Laukassa hevonen helposti lintsaa, mutta apuohjia käyttämällä laukassakin saa treenattua mäkien avulla. Eli laita kumpparit tai gramaanit ja laukkamäkiin. Varmista että selkä pysyy pyöreänä.

23.02.2009 Kouluvalmennus, valmentajana millis
Heti ensimmäiseksi huomasin Vallusta sen, ettei ori oikein näyttänyt viihtyvän. Se oli jo alkukäynneissä hermostunut ja kun pyysin teitä lämmittelemään ravissa, herra tuntui hermostuvan entistä enemmän. Pikkuhiljaa kuitenkin se alkoi rentoutuakin. Koska ori ei vielä mitä luultavimmin osannut vaativan B:n juttuja, ajattelin tehdä tästä suhteellisen helpon valmennuksen - varsinkin kun kimo vaikutti jo nyt siltä, että sitä vähän jännitti. Seuraavana tehtävänä olikin ravin kokoaminen. Vaikka miseryn käsi oli pehmeä, Vallu näytti muuttuvan kireämmäksi joka askeleella. Herra kulki periaatteessa ihan hienoa koottua ravia, vaikkakin rentou puuttui kokonaan. Pyynnöstäni misery käänsi orin hienolle pääty-ympyrälle, ja muutaman ympyrän jälkeen ori alkoi jo näyttää enemmän hevoselta kuin suolapatsaalta.

Muutaman ympyräharjoituksen jälkeen annoin miserylle luvan antaa orille vähän pidempää ohjaa ja ojentaa hiukan kaulaansa palkkioksi äskeisestä, hienosta suorituksesta. Vallu näytti pitävän tätä hommaaa huomattavasti äskeistä mukavampana. Pienen lepäilyn jälkeen pyysin miseryä jälleen kokoamaan ravin ja tälläkertaa Vallukin näytti jo osaavan homman vähän paremmin. Seuraavana olisivat vuorossa takaosakäännökset ravissa. Tehtävän oli, että misery ratsastaisi Vallua kootussa ravissa, tekisi jokaisessa kulmassa takaosakäännöksen ja pitkillä sivuilla myös ympyrät, jotta Vallu vähän vetreytyisi. Ympyrät ja suoraan meneminen sujuivat hyvin, mutta takaosakäännöksessä ori vähän liian kiirehtivä. Pyysin miseryä pitämään jalat vakaina ja kättä määrätietoisempana. Se auttoi ja seuraavassa kulmassa Vallun etuosa pyörähtikin hienosti takajalkojen polkiessa paikallaan. Takaosakäännökset sujuivat yleisestiottaen hyvin, vaikkakin Vallu pyrki kulkemaan vähän liian lujaa, mikä huononsi suoritusta jonkin verran.

Vielä lopuksi ajattelin ottaa hiukan laukkaa. Vallu ja misery saivat levähtää hetken käynnissä, jonka jälkeen pyysin miseryä nostamaan oikean laukan ja kokeilemaan miten hyvin laukanvaihto sujuisi käynnin kautta. Vallu onnistui tässä tehtävässä, mutta kun pitikin vaihtaa laukka ilman käyntiaskeleita välissä, ori kiihdyttikin vain vauhtiaan. misery joutui pidättämään oria kunnolla ennen kuin laukka vaihtui. Muutaman harjoituksen jälkeen tämänkin homma sujui oikein mukavasti. Kiitoksia valmennuksesta. Vallu on hyvin toimiva, joskin ilmeisesti hiukan säikky, mutta hallitsin sen hyvin. Tarkkuutta vaativissa tilanteissa pidä enemmän jalat rentoina, ettet vahingossa kiihdytä jo muutenkin kaahottavaa kimoa.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sislln copyright misery. 2014
Moondance on tysin virtuaalinen talli ja mitn ei ole oikeasti olemassa!