Koston Varjoleikki jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn seurauksena 20-vuotiaana 30.12.2013.



VIRTUAALIHEVONEN

Koston Varjoleikki

Koston Varjoleikki "Varjo" s. 28.03.2011
suomenhevonen, ori kasvattaja Koston Suomenhevoset
VH11-018-0789 omistaja misery. (Moondance)
154cm, rautias Vaativa A / 110 cm (koulu)
Kilpailukalenteri KTK-III, KRJ-II, YLA2

Palkittu 15.08.2013 tilaisuudessa palkinnolla YLA2 pistein 131
Palkittu 15.06.2013 tilaisuudessa palkinnolla KRJ-II pistein 96
Palkittu 05.04.2012 tilaisuudessa palkinnolla KTK-III pistein 65
- Hyvät tyypit, ryhdikäs, pystyasentoinen kaula, sopusuhtainen runko, piirteetön säkä, takanojoiset etujalat
- Lyhyt, pystyasentoinen kaula, pitkä runko, jyrkkä lautanen, seisoo huonosti.

Varjo on miellyttävä ori, joka on ratsastaessa herkkä ja upean ryhdikäs. Sen koko olemus on jatkuvasti ylväs ja se tietää tarkalleen olevansa arvokas ori. Hoitaessa Varjo on oikein seurallinen. Joskus jopa liiaksikin, sillä ori on jatkuvasti kerjäämässä rapsutuksia ja änkemässä isoa päätänsä syliin. Ratsastaessa se on nöyrä ja haluaa aina miellyttää ratsastajaa parhaansa mukaan. Koskaan Varjo ei ole sanonut vastaan, vaan tekee kaiken mitä siltä vaaditaan. Orin laji on ehdottomasti kouluratsastus ja siinä se onkin todella hyvä.

Varjo on viisisataa kiloinen sylivauva hoitaessa. Onneksi ori tyytyy tunkemaan vain ison päänsä hoitajan syliin, eikä yritä kavuta koko elopainollansa. Varjon ylisosiaalisuus on toisinaan jopa hieman ärsyttävää. Se on kaikkien kaveri, eikä vieroksu edes täysin vieraita ihmisiä. Hoitaessa ori seisoo nätisti paikallansa vaikka vapaana. Muutaman kerran olen sen unohtanut laittaa ketjuihin kiinni ja lähtenyt hakemaan varusteita. Varjo on seissyt tasan siinä asennossa mihin sen jätinkin - hups. Varustaessa ei ole mitään ongelmia, sillä ori ei luultavasti osaa pullistella ja kuolaimet se ottaa mielellään suuhunsa. Kuolainten pois ottaminen onkin eri asia, sillä Varjo ei niistä heti luovu. Taluttaessa se kulkee nätisti vierellä tasan samaa vauhtia kuin taluttajakin. Edes kiimaiset tammat tai vihreä heinä eivät saa Varjon keskittymistä herpaantumaan.

Ratsastaessa sama linja jatkuu ja Varjon elämäntehtävä on palvella ihmistä. Se on yksi nöyrimpiä hevosia, jonka olen nähnyt. Jos Varjolta pyytäisi, se varmasti kiipeäisi puuhun takaperin. Sen vahvuuksia koulukentillä on ryhdikäs ja ylväs olemus, sekä näyttävät askeleet. Vaikka askeleet tosiaan ovat korkeat ja upean näköiset, ne ovat myös pehmeät. Varjon ravissa ja laukassa voisi matkustaa kenttää ympäri päivä tolkulla, eikä niihin kyllästyisi koskaan. Vaikka orilla on massaa, se on kevyt ratsastaa. Se ei ole erityisen herkkä, mutta avut saa lävitse potkimatta ja vetämättäkin. Istuntaakin ori kuuntelee, mutta ei tarvitse pelätä pieniä tasapainon menetyksiä, sillä Varjo ei ole turhan herkkä. Esteratsastus ei kuulu sen vahvuusalueeseen. Varjo selviää kokonaisista esteradoista, jos tyyli on vapaa ja esteet pieniä. Orin hyppytyyli ei ole mitenkään kaunis. Maastossa Varjo on varma ratsu, eikä se säiky turhia. Se myös kulkee sitä vauhtia kuin ratsastaja vaatii. Varjosta löytyy kyllä vauhtia, mutta se osaa myös kulkea hitaasti.

Traileriin Varjo köpöttelee varmoin askelin epäröimättä. Myös kuljetuksen ajan se on rauhallinen. Kilpailupaikalla Varjosta löytyy hieman orimaisuutta ja se kulkee rinta rottingilla erityisesti tammojen lähettyvillä. Se ei kuitenkaan tee mitään ihmeempiä ja napakka nykäys ohjista saa orin takaisin maan päälle. Lisäksi koulukentillä on vain plussaa, kun Varjo on entistä ylväämpi. Verryttelyssä ja suorituksen aikana Varjo keskittyy vain ratsastajaan, eikä ollenkaan ympärillä tapahtuviin asioihin. Palkintojenjaossa se seisoo nätisti aloillansa niin kauan kuin on tarvetta. Kunniakierroksella ori osaa mennä lujaa, jos ratsastaja niin vaatii. Joskus, todella harvoin, se innostuu jopa heittämään yhden tai kaksi ilopukkia!


Sukutaulu ja -selvitys

i. Kajo-Varjo
  VIR MVA Ch, KTK-II, KRL-II
ii. Peltopyy
  Ch, YLA2, KTK-III
iii. Veli Vikuri
  evm
iie. Vaimean Tytär
  evm
ie. Aino-Kaisa
  KRJ-II, YLA2
iei. Pehtoori
  evm
iee. Kaisa
  evm
e. Koston Sametti
 
ei. Sammalharjun Tenho
  SLA-I
eii. Resiina
  evm
eie. Vinerva
  evm
ee. Ruuturouva
  VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II, KRL-III, YLA2
eei. Vilbertin Ruudukas
  evm
eee. Routainen
  evm

Isänisänisä Vikuri on 146 cm korkea suomenhevos-ori Etelä-Suomesta. Vikuri on menestynyt todella hyvin niin este- kuin kouluratsastuksessakin menestyen ihan vaativallekkin tasolle asti. Parhaimmat sijoitukset ovat tulleet orille 120 cm esteluokista ja parhaimmat koulusijoitukset ovat napsahtaneet orille Helppo A - luokista. Tummanrautiasta oria on käytetty myös suhteellisen aktiivisesti näyttelyissä, ori on napsinut pääosin II-palkintoa, mutta löytyy Vikurilta yksi I-palkintokin. Vikuri myytiin 5-vuotiaana erään kilparatsastajan talliin hänen entisen hevosensa jäädessä eläkeelle. Vikuri on luonteeltaan melko rauhallinen ja ystävällinen ori, joka kuitenkin kokeilee uusia ihmisiä ja vaatii rajoja itselleen. Vikuri on nyt siirtynyt siitoseläkkeelle ja tähän mennessä orilta löytyy jo kymmenisen varsaa.

Isänisänemä Vaimean Tytär on punarautias, 158 cm korkea suomenhevos-tamma Pohjammaalta. Tammalla on kilpailtu paljon niin kenttä-, este- kuin koulukilpailuissa ja Tyttäreltä löytyy myös muutama valjakkoajo- sekä maastoestesijoitus. Tammalla on takanaan pitkä ja menestykäs kilpailu-ura ja ei ole epäselvää miksi juuri Vaimean Tytär on kahtena vuotena peräkkäin valittu "Vuoden suomenhevostammaksi". Tamma on luonteeltaan erittäin kiltti tuttuja kohtaan ja pääosin yhden ihmisen hevonen. Vieraita kohtaan tamma on arka ja erityisen varovainen eikä pidä ollenkaan uusista ihmisistä ja ylimääräisestä hälinästä. Tytär siirtyi siitoseläkkeelle 16-vuotiaana ja sai elämänsä aikana yhteensä 7 upeaa jälkeläistä. Tamma kuoli vanhuuteen 25-vuoden iässä.

Isänemänisä Pehtoori on vaaleanpunarautiasta linjaa suvussaan ylläpitävä suomenpienhevosorii. Herra on kouluratsastuspainotteinen ja on kerännyt painotuslajissaan mukavasti sijoituksia ja pari voittoakin. Pehtoori kilpailee koulua tasolla vaikea A, joten kisakentillä ei pitäisi olla leikin aihetta, jos haluaa päästä menestyneesti loppuun saakka. On astunut elämänsä aikana seitsemän tammaa ja ruunauksen, joka tapahtui vuoden 2007 lopulla, jälkeen ei ole enää kisakenttiä niin ahkerasti kierrellyt. Säkää löytyy 147 cm.

Isänemänemä Aino on väritykseltään hieman poikkeava muista suvun hevosista. Tamma nimittäin on voikko. Ainosta huomasi selvästi tämän olevan kouluratsastuspainotteinen sen lukuisista voitoistaan ja sijoituksistaan. Kovalla tasollakin tamma kilpaili, nimittäin vaikea A. Aino oli kierrellyt monia valmennuksia ja ennen eläkkeelle jäämistään saavutti tämän tason. Viiden varsan emä jyräsi esteen kuin esteen kokeillessaan pariin otteeseen estekonin elämää. Vaikka säkää löytyykin vain 143 senttiä oli tammalla sisua vaikka muille jakaa!

Emänisänisä Resiina on raskasrakenteinen kouluratsu, joka kilpaili nuorena menestyksekkäästi, mutta joutui lopettamaan kisauransa aikaisin vakavan jalkavamman takia. Rakenteeltaan "Rene" ei ole mikään kukkanen, joten Tenho jäi orin ainoaksi varsaksi, ennen kuin se ruunattiin. Kilpauransa aikana se oli saavuttanut 16 KRJ-sijoitusta, mutta kukapa haluaisi huonorakenteisen ja jalkavammaisen ruunan nurkkiin pyörimään. Rene myytiin teurashinnalla ratsastuskoululle, jossa asuu nykyäänkin. Luonteensa puolesta rauhallinen ja maastovarma Rene sopiikin sinne.

Emänisänemä Vinerva on pienen siittolan ensimmäinen kasvatti ja se on niin vaatimaton, ettei omista edes kasvatusliitettä. Nuorena tamma oli heikko, ja sen ei uskottu jäävän edes henkiin. Toisin kuitenkin kävi ja tammasta kasvoi sisukas pieni hevonen. Luonteeltaan Vinerva on kultainen, maastovarma ja maltillinen hevonen. Tamman omistajat kilpailivatkin hevosen nuoruusaikoina useissa kilpailuissa, niin koulu- että estepuolella, ja sijoittuivatkin usein. Lopulta "Nerva" jäi kuitenkin siitoseläkkeelle 9-vuotiaana jännevamman takia ja saikin Tenhon lisäksi kaksi tammavarsaa, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen kilpailee menestyksekkäästi esteillä.

Emänemänisä Vilbertin Ruudukas on komea ja vaativa ori, joka on menestyksekkäästi kilpaillut vaativan tason koulua, herralta sujuvat mitkä tahansa kiemurat ja koukerot. Ori vaatii vahvan ja itsevarman ratsastajan, joka tietää miten käsitellään luontevasti näinkin itsekeskeisiä olentoja. Luonteeltaan ori on todellakin haasteellinen, eikä herraa ole haluttu pahemmin käyttää jalostuksessa. Orilla onkin Rouvan lisäksi vain kaksi jälkeläistä, joista Rouva on ainoa tamma.

Emänemänemä Routainen on kiltti ja leppoisa neiti, jota kaikki rakastavat. Tammalla on ikää jo runsaammin, ja hän viettääkin suurimman osan ajastaan rennoilla maastolenkeillä ja tarhassa. Tammalla on aikoinaan kilpailtu vaativalla tasolla ilman sen kummempaa menestystä, mutta hyvän luonteensa takia hän on ihanteellinen suomenhevosten jalostukseen.


Jälkikasvu

t. Moon Villityttö s. 26.05.2013
o. Moon Varjostaja s. 01.04.2013
o. Moon Tuisku s. 17.12.2012
t. Moon Aamutuima s. 25.05.2012
t. Moon Varjokukka s. 28.04.2012
o. Moon Sirius s. 19.01.2012


Päiväkirja ja valmennukset

15.06.2013 Laatuarvostelussa (päiväkirja)
Tänään on jännä päivä Varjon kanssa. Se nimittäin pääsee - tai omasta mielestänsä joutuu - laatuarvosteluun. Eilen pesin orin illalla ja käärin sen loimeen, jotta aamulla ei olisi turpeensekaista takkutukkaa karsinassa vastassa. Varjo tiesi kokeneena konkarina, että huomenna olisi edessä ihmisten ilmoille lähtö. Aamulla kädet täristen jännityksestä puunasin orin vielä loppuun, pakkasin varusteet ja sitten hevosen koppiin. Seuraksi lähti tamma Fiktion Minta. Varjo on onneksi herrasmies, joten ne menivät samassa kopissa.

Ensimmäisenä oli vuorossa rakennearvostelu. Varjo sai samanlaiset tuomiot kuin kantakirjassakin. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen rakennepisteisiin (kaikilta tuomareilta kutonen). Ratsastuskokeessa Varjo oli oma itsensä ja tuntui todella hyvältä. Ori nautti myös suunnattomasti, sillä se ei ole hetkeen päässyt kilpailemaan. Ehkä senkin vuoksi se oli huomattavasti parempi kuin yleensä. Voi miten jännittikään mennä kuuntelemaan tuomareiden tuomio, vaikka olen sen tenhyt monta kertaa aiemminkin. Aina sama tunne. Varjo on kuulemma kohtalaisen rakenteen omaava ori, jolla on hyvät liikkeet ja se suoriutui koulukokeesta hyvin pistein. Jälkikasvusta ja suvustakin pidettiin. Varjo palkittiin toisella palkinnolla pistein 96. Ei paha, vain neljä pistettä ykkösestä. Ehkä joskus koitetaan uusia tai sitten tyydytään tähän. Ori saa kyllä ylimääräisiä herkkuja kotona, sillä niin mallikkaasti se oli.




27.03.2013 kouluvalmennus, valmentajana Narri
Edelliskerran tapaan tänään työskenneltäisiin kootussa laukassa. Vaativasta A:sta olin poiminut kolmen laukanvaihdon sarjan joka 4. askeleella, jota lähtisimme tänään työstämään. Viime kerralla olin jo saanut ihailla orin hyvää ryhtiä ja mahtavaa askellusta ja odotinkin tältä valmennukselta samaa. Ratsukko verkkaili hyvin itsenäisesti, misery teki samoja asioita kuin edellisessäkin valmennuksessa, paljon kokoavia tehtäviä ja hevosen herkistelyä, jotta se kuuntelisi vähän pienempiäkin apuja. Tämä pari edistyi todella nopeasti, Varjo selkeästi rakastaa onnistumista ja jos mahdollista, näytti tänään vielä paremmalta kuin edellisellä kerralla. Ori alkoi melko nopeasti liikkua kootussa muodossa, omin lihaksin liikkuen ja kevyen näköisesti, joten selitin päivän tehtävän miserylle ja pyysin aloittamaan. Muistutin myös, että alkuun olisi jälleen syytä hieman liioitella apuja, jotta Varjo hoksaisi homman heti.

Ja niinpä ori tekikin. Ensimmäinen vaihto tuli kaikille hieman yllätyksenä ja jäikin tasapainottomaksi, minkä vuoksi Varjo rikkoi raville vaikka älysikin siltä haluttavan asian. Ohjeistin miseryä valmistelemaan vaihdon paremmin, jotta ori voisi suorittaa sen samassa kootussa muodossa missä se koko ajan laukkasi. Ratsukko tsemppasikin loistavasti eikä vastaavanlaisia rikkomuksia enää tapahtunut vaan Varjo vaihtoi hienosti laukkaa aina kun piti. Molemmat suunnat sujuivat orilta yhtä hyvin, vaikka se heikommalla puolella muutamassa ensimmäisessä vaihdossa hieman haparoikin. Kuitenkin misery tuki ratsuaan hyvin, joten heikompi puolikaan ei aiheuttanut mitään ongelmia. Mitään erityistä treenattavaa ratsukolla tuskin on, kunhan taitoa pidetään yllä kotiharjoituksilla niin Varjo on ja pysyy kisakenttien ruusukehaina.

21.03.2013 kouluvalmennus, valmentajana Narri
Maneesiin saapuessani misery lämmittelikin jo upean ryhdikästä suomenhevosoria, jonka kanssa ohjelmassa olivat puolipiruetit. Ohjeistin ratsastajaa tekemään alusta asti paljon kokoavia tehtäviä, jotta Varjo olisi kunnolla koottuna päivän tehtävää, puolipiruettia varten. Katselin ihastelevasti kaksikon menoa, ori oli potentiaalinen ja hyväliikkeinen ja selvästi halusi olla ratsastajalle mieliksi – siis ideaali kouluratsu. Tyydyin verryttelyn ajan ihailemaan menoa yksittäisten korjausten ja parannusten kera, Varjon ongelma tuntui olevan ajoittainen hitaus avuille, joita ei annettu tarpeeksi määrätietoisesti. Ohjeistin miseryä ratsastamaan alkuun apujaan liioitellen ja pienentämään niitä sitä mukaa, kun ori herkistyisi. Mitään ajatuksella ratsastettavaa Varjosta ei saatu eikä kuulemma saataisikaan, mutta saatoimme hyvillä mielin tyytyä siihen, että orille saattoi antaa normaalit, hyvät avut ja se kulki niillä nätisti. Suunnitelmissa oli ratsastaa keskihalkaisijalle kootussa laukassa, kentän keskellä ratsastaa puolipiruetti ja palata takaisin, mutta vaihtaa suuntaa lyhyellä sivulla, jotta molemmat puolet saisivat treeniä. Laukanvaihdot olin jättänyt seuraavaan valmennuksen, joten nyt ne tehtäisiin kootun ravin kautta.

Varjo suoritti laukannostot ja kokoamisen erittäin hyvin, luonnostaan ryhdikkäälle orille ei ollut mikään ongelma koota itseään ja käyttää takaosaansa. Pirueteilla ori hieman haparoi alkua ja ohjeistinkin miseryä jälleen hieman liioittelemaan apuja aina piruetin alkuun, jotta Varjo saisi ideasta varmasti kiinni. Muutaman yrityksen jälkeen ori suorittikin jokaisen puolipiruettinsa täsmällisesti ja haparoimatta, sen näyttävät askeleet pääsivät oikein oikeuksiinsa. Koska tehtävä ei ollut sieltä kevyimmästä päästä ja Varjo suoritti todella hyvin, lopetimme melko lyhyeen heti kun puolipiruetit sujuivat hyvin. Kaiken kokoamisen vastapainoksia annoimme Varjon vielä laukata kunnolla sekä uralla että ympyrällä ja ravata vapain ohjin. Selkeästi työskentely tuotti tulosta, sillä ori venytti kaulaansa oikein nautinnollisesti.

30.03.2011 kouluvalmennus, valmentajana Maijunen
Upea ori ja sen ratsastaja olivat paraikaa selkäännousupuuhissa, kun saavuin maneesiin tarkoituksenani pitää ratsukolle kouluratsastusvalmennus. Alkukäyntien aikana rupattelimme ratsastajan kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä - mutta pian oli jo aika aloittaa valmennus. Ratsastajan pyynnöstä olin varannut kunnolla aikaa perusteelliselle alkuverryttelylle - Varjo kuulemma tarvitsi sitä vertyäkseen kunnolla ja tullakseen herkäksi avuille. Näin ratsastajan tekevän hurjasti töitä orin kanssa, mutta niin näin myös upeita tuloksia! Kun herra tuntui olevan hienosti kuulolla ja ratsastaja tyytyväinen alkuverryttely tulokseen, aloitimme tämänpäiväisen aiheen parissa. Varjo kulki hienosti pyöreänä, hyvin itseään kantaen ja työskennellen selällään. Vau! Ratsukolla oli edessään kilpailut, joten päädyimme siihen, että parivaljakko esitti minulle radan ja minä keskityin viilaamaan pilkkua. Tavoitteenani oli tehdä se erittäin perusteellisesti - mutta tottapuhuen ratsukon suorituksesta ei löytynyt paljoa viilailtavaa. Ainut epäkohta tuntui olevan väistöissä, joita päätimekin työstää tulevalla valmennuskerralla. Upea hevonen!

31.03.2011 kouluvalmennus, valmentajana Maijunen
Tätä ratsukkoa olin valmentanut jo aikaisemminkin, joten pääsimme suoraan asiaan sen kummemmitta tutustumisitta. Varjon ratsastajineen suorittaessa tavanomaiseen tapaan erittäin perusteellista alkuverryttelyään, vaihtelimme kuulumiset ratsastajan kanssa. Edellisessä valmennuksessa minulle oli tullut ilmi Varjon heikko kohta väistöissä, joten olimme sopineet keskittyvämme tänään vain niihin. Pian komea hevonen oli lämmitelty ja saimme aloittaa työnteon. Työstimme aluksi liikettä moneen kertaan käynnissä, missä se sujuikin sinänsä hyvin. Ratsastaja meinasi ratsastaa Varjoa väistöissä hieman liikaa takapää johtaen, mistä meidän oli päästävä eroon. Välillä myös otteet suusta kävivät turhan koviksi, minkä takia Varjo protestoi hieman. Näin orissa nopeaa oppimista, sillä edistyimme tunnin aikana valtavan paljon ainakin omasta mielestäni. Myös ratsastaja tuntui olevan tyytyväinen, eikä Varjokaan kovin masentuneelta näyttänyt... Lopputunnista pääsimme jopa kokeilemaan väistämistä muutaman askeleen laukassa. Herra oli vähällä sotkeutua jalkoihinsa pahemman kerran, mutta toisella ja kolmannella yrityksellä se oli jo sisäistänyt jutun jujun. Kanssanne on ilo työskennellä!





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sislln copyright misery. 2014
Moondance on tysin virtuaalinen talli ja mitn ei ole oikeasti olemassa!