Jäpäkän Vanni lopetettiin 7.3.2014 jalan murtumisen vuoksi 22-vuotiaana. Kukaan ei nähnyt tapahtunutta, mutta oletan tarhakaverin potkaisseen Vannia etuseen hevosten riehuessa. Iltapäivällä heinien jaon aikaan huomasin, että Vanni seisoo päätään riiputtaen tarhan nurkassa ja valkoinen lumi oli värjäytynyt punaiseksi. Eläinlääkäri saapui puolen tunnin päästä lopettamaan tamman - jalka oli murtunut niin pahasti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.



VIRTUAALIHEVONEN

Jäpäkän Vanni

Jäpäkän Vanni "Vanni" s. 21.12.2009
suomenhevonen, tamma kasvattaja Snniif (Jäpäkkä)
VH11-018-0072 omistaja misery. (Moondance)
155cm, ruunikko Vaativa A / 110cm (yleis)
Kilpailukalenteri KRJ-II, YLA2

Palkittu 15.12.2013 palkinnolla KRJ-II pistein 99
Palkittu 30.10.2013 palkinnolla YLA2 pistein 124

Vanni on luonteeltansa perus suomenhevonen; kiltti ja rauhallinen, mutta myös omaa tahtoa löytyy. Se ei anna ratsastaessa mitään ilmaiseksi vaan vaatii paljon kuskilta. Vanni liikkuu omalla moottorilla halutessaan ja on pomminvarma ratsu. Niin harvoin voi hevosesta sanoa, mutta en ole vielä keksinyt mitään mitä tämä tamma pelkäisi. Hoitaessa Vanni on seurallinen ja rakastaa kaikkea saamaansa huomiota. Jos joku hiemankin rapsuttelee Vannin säkää, niin se venyttelee ylähuultansa ja päätänsä tyytyväisenä. Vanni on sosiaalinen myös hevosten kanssa ja onkin laumasielu, mutta ei kuitenkaan läheisriippuvainen.

Hoitaessa Vanni rakastaa kaikkea huomiota - oli se sitten pesemistä, kengitystä, harjaamista tai yleistä hellittelyä. Eritoten sään kohdalta rapsuttelu saa tamman "kehräämään" onnesta eli se hörhöttelee ylähuuli pitkällään. Harjata saa kuka tahansa, eikä Vanni edes lotkauta korvaansa. Se seisoo myös vapaana käytävällä tai karsinassa ovi auki ilman ongelmia niin kauan kuin tarvitsee. Vannia kärsivällisempää hevosta saa kyllä hakea kissojen ja koirien kanssa. Edes naapurin tyttöjen kikattelu, lettien laittaminen ja kahden tunnin harjaus eivät saa tamman pinnaa katkeamaan. Varusteiden laittaminen ei tuota ongelmia, kuten ei myöskään kavioiden putsaus tai peseminen. Taluttaessa Vanni kulkee löysällä narulla vieressä tai yleisemmin perässä. Vihreän aikaan se saattaa matkalla hamuta muutaman ruohonkorren suuhun, mutta ei jää hidastelemaan tai kisko taluttajaa.

Ratsastaessa Vannille tuleekin hieman enemmän omaa päätä. Se tietää kyllä tasan tarkkaan minkä tasoinen kuski on selässä. Aloittelijan kanssa löntystellään nätisti ja kokeneemmalta vaaditaan jo enemmän asioita. Vanni osaa myös protestoida kokeneen alla epäoikeudenmukaista kohtelua tai epäselviä apuja vastaan. Silloin tamma pysähtyy tai vaihtoehtoisesti heittää pienen pukin korvat luimussa. Oikean ratsastajan kanssa Vanni on nöyrä ja kulkee hienosti omalla moottorilla reippaasti, mutta ei kaahota. Sen askellajit ovat mahtavat istua - ravi on pehmeää ja laukka oikein keinuhevoslaukkaa. Koulua vääntäessä Vanni on todella osaava ratsu. Se hallitsee vaativan tason kiemurat ja treenaa niitä mielellään. Vaikkei heti uskoisi, niin tamma on herkkä istunnalle ja pohkeelle (halutessaan). Sen saa laukasta pysäytettyä tasajaloille pelkästään sillä, että hieman tiivistää istuntaansa. Esteet sujuvat myös Vanni-monitaiturilta. Se rakastaa hyppäämistä! Vanni hyppää hienolla tyylillä ja on varma esteratsu; se ei koskaan kiellä. Vaikka kuski toisi kuinka huonosti esteelle niin tamma yrittää parhaansa mukaan ylittää esteen. Maastossa se on pomminvarma ratsu, joka ei oikeasti pelkää mitään. Ohitse saa jyristää kaivinkoneet, panssarivaunut, naapurin kymmenpäinen metsästyskoiralauma ja jopa villieläimet, kuten hirvet. Vannin kanssa maastoillessa ehtii jopa katsella ja nauttia maisemista.

Traileriin Vanni menee nätisti ja on kuljetuksen aikana fiksusti. Sen rauhallinen olemus saa myös kokemattomat matkaajat rauhoittumaan. Kilpapaikalla Vanni on kuin kotonaan ja se saattaa ottaa jopa pienet päiväunet keskellä hälinää. Kilpasuoritukseen tamma panostaa samalla tavalla kuin kotona eli yrittää aina parhaansa. Jos - tai siis kun - Vanni pääsee palkintojenjakoon, niin se on oikein rinta rottingilla ja korvat hörössä. Kunniakierroksella saattaa jopa takamus hieman nousta maasta, mutta se sallittakoon hienon suorituksen jälkeen.


Sukutaulu ja -selvitys

i. Siljan Simppa
  KTK-III, SLA-II, ERJ-II, YLA2
ii. Riivana TM
 
iii. Rätvänä
  evm
iie. Matin Raivotar
  evm
ie. Sesilja
  SLA-I, KTK-II, YLA2, KRJ-III, VVJ-III, Ch
iei. Ukko-Pekka
  evm
iee. Sanja
  evm
e. Virnan Varini
  KTK-III, SLA-II, YLA2, KRJ-II
ei. Riippasukan Haikuva Hobitti
  YLA2, ERJ-IV
eii. Riippasukka SS
  evm
eie. Kievarin Kuningatar
  evm
ee. Akvamariini
 
eei. Kimori
  evm
eee. Vesi-Tyttö
  evm

Isänisäisä on kansainvälisestikin menestystä niittänyt suomenhevosori Rätvänä. Suosituksi jalostusoriksi noussut tummanpunarautias ori hyppäsi jopa metrin ratoja ja taiteili peräti vaativan b’n tasoisia kouluratsastuskuvioita. Ansaitulle siitoseläkkeelle siirtynyt ori hurmaa nyt naisia työkseen – kisamatkoilla se oli pelkkää ajantappoa. Rätvänältä löytyy korkeutta vain 155 senttiä, ja äijäenergia pursuaakin vähän väliä yli laidan.

Isänisänemä Matin Raivotar on tunnettu nimi niin este- kuin jalostuspiireissäin. Aluetasolla taitonsa näyttää ehtinyt, kuvankaunis suomineito on kirjattu II+-palkinnolle. Tamma on synnyttänyt neljä tervettä ja menestynyttä varsaa, kaikki väriltänsä joko tummanpunarautiaita taikka mustia. Nimestään huolimatta tamma on upea ja sympaattisuudellaan sydämet sulattava kullannuppu, joka periyttää hyvää luonnetta - näyttävän ulkokuoren ohella, jälkeläisilleen.

Isänemänisä Ukko-Pekka on hienosti kansallisella tasollakin pärjännyt, punaruunikko suomalaisori. Puolentoista metrin korkeudessa keikkuva hurjapää on voittanut mm. nuorten suomenhevosten laatuarvostelun, eikä voittoputkelle näy loppua. Ukko-Pekka on jalostuspiireissä vielä vähän tuntemattomampi tapaus, mutta tulee varmasti olemaan yksi tämänpäivän estesuomenhevosten kantanimistä.

Isänemänemä Sanja on kansallista kenttää kilpaillut suomenhevostamma. Tamma joutui onnettomuuteen eräissä kilpailuissa parisen vuotta sitten ja loukkasi jalkansa pahasti. Sanjan huonosta ennusteesta huolimatta jalka parani sen verran, että tamma on sen jälkeen viettänyt leppoisaa elämää perhe- ja jalostushevosena. Tamman suku on upeaa koulusuomalaisten aatelia!

Emänisänemä Riippasukka SS oli elämänsä aikoinaan raviradalla aloittanut ruunikko ori, jonka ravistartit päättyivät yleensä liikoihin laukkoihin ja näin ollen se myytiin ratsupuolelle. Uudelleenkoulutuksen jälkeen ori on omistajansa kanssa niittänyt mainetta myös este- ja kouluradalla. Säkäkorkeutta Sukalla oli 159cm, mutta luonnetta senkin edestä. Ori nukkui pois 24-vuotiaana omaan karsinaansa.

Emänisänemä Kievarin Kuningatar oli puolestaan erittäin oman arvonsa tunteva tamma, joka läksytti muita - niin ihmisiä kuin elämiäkin - mielellään. Tamma kilpaili sekä este- että koulupuolella paljon elämänsä aikana, mutta sijoituksia ei huimia määriä tullut. Sen sijaan siitospuolella Kuningatar oli arvostettu. Se periytti hyvää rakennetta, helppoa luonnetta, hyvää hyppytyyliä ja upeita liikkeitä. Jälkikasvua tamma ehtikin saada seitsemän kappaletta. Kaunis tamma kuoli ähkyyn ollessaan 25-vuotias.

Emänemänisä Kimori oli erittäin hyvärakenteinen ja laadukas ori, joka keräsi sijoituksia monesti suomenhevosmestaruuksissakin. Kimori vietti viimeiset elinpäivänsä rauhaisalla maalaistilalla, jossa sai aina kesäisin opetella nuori pojankolttosia tavoille orilaitumella. Ori oli erittäin hyvätapainen ja kiltti ihmisten seurassa, mutta hevoslaumassa aina se pomo. Kimori-ori lopetettiin 23-vuotiaana vakavan nivelrikon seuraamuksena.

Emänemänemä Vesi-Tyttö oli erittäin kapasiteetikas tamma, joka toimi viimeisinä vuosinaan opetusmestarina junioritason ratsastajalla. Tytöllä on yhteensä kahdeksan jälkeläistä, joista suurin osa on ratsastuskoulun opetushevosina kerrassaan mahtavan luonteensa vuoksi. Tamma ehdittiin myös kantakirjata I-palkinnolla, ennen kuin se 24-vuotiaana menehtyi kotitallillaan.


Jälkikasvu

t. Moon Kaihokatse s. 28.08.2013
t. Moon Varjokukka s. 28.04.2012
o. Moon Valonkantaja s. 29.11.2011


Päiväkirja ja valmennukset

15.09.2013 Vannin kuulumisia taas
Vannin tammavarsa on kasvanut jo kovasti. Se sai nimekseen Kaihokatse, tuttujen kesken vain Aino. Vanni on taas ollut loistava emä ja huolehtinut varsasta erityisen tarkasti. Yleensä se on sietänyt muita hevosia lähellensä, mutta tällä kertaa tamma puolusti niin voimakkaasti varsaansa, etten voinut laittaa niitä yhteistarhaukseen. Aino on kohta vieroitusikäinen ja sen jälkeen voidaankin Vannin kanssa alkaa keskittymään tulevia laatuarvosteluita varten.

Hain kaksikon tarhasta ja harjasin Vannin huolella. Varsa seikkaili sillä välin pitkin käytävää tutkien rohkeana kaikkea. Vanni oli hieman huolissaan ja hirnui välillä perään, mutta Aino vähät välitti ja jatkoi tutkimusmatkaansa. Hyppäsin pihassa Vannin selkään ja tallityttö talutti Ainoa perässä. Se laskettiin vapaaksi kentälle, jossa jumppailin hieman Vannia. Sen leveä selkä oli niin ihana istua. Varsinkin ravissa ja laukassa, jotka ovat niin pehmeitä, että olisin voinut mennä niitä koko päivän. Vannilla tosin ei tuntunut kunto vielä kauheasti kestävän ja se hikosi ihan kunnolla. Varsakin väsähti ja kävi torkkumaan kentän keskelle. Loppukäyntien jälkeen talutin kummatkin talliin sisälle ja jätin ne karsinaan lepäämään ja kuivattelemaan.

28.08.2013 Vaikea varsominen
Aamulla Vanni näytti siltä, että se voisi synnyttää hetkenä minä hyvänsä. Se sai siis jäädä karsinaan aamuheinien kera. Tamma itse oli asiasta hieman eri mieltä ja kolisteli vaativasti. Onneksi heinäkasa vei lopulta voiton ja Vanni tyytyi kohtaloonsa. Päiväruokia jakaessa tamma oli levoton, kiersi karsinassaan ja kävi välillä maaten. Pyysin muita jatkamaan hevosten ruokkimista ja jäin itse tarkkailemaan Vannin vointia. Jotenkin oli sellainen fiilis, että kaikki ei ole aivan kunnossa.

Vannilla oli selvästi supistuksia, mutta varsa ei ollut tullakseen. Puin lopulta hanskat käteen ja tunnustelin varsan asentoa. Ensimmäisenä sain käteeni takajalat ja hännän. Siinä vaiheessa tuli kiire soittaa eläinlääkäri paikalle. Sen tehtyäni huusin tallityttöjä avukseni. He pitivät Vannia ylhäällä ja itse yritin saada otetta varsasta kääntääkseni sitä parempaan asentoon. Ei auttanut, täytyi käydä hakemassa vetoköydet ja varovasti alkaa vetämään varsaa ulos supistuksien tahdissa. Tässä vaiheessa ehdin jo parkua, että miksei se eläinlääkäri tule paikalle. Tuskallisten minuuttien jälkeen varsa vihdoin saapui tähän maailmaan. Revin kalvot auki ja puhdistin varsan sieraimet. Sillä ei tuntunut sykettä. "Et kyllä kuole, et taatusti!" huusin samalla kun aloin elvyttämään varsaa. Olin jo lähes luovuttamassa, kun varsa korahti ja sen syke tuntui taas.

Eläinlääkäri saapui juuri paikalle vain todetakseen, että häntä ei enää tarvittu. Vanni hoisi varsaansa rakkaudella ja varsa avustuksella kävi juomassa elintärkeää maitoakin. Se oli kookas tammavarsa, mutta jotenkin samalla kuitenkin ruipelo ja ruma. Ehkä siitä kasvaisi vielä hieno varsa. Tarkoitukseni oli myydä se, mutta koettelemuksen jälkeen päätin jättää varsan itselleni.

05.06.2012 Vannin kuulumisia
Vanni on kerännyt hienosti täydet sijoitukset esteiltä ja koulusta. Sen kanssa on ollut ilo kilpailla, sillä nöyrempää ja yritteliäämpää tammaa saa etsiä. Vanni saa jäädä puolieläkkeelle, joka meillä tarkoittaa varsojen pykäämistä, laatuarvosteluihin valmistautumista ja kevyttä liikutusta. Tänään esimerkiksi lähdin ilman satulaa köpöttelemään tammalla maastoon. Se kulki korvat hörössä rauhallisesti ja nautti menosta. Itsekin nautin, sillä kerrankin sai katsella maisemia eikä tarvinnut miettiä mitä ratsu seuraavaksi keksii. Korkeintaan Vanni nappaili maasta matkaevästä ja jatkoi rauhallista talsimista. Tunnin lenkin jälkeen harjasin neidin huolella ja syöttelin hetken vihreää. Meillä pääsee hevoset huomenna laitumelle. Saa nähdä, miten Vanni antaa sieltä kiinni. Viime kesänä sai jahdata tammaa kauraämpärin kanssa niin, että oma kunto meinasi loppua. Tällä kertaa laitan Vannin pienemmälle laitumelle...




23.02.2013 Estevalmennus, valmentajana Kirsiina S.
Eloisan näköinen Vanni ratsastajineen verrytteli jo ravissa saapuessani. Vanni hieman testaili ratsastaja yrittämällä vaihtaa tempoa, mutta ratsastaja näytti olevan touhuun tottunut ja sai Vannin kulkemaan haluamallaan tavalla. Itse rakensin 90cm korkeista esteistä 4 esteen sarjan, jota ratsukko saisi alkuun mennä molempiin suuntiin. Kun se oli pari kertaa menty, nostin esteitä 100 senttimetriin. Vannin askellus oli tasaista ja suoritus näytti upealta. Toisella kerralla viimeisellä esteellä ratsastajan huomio siirtyikin yhtäkkiä irronneeseen jalustimeen, mutta Vanni jatkoi silti ja hyppäsi esteen omin avuin. Hetken näytti siltä, että ratsastaja putoaisi suuren loikan takia, mutta hän onnistui kuitenkin kampeamaan itsensä takaisin satulaan. Jalustin paikoilleen ja jälleen menoksi! Ratsukko hyppäsi vielä kerran 100cm sarjan, ennen kuin siivosin esteet pois. Rakensin 3,5 metrin päästä toisistaan 90cm pystyesteen ja 110cm okserin. Lähestyminen otettiin melko tiukasta kulmasta, jotta saataisiin Vannin motoriikka vielä paremmin toimimaan. Hypyt menivät ongelmitta. Olimme kaikki kolme tyytyväisiä suoritukseen!

15.02.2013 Estevalmennus, valmentajana Kirsiina S.
Kävelimme Vannin ja tämän ratsastajan kanssa samaa matkaa maneesille. Puhuimme ratsastajan kanssa harjoituksista, ja yhdessä päätimme treenata lähestymisiä apupuomien kanssa. Hyvää treeniä sekä ratsastajalle että hevoselle! Lämmittelyiden aikana kasasin ympäri maneesia neljä 70cm pystyä, joiden edessä noin 2,5 metrin päässä oli puomi. Ratsukon tulisi saada puomin ja esteen väliin yksi askel. Käynti-, ravi- ja laukkalämmittelyiden jälkeen aloitimmekin treenin. Vanni sukelsi joka esteelle korvat hörössä, eivätkä puomit tuottaneet ongelmaa, vaikka askel olikin melko lyhyt. Kokeilimme samaa myös 100cm esteillä. Erittäin hyvin sujui! Tamma pysyi hyvin hallinnassa, vaikka puhkuikin intoa. Otin puomit pois esteiden edestä ja rakensin kolme estettä lisää. Kaikki seitsemän estettä muodostivat radan, jossa oli tiukkoja käännöksiä sekä melko vaikeita lähestymisiä. Ratsastaja näytti jopa hieman kauhistuneelta, mutta käskin vain luottaa tamman hyppytaitoon. Luottamus hevoseen on paras keino saada hevonen toimimaan oikein. Lähestymiset ja hypyt sujuivat mallikkaasti, enkä löytänyt mitään toimittavaa. Vanni oli hieman hikinen, jonka takia käskin verrytellä erityisen huolellisesti ettei tule lihasjumeja.

23.12.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Weem
Tänään Vannin kanssa keskityttäisiin laukkatyöskentelyyn, joten kunnollinen alkuverryttely ravissa ja käynnissä oli paikallaan. Alkuverryttelyn jälkeen Vanni oli hyvin kuulolla ja kulki muodossa. Tekeminen aloitettiin laukannostoilla ja laukkavolteilla. Laukannosto tuli tehdä keskikäynnistä lyhyeltä sivulta ja jatkaa laukkavoltti pitkän sivun alkuun, laukata pitkäsivu ja siirtää ennen kulmaa käyntiin. Ensimmäinen laukannosto sujui hyvin, mutta seuraavaa Vanni osasi jo odottaa, mikä sai sen vähän mutkittelemaan. Vastauksena tähän käskin ratsastajaa jatkamaan käynnissä, kunnes Vanni taas rentoutui, ja sitten nostamaan laukan ja tekemään voltin, oli paikka mikä hyvänsä. Muutaman tällaisen kerran jälkeen tehtävän suoritus oikealla paikallaan rupesi onnistumaan. Sitten lisäsimme tehtävään voltin jälkeen sulkutaivutuksen laukassa. Muutaman tällaisen onnistuneen kierroksen jälkeen tehtävää muokattiin vielä: nosto lyhyeltä sivulta, voltti, sulkutaivutus, laukassa lyhyt sivu, lävistäjälle, laukanvaihtoaskeleessa lävistäjällä, laukkaa lyhyt sivu, voltti pitkän sivun alkuun ja sulkutaivutus. Näin jatkettiin, kunnes suoritus oli lähes täydellistä, Vanni oli hyvin alla ja sulkutaivutukset taipuivat hyvin. Sitten oli aika antaa Vannin venyttää kaulaa ja ratsastaa sitä eteen-alas ympyröillä rauhallisessa kevyessä ravissa.

10.12.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Weem
Alkuverryttelyksi ratsukko sai tehdä käynnissä ja kevyessä ravissa ympyröitä ja pysähdyksiä. Vanni oli kuuliainen ja virkeä, ja pysähdykset olivat, hieman valmentajaa yllättäen, erittäin hyviä ja tarkkoja. Vielä alkuverryttelyn lopuksi ratsukko sai ottaa rentoa laukkaa ympyrällä, jonka jälkeen oli hengähdystauon vuoro ja varsinaisen tehtävän selostus. Tehtävänä oli tulla pitkää sivua avotaivuksessa, tehdä pitkän sivun keskelle voltti ja jatkaa sivu loppuun sulkutaivutuksessa. Ensin askellajina oli käynti, mutta niin mentiin vain yksi kierros, kun taivutukset sujuivat hyvin, ja sitten ratsukko sai tulla kootussa ravissa. Jotenkin avotaivutuksen ensimmäiset askeleet eivät koskaan osuneet ihan nappiin, mutta jälkipuolisko todella sujuvasti, ja sulkutaivutus sujui vallan mainiosti. Vähän tehtävää helpottaakseni annoinkin tehdä voltin ihan pitkän sivun ensimäiseen nurkkaan, josko avo olisi siitä helpompi aloittaa. Muutaman tällaisen jälkeen myös avo ilman volttia alkoi sujumaan, joten ratsukko sai luvan vaihtaa suuntaa ja toistaa harjoituksen. Nyt sujui alusta alkaen hyvin, mutta ratsukko sai silti tehdä muutaman kierroksen, jotta hyvä tuntuma tehtävään saatiin selkärankaan. Lopuksi ratsukko sai tehdä itsenäisesti ympyröitä molempiin suuntiin. Vanni hörisi rentoutuneena ja vaikutti erittäin tyytyväiseltä.

23.09.2011 Estevalmennus, valmentajana Norpatar
Vanni ja Misery olivat jo tehneet täydellisen alkuverryttelyn, joten pääsimme suoraan itse asiaan, eli hyppäämiseen. Aikaisemmasta kouluvalmennuksesta muistin tamman oleen aavistuksen vino vasemapaan, joten aloitimme verryttely hypyt oikeaan kierrokseen. Vanni hyppää varmasti ja iloisesti. Vasemmassa kierroksessa vinous näkyi sillä että tamma tahtoi laskeutua oikeaan laukkaan tai ajautua esteen reunaan. Tulimme sarjaestettä, missä oli pysty, kaksi askelta, okseri, kolme askelta, pysty. Jokaiselle esteelle oli laitettu linajuspuomit, jotka pitivät tamman paremmin keskellä. Miseryn tehtävänä oli kokoajan katsoa vain sarjan päähän ja ratsastaa sujuvaa laukka. Okserilla oli myös pidettävä tamma hallinnassa ja saatava hypyn jälkeen nenä ylös ripeästi, jottei viimeinen pysty tule syliin. Hyppäsimme oikeassa laukassa samaista sarjaa ilman apupuomejakin ja se sujui kuin tanssi isommillakin esteillä. Tosin viimeinen pysty tuli kerran ryntäillä alas, koska okserilla tamma pääsi painumaan hieman alas ja ei ehtinyt nousta riittävän nopeasti ylös. Lopuksi hyppäsimme jumppasarjaa aluksi lyhyillä ketteryyttä vaativilla väleillä ja lopuksi väleillä, missä tamma joutui venymään ja jumppäämään laukkansa kanssa. Jumppa ja puomitehtävät vasemassa laukassa kehittää tamma, joten niitä kannattaa tehdä jokaisella estekerralle edes vähän aikaa ja käyttäkää apupuomeja apunanne, niin ettei Vanni pääse hyppäämään vinosti. Muutaman kuukauden päästä niitä ei varmasti enään tarvitse ja kisoissakin hommat alkavat luistaa kunnolla.

07.09.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Norpatar
Vanni ja Misery olivat maneesissa jo kävelleet ja kevennelleet rauhassa, joten pääsemme heti aloittamaan työskentelyt. Aluksi ratsastettiin volttejä käynnissä, missä yli taivutettiin tammaa reilusti. Kun tämä sujui jatkoimme voltilta sulkutaivutukseen, niin että jo voltin lopussa alettiin siirtämään hevosen takaosaa aavistuksen sisään päin ja hakemaan voltin avulla oikeaa asentoa. Näin päästiin sujuvasti aloittamaan sulkutaivutukset. Sulku lopetettiin ennenkuin homma levisi tai viimeistään viimeisen maneesin ikkunan kohdalla. Vanni tuntui molempiin suuntiin hyvin taipuisalta, mutta suorilla urilla huomasin tamman olevan aavistuksen vino vasempaan kierrokseen. Vanni vääntelee ja kääntelee itseään vasemmassa kierroksessa ja pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi ettei se johdu vertymättömyydestä, vaan yksinkertaisesti tammalle on vasenkierros heikompi. Laukkatyöskentelyssä kiinnitimme tähän heikkouteen huomiota. Vaikka meillä oli vasen laukka, niin asetimme Vennin ulos, jotta pää tasapainottaa muuta kroppaa eikä se kaadu sisäpohjetta vasten. Laukkatyöskentely oikein tehtynä tuottaa parempaa tulosta kuin käynti ja ravi. Heti laukkojen jälkeen huomasin jo selkeän eron Vannin ravissa. Liike on molempiin suuntiin irtonaisempaa ja hevonen kulkee suorana eikä kaadu ratsastajan pohjetta vasten tai nojaile seinille. Olin hyvinkin tyytyväinen saamaamme tulokseen ja toivon että jatkatte paljon laukkatreeniä, niin että vaan laukkaatte ja laukkaatte. Ei tarvi tehdä muutakuin pitää poni hallinnassa ja vasemmassa laukassa asettelette oikealle, niin saatte Vannin pois nojaamasta sisäpohkeelle.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sislln copyright misery. 2014
Moondance on tysin virtuaalinen talli ja mitn ei ole oikeasti olemassa!