Koistilan Ludvig menehtyi 17.2.2013 tallipalossa 23-vuotiaana. Olin mennyt illalla jo nukkumaan, kun koirat herättivät minut haukunnallaan. Katsoessani ikkunasta ulos näin, miten pikkutalli oli ilmiliekeissä. Hevosia ei ehditty pelastamaan, mutta ne toivottavasti nukkuivat nopeasti pois. Sumu oli yksi rakkaimmista ja pitkäaikaisemmista hevosistani. Nuku rauhassa, Sumu-kulta.



VIRTUAALIHEVONEN

Koistilan Ludvig

Koistilan Ludvig "Ville" s. 05.02.2008 (ikääntyminen)
suomenpienhevonen, ori kasvattaja Koistila
VH05-018-1053 omistaja VRL-01080 (Moondance)
147cm, rautias Vaativa B / 100 cm (yleis)
Kilpailukalenteri YLA1, SLA-II, KTK-II, KRJ-II, ERJ-III

Palkittu 21.11.2012 tilaisuudessa palkinnolla YLA1 pistein 139 (til. parhaat sukupisteet)
Palkittu 30.01.2013 tilaisuudessa palkinnolla ERJ-III pistein 80,4
Palkittu 15.06.2012 tilaisuudessa palkinnolla KRJ-II pistein 99
Palkittu 05.12.2011 tilaisuudessa palkinnolla SLA-II pistein 76
Palkittu 23.11.2008 tilaisuudessa palkinnolla YLA2 pistein 131
Palkittu 15.01.2012 tilaisuudessa palkinnolla KTK-II pistein 73
- Alakaulaa, lyhyt kaula, hyvä runko, jalka-asennoissa hieman sanomista
- Hyvät tyypit, pyöreä runko, sopusuhtainen kokonaisuus, hieman laskeva lautanen

Yleisesti ottaen Ville on todella mukavan tuntuinen oripoika ja ehkä jopa ruunamainen ajoittain. Se ei juurikaan kukkoile toisille hevosille tai ihmisille vaan kunnioittaa kumpiakin. Herrasmiehenä Villeä ei edes kiimaiset tammat turhaan kiinnosta. Vaikka se on miellyttävän oloinen hevonen, se ei tykkää turhasta lääppimisestä ja antaa vain harvojen ja valittujen koskea itseensä. Orista löytyy tarvittaessa pientä diivamaisuutta. Muistinko mainita, että Ville rakastaa piehtarointia? Siksi en itse sitä yleensä varusta, sillä olen kyllästynyt kaivamaan pienen suokkiorin sen mutakerroksen alta. Onneksi peseminen kuitenkin sujuu Villen kanssa. Ratsastaessa ori on nöyrä, mutta vaatii ratsastajaltansa paljon. Rauhattoman ratsastajan kanssa Villestäkin tulee pikkuaskelilla tikuttava aikapommi, mutta rennon ja osaavan kanssa siitä kuoriutuu upea ja monipuolinen ratsuori.

Vaikka Ville vaikuttaakin hyvin leppoisalta ja mukavalta kaverilta, se on hoidettaessa hieman nihkeä ihmistä kohtaan. Herra heittelee päätään ja liikkuu rauhattomasti karsinassa tai puomilla ollessaan, kun ihminen lähestyy harjapakkia kantaen. Ville kai kuvittelee olevansa niin hieno, ettei häntä tarvitse harjata. Kun ihminen on osoittanut, että nyt harjataan, halusit tai et, ori on yleensä suhteellisen rauhallisesti ja antaakin harjata joka puolelta. Villessä on myös pientä diivamaisuutta, kuten se, että herra ei siedä vatsan alta harjaamista. Silloin varomaton hoitaja voi saada kaviosta. Hoitotoimenpiteet tehdään mielellään mahdollisimman rivakasti, mutta huolellisesti, sillä tylsistyneenä ja hermostuneena seisoskeluun Ville kuopii, liikkuu edestakaisin ja keksii omia temppujansa. Jalat eivät aina nouse kovin hyvin kavioiden puhdistamista varten. Ne pitää todellakin itse nostaa ja pidellä ilmassa. Hoitotoimenpiteistä mukavin on Villen mielestä peseminen. Toisaalta se on hyvä juttu, sillä ori rakastaa piehtaroimista - mitä märempi kohta, sen parempi!

Ville on ratsastettaessa todella hieno näky. Varsinkin käynti ja ravi ovat upeita. Laukkakin, jos sen saa pyörimään kunnolla. Ravi on pitkää ja ilmavaa ja ori käyttää hienosti itseään. Laukassa Ville saattaa lähteä hieman haahuilemaan omiaan; jos ratsastaja ei ole napakka, laukka on tahmeaa ja nelitahtista. Ratsastajan tulee olla todella päättäväinen ja rauhallinen ja ratsastaa paljon kaarevia uria Villen kanssa, jotta ori oppii rentoutumaan ja rauhoittumaan laukassakin. Kouluratsastus on ehdottomasti sen bravuuri. Ori hakeutuu kuolaimelle hyvin ja vastaa herkästi apuihin. Ratsastajan tulee kuitenkin muistaa, että Villeä ei missään tapauksessa saa potkia tai tökkiä kantapäillä, eikä suusta saa nykiä. Nykiminen aiheuttaa pään heittelyä ja kiemurtelua, vaikka ori olisikin muuten hyvin kuulolla. Esteillä Villessä on yleensä turhan paljon vauhtia. Se ei oikein ehdi keskittymään ja saattaa laukata esteestä ohitse. Hyppytyyli on hyvä, joskin Ville hyppää yleensä liioitellun korkealta, sillä se vihaa sitä kun jalat osuvat puomeihin. Mikäli näin käy, herra pukittelee (järkyttävää, miten joku kehtaa koskea häneen!?). Taitavalla ratsastajalla se menee esteetkin hienosti. Maastoillessa Ville on todella kiva kaveri. Se pysyy rauhallisena, eikä loiki yllättäen sinne sun tänne. Sen kanssa on todella mukava kiipeillä mäkiä tai ravailla rauhallisesti hiekkateillä. Kotiin Ville kyllä lähtee sitten mielellään. Vauhti tuntuu vain kiihtyvän loppumatkasta, sillä herralla on kova kiire kotiin heinien luokse - nehän voivat karata johonkin!

Kilpailupaikalla Villen ego yleensä kasvaa normaalia suuremmaksi ja erityisesti tammoille on esitettävä työnteon lomassa. Joskus suorituksenkin aikana muut hevoset ja vaikkapa tuomarit kiinnostavat enemmän kuin selässä oleva ratsastaja. Kuljetuskoppiin poika menee vaihtelevalla menestyksellä - joskus oikein kiltisti ja joskus ei ollenkaan huvittaisi laittaa yhtäkään jalkaa lastaussillalle. Jos Villen saa traileriin, se on kyllä kuljetuksen aikana oikein mallikkaasti. Orin kanssa kilpapäivät eivät yleensä ole tappavan tasaisia, vaan jännitystä pitää yllä sen pohtiminen, onko Ville tänään keskittynyt vai vetääkö se oman shownsa.


Sukutaulu ja -selvitys

i. Nokikolari 69
  KTK II
ii. AK Kadoksissa
  VIR MVA Ch, KTK-III
iii. CP Suklaa Poika
 
iie. LiQuidin Pieni Tähti
 
ie. Aakuun Ruhtinatar
 
iei. Kirveltäjän Karkoitus
 
iee. Taikakuun Kinuskikarkki
 
e. T.A. Varpunen
 
ei. Viimeinen Tinasotilas
  KTK-III, KRJ III, SLA-II
eii. Hämypuron Tuulipoika
  KRJ-III, YLA3
eie. Troijan Kyynelpisara
  KRJ-II, YLA1, ERJ-III
ee. Troijan Virvaliekki
  KRJ-III
eei. Viljamäen Rieti
 
eee. LNA Aamuinen
 

Villen isä, Nokikolari 69 oli 146cm korkea rautias pienhevosori. Luonteeltaan Nokikseksi kutsuttu pienhevonen oli hoitaessa kiltti, mutta ratsastaessa haastava. Se ei antanut mitään ilmaiseksi, vaan vaati napakan ratsastajan, joka osasi hommansa. Nokis oli tallin yksi upeimmista oreista upean ulkomuotonsa ja sukunsa ansiosta. Eikä meriittilistakaan ole huono; orilla oli paljon sijoituksia este- ja koulukentiltä. Erityisesti kouluratsastus oli Nokiksen alaa upeiden askeliensa ansiosta. Nokis on myös menestynyt näyttelyissä ja onkin kantakirjatti toiselle palkinnolle. Ei epäilystäkään, keneltä Ville on ulkomuotonsa perinyt. Valitettavasti ori nukkui vanhuuttaan pois jättäen suuren aukon tallin arkeen. Kuka nyt olisi se syötävän suloinen halinalle, kun Nokista ei enää ole? Onneksi se ehti jättää upeita jälkeläisiä tähän maailmaan, joissa virtaa sen veri.

Villen emänemänemä, LNA Aamuinen, oli vain 140cm korkea punarautias pienhevostamma. Aamu näyttävän ulkomuotonsa lisäksi luonteeltaan oikein miellyttävä tapaus. Sitä kiltimpää ja kuuliaisempaa hevosta saa kyllä hakemalla hakea. Tamma pärjäsi hienosti näyttelyissä ollen monta kertaa BIS-kehässä. Tämän lisäksi se nähtiin muutamia kertoja este- ja koulukentillä hyvin tuloksin. Pääasiassa Aamu oli kuitenkin siitoshevonen ja jätti viisi upeaa jälkeläistä tähän maailmaan. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen johdosta 27-vuotiaana, joten se ehti elää upean elämän.



Jälkikasvu

t. Moon Laululintu s. 10.4.2012
o. Moon Vauhkomieli s. 15.01.2012 KTK-II
t. Taikakuun Hilkka s. 22.12.2011 KTK-III
o. Moon Luigi s. 30.12.2011 KTK-II
o. Tilhimäen Marras s. 28.11.2008
t. Moon Aavetar s. 20.07.2008 ERJ-III


Päiväkirja ja valmennukset

Villen kuulumisia 22.11.2011
Laiska omistaja ei ole jaksanut tehdä Villen kanssa pitkään aikaan mitään. Todellisuudessa oli pientä inspiraation puutetta ja Villekin jäi vähemmälle huomiolle. Nyt kaikki on taas kuten ennenkin. Poika joutuu taatusti töihin ja kovalle kuntokuurille. Villen kanssa ei ole valmentauduttu aikoihin saatika treenattu hiki hatussa. Sillä alkaa olla kasassa kiitettävästi sijoituksia ja laatuarvostelut kutsuvat piakoin. Ville on myös päässyt tositoimiin naisten kanssa ja jälkikasvua pitäisi lähiaikoina syntyä.

Villen vauhtipäivä 10.01.2010
Joulu on vietetty ja joulukilojen karistus alkoi pari päivää sitten. Ville selvästi protestoi vähentynyttä heinämäärää. Vein sen normaalisti aamulla ulos ja lähdin tekemään talleja. Kipaisin ruokatauolla kotona syömässä. Jakaessani iltapäivällä heiniä, huomasin että Ville ei ole tarhassa! En voi edes sanoin kuvailla sitä paniikin määrää. Lähdin katsomaan tallin ja tallin ympäristön, mutta Villeä ei näkynyt missään. Soitin naapuruston läpi, mutta sielläkään ei oltu nähty pientä lihavaa suomenpienhevosoria. Ruokin hevoset loppuun etteivät ne keksi mitään tyhmää. Sen jälkeen hyppäsin auton rattiin tallityttöjen kanssa ja lähdin itse etsimään Villeä.

Eipä löytynyt poikaa mistään puolen tunnin autolla haravoinnin jälkeenkään. Ehdin olla jo epätoivoinen, kun naapuri soitti. "Sanoitkos että sinulta on lihava suomenpienhevonen karannut? Oletko laittanut sen laihikselle, sillä täällä se syö meidän tallilla kauroja ja heiniä tyytyväisenä". Lähdin heti hakemaan vihaisena poikaa takaisin kotio. Naapuri naureskeli, että oli melkoinen yllätys kun hän oli tullut talliin ja siellä oli täysin vieras hevonen syömässä itsenäisesti hevosten ruokia. Ehkä täytyy lisätä hieman enempi sitä heinää ja laihduttaa liikunnan avulla.

Maastoköpöttelyä ja jouluherkkuja 23.12.2009
Joulu tulla kolkuttaa ovelle ja talli koristeltiin yhteistuumin havuilla ja pipareilla. Siitäkös Ville piti, sillä hakiessani poikaa sisälle se kahmaisi suuren havunoksan mukaansa oven pielestä. Ei siinä voinut kuin nauraa, kun Ville katseli havu suupielessä viattoman näköisenä, "en se minä oikeasti ollut". Muut hevoset katselivat hieman katkerana, mutten jaksanut alkaa jokaiselle jakamaan omaa havunoksaa - joulun jälkeen vasta.

Hevosille oli luvattu vapaa, mutta Villellä tuota energiaa riittää, joten otin sen liinan päähän ja lähdin kävellen maastoon. Taisi tulla minulle kyllä enempi hiki, sillä lumihangessa kahlaaminen on rankkaa puuhaa. Tekee hyvää välillä itsekin kuntoilla tosissaan! ;) Ville nautti lumesta ja leppoisasta kävelystä täysin siemauksin. Yhdessä kohdassa se kävi jopa piehtaroimaan tyytyväisenä.

Muutto uuteen kotiin 28.10.2008
Ville vaihtoi tänään kotia ja ylpeänä hevosenomistajana talutin uuden hankintani trailerista. Poika näytti todella komealta ja vaikutti mukavalta - se peruutti kuuliaisesti trailerista ja jäi hamuamaan käsiäni herkkujen toivossa. Uteliaiden ihmisten joukosta kuului huokauksia ja muutamat uskaltautuivat tulla taputtamaan jätkää, joka vain nautti saamastaan huomiosta.

Voin sanoa, että tuli suurena yllätyksenä, kun Kisshu soitti ja ilmoitti, että milloin haet orisi. Aloin miettimään, että mitä ihmettä, minkä oriin. Kun kuulin, että Ville lähti minulle, olin todella iloinen ja yllättynyt. Minulle, vaikka siellä oli paljon parempiakin ostajaehdokkaita? Olin todella ylpeä ja iloinen kuitenkin. Ei kun traileri kuntoon ja ajelemaan kohti pojan kotitallia. Ajomatka kesti monta tuntia ja hieman huolestutti, että mitenköhän se Ville malttaa matkan ajan olla.

Ville oli kuitenkin kuljetuksen ajan todella nätisti. Kävin taluttelemassa poikaa pienen kierroksen uudessa kodissa ja se teki heti tuttavuutta Samin ja muiden orien kanssa. Huomenna ehkä päästäisin Villen tutustumaan poikiin paremmin, mutta tänään se saa vain levätä karsinassaan. Ville otti tallin heti uudeksi kodikseen ja kurkki karsinasta ohi kulkevia ihmisiä ja hevosia. Muutamilta se saikin herkkuja ja poika oli oikein tyytyväinen.




Hoitokertomus (kirjoittanut Tierra, entinen hoitaja) 04.10.2008
Saavuin tallille jo päivällä ja kipitin heti talliin. Se oli tyhjä lukuunottamatta muutamaa tyttöä hoitsuineen. Moikkasimme toisiamme ja joku kyseli siinä eilisestä. Virnistin vaan ja vastasin, että se on sitä teiniangstia. Kottikset oli vapaana ja siivosin Villen karsinan kiittäen taas kaikkia jumalia mitä vaan voi olla siitä, että ori on niin siisti. Putsasin ruoka- ja juoma-astiat. Nappasin riimunnarun mukaani ja vilistin pihalle. Hieman turhankin kylmä viima iski vastaan ja vedin vetskarin tiukasti kiinni. Olin ajatellut tänään kenttäesteitä, mutta näin kylmällä tuulella ja kun maa oli vielä liukas, olisi turha lähteä taittamaan kummankaan niskoja.. Varsinkaan kun en ollut koskaan ennen hypännyt maastoesteitä! Ville käveli luokseni heti kun näki minun ilmestyvän portille. Nappasin sen kainaloon ja vilistin äkkiä takaisin talliin. Tai siis en kainaloon, mutta mukaan.

Tallissa harjasin Villeä. Se ravisteli nahkaansa ja viskoi päätään ärsyyntyneenä ja yritti lähteä harjan alta, mutta rauhoittui kun huomasi etten välittänyt. Kun ori oli harjattu, lähdin satulahuoneeseen ja sainkin pummittua Villelle sopivat kapsonit lainaan. Tarkastin ettei kentällä ollut ketään ja hain uudet juoksutuspiiskan ja -liinan ja talutin Villen ulos.

Ville katseli kummissaan ympärilleen kentällä, mutta muisti nopeasti kuinka liinassa liikutaan ja ravasi narun päähän. Annoin sen aluksi ravata rauhassa ympärilläni. Pysäytin välillä ja pyysin toiseen suuntaan. Kun Ville sai juosta rauhassa rentona, naru pysyi löysällä, mutta kun pyysin siltä reippaampaa ravia, se alkoi nojata liinaan ärsyttävästi. Kun pyysin siltä oikein reipasta ravia, jouduin vähän väliä nykäisemään narusta jotta ori ei painaisi siihen niin paljoa. Vaihdoin suuntaa ja siihen suuntaan reipasta ravia. Jälleen Ville nojasi naruun. Meni jonkin aikaa, ennen kuin sain sen lopettamaan sen edes pahimmalta osin. Ville reagoi ihanan herkästi ilman sanoja ja käytin tilaisuuden hyväkseni harjoitellen sitä miten käsien aennot vaikuttivat sen liikkeeseen. Pyysin laukkaa ja kumma kyllä, nyt Ville ei edes yrittänyt nojata liinaan, vaikka tämä on yleensä se, milloin hevonen enemmän pyrkii suurentamaan rinkiä ja nojaa naruun. Vielä laukkaa toiseen suuntaan ja sitten päästin Villen irti. Huitaisin sen narulla kauemmas uralle. Sitten kokeilin näitä käsi- ja kehomerkkejä. Aluksi Ville keskittyi ihan muuhun, kentän vierestä meni pari hemaisevaa tammaa ja ne oli tietenkin kauniimpia entä minä... Ajoin orin pois aidan vierestä ja pidin sille palopuheen, että vaikka mie en ole mikään siloposki enkä hoikka tai mitään, mutta silti voisi niinkun jotain kunnioitusta osoittaa muakin kohtaan kun sen tuon ulos liikkumaan jne. Ville vilkaisi mua ottatukkansa alta ja pärskähti... Jes, oppi meni perille! Tai ei sittenkään, se vaan vilkuili niitä tammoja mun selän taakse. Heilautin narulla orin liikkeelle ja aloitin harjoituksen. Hah, sai poika juosta kun kerran kehtasi väittää etten ole yhtä sievä kun ne tammukat! Ville kuunteli hyvin kun neidot hävisivät talliin ja sain sen pysähtymään, vaihtamaan suuntaa ja askellajia ilman ääntä. Lopuksi pyysin orin luokseni ja taputtelin sitä tyytyväisenä. Ville hinkkasi päätään paitaani ja sain kivan kuolakoristelun fleesetakilleni.. Kuinka kiva!

Vein Villen talliin ja jätin sen käytävälle lähtien itse etsimään valjakkoajovarusteita. Sain vielä jonkun tytön näyttämään miten ne saadaan hevoselle päälle.. Olen kyllä ravureita valjastanut, mutten näitä valjakkohommia ihan käsittänyt. Ville alkoi höristä kun vedimme kärrit esille ja valjastukseen meni hieman aikaa kun poika kuopi lattiaa ja tanssahteli malttamattomana paikoillaan. Kyllä se siitä rauhoittui kun uhkasin sitä ensi viikolla kahta pahemmalla juoksutusharjoituksella ja vielä selkäsaunalla jollei nyt olisi paikoillaan. Kun sain kypärän päähäni ja raipan käteeni ja kiipesin kyytiin, joku irroitti orin ja ravasimme pihalle.

Joku kehotti meitä menemään kentälle ja tuli laittamaan tötsiä että saimme harjoitella rauhassa. Vaikka olen ajanut ravureilla, meni tosissaan hetki ennen kuin osasin ohjata Villeä niin että pääsimme kunnialla kääntymään ja pysähtymään yms. mutta hauskaa meillä oli! :) Ville otti suorilla kunnon laukka spurtteja ja jouduin pidättelemään sitä ihan kunnolla. Otin kaikkia perusharjoituksia, käynti, ravi, laukka, siirtymiset, pysähdys, peruutus, käännökset yms. Ville oli huvittava touhottaessaan korvat pystyssä menemään unohtaen välillä kuunnella mitä pyysin, mutta tehden kyllä kaikkensa jos käskin jotain. Tunnin pyörimme kentällä ja sitten käänsin tielle. Kävimme jonkin matkaa kävelemässä tiellä. Matkalla tuli muutama auto vastaan, mutta Ville vain heilautti harjaansa ja yritti nostaa ravin. Ylpeänä kohotin leukaani kun joku mies huikkasi ikkunasta: "ompa komia hevonen!". Totta kai Ville on komia!

Palasimme tallille ja riisuin Villeltä varusteet ja heitin sen karsinaan. Vein tavarat paikoilleen ja palasin orin luo. Annoin sille mussuteltavaksi leipäpaloja siksi aikaa kun hieroin sitä ja tarkastin jalat. Ori oli kunnossa. Jätin poijan karsinaan kun lähdin avuksi ruokien laitossa. Kävin heittelemässä oreille heinät ja sitten muut sörsselit. Kun Ville söi, järjsetin sen harjapakin ja katsoin mitä pitäisi ostaa sille. Niin joo, ne kapsonit. Palautin ne oikealle omistajalle. Harjasin satulahuovasta karvat pois ja viikkasin loimet nätisti kasaan. Järjestelin siinä jotain muutakin pientä kunnes Ville oli varmasti syönyt kaikki. Heinät olivat kanssa hävinneet, ei yhtään korttakaan näkynyt. Kunnon imuri! Talutin poijjan päitsistä laitumelle. Ihanaa kyllä tämä syksy kun vettä sataa ja laitumet on NIIIIN puhtaat ja ei yhtään kuraisia... Ville jäi portille katselemaan kun lähdin kävelemään kotia kohti...

Hoitokertomus (kirjoittanut Tierra, entinen hoitaja) 26.9.2008
Koulu alkoi vasta myöhemmin päivällä, kiitos koeviikon.. Ehdin aamulla hyvin talliin. Saavuin uljaan skootterini (jos Derbi Atlantikset voi olla uljaita..) selässä ratsastaesa, siis ajaen pihalle. Paikalla ei - yllätys yllätys - ollut paljoa porukkaa tähän aikaan. Hevoset mussuttivat heinää laitumella ja meninkin ensimmäisenä tallia siivoamaan. Kulutin hupaisat pari tuntia siivoten oritallin parikymmentä karsinaa. Onneksi osa ei ollut edes kovin likaisia. Kun ne oli siivottu, vietin pari minuuttia miettien kumman riimunnarun ottaisin kun lähtisin hakemaan Villea tarhasta. Lopulta päätin ottaa sen jota olin käyttänyt vähemmän. (juu, taas näitä.. :D)

Ville aluksi käänsi selkänsä kun huutelin sitä portilla, mutta kun aloin katkoa leipiä ja syödä niitä itse, se yhtäkkiä jotenkin kummasti ravasikin reippasti luokseni ja tunki päätä käsiini. Heh, leipä tehoaa aina (ja huomasin vasta nyt Villen sivuilla tekstin HOX, ei porkkanoita.. Hyvä minä.). Vein pojan talliin ja hain varusteet. Listasta näin, että tänään pitäisi mennä koulua. Okei, mennään sitten! Ville näytti hieman kummastelevan outoa ajankohtaa ratsastukselle, eikä paljoa väistellyt harjaa tai muutakaan vaan sain harjata sen rauhassa. Kun poika oli suunnilleen harjattu joka puolelta, heittelin sille varusteet päälle ja vyötin itseni turvaliivillä. Talutin orin raikkaaseen aamuilmaan.

Kentällä kiristin vyöt, sekä omani että satulan ja kiipesin selkään. Ville seisoi rauhassa paikoillaan ja lähti liikkeelle pyynnöstäni. Alkukäynnit sujuivat rauhallisesti erilaisten taivutusharjoitusten myötä. Ville kulki rentona pitkässä muodossa ja vastasi hyvin pelkkiin paino- ja pohjeapuihin. Ravissa ori yritti itse koota itseään, mutta rentoutui pikkuhiljaa hölkkäämään pää alhaalla. Lopulta kokosin sen ja aloimme tehdä työtä tosissaan. Nostimme laukan pitkän sivun päästä ja tietenkin väärä laukka. Yritin tehdä laukanvaihdon, mutta lopulta oli pakko tehdä se ravin kautta. Ville syöksähti laukkaan, mutta sain sen äkkiä käsiin. Laukkasimme jonkin aikaa ja koko ajan laukka meinasi lähteä keskelle kenttää ja sain vähän väliä taputella sisäpohkeella, että poika pysyisi uralla. Hidastin raviin ja annoin selkeät avut ja sainkin oikean laukan, mutta taas pienen syöksyn kera. Taas jonkin aikaa laukkaa ja sitten ravia ja uusi nosto. Tällä kertaa osasin varautua eikä syöksyä tullutkaan. Taputtelin oria tyytyväisenä. Sain tehdä kunnolla töitä käsilläni ja istunnallani ja puoli kenttää Ville meni kaunista, pyörivää laukkaa ennen kuin taas heitti sen pois ja alkoi hivuttautua keskelle kenttää. Kokeilin paria laukanvaihtoa ja ne onnistuivatkin suhteellisen hyvin raipan avulla. Ravasimme jonkin aikaa ja venyttelin sekä itseäni että hevosta. Sitten pyysin nostamaan laukan ja teimme laukkalaukkaympyrää keskelle. Aluksi oli hieman vaikeaa, Ville kyllä taipui, mutta yritti oikoa. Sisäpohje sai tehdä töitä, että saimme laukan tasaisen kokoiselle ympyrälle. Menimme jonkin aikaa uralla rentoa pitkää laukkaa, pitkille sivuille temmon lisäys, lyhyille ravia. Otin vielä toiseen päähän pari laukkaympyrää ja siitä kasia koko kentällä. Ville kulki kauniisti kuunnellen tarkasti tuhahdellen välillä kehusana ryöpyille, johon kuului muun muassa hanipupusta, karvakorvapulleroa ja pikkumussumassua... Mutta kun se vain on sellainen <33 Orin karva alkoi hieman kostua laukkaharjoitusten aikana ja päätin lopettaa kun sain sen taas menemään jonkin aikaa kaunista pyörivää laukkaa ja hidastin raviin ennen kuin laukka vaihtui taas möykkyiseksi syöksähtelyksi.

Ravissa kokeilin pohkeenväistöjä kumpaankin suuntaan. Sitten hieman peruutuksia ja ravista pysähdyksiä ennen kuin annoin pitkät ohjat ravissa ja vain istuin kyydissä Villen ravatessa rauhassa uralla. Hidastin istunnalla käyntiin ja kävelimme portista ulos metsäpolulle. Se vei lyhyelle, ehkä kilometrin lenkille ja kävelimme sen rauhassa. Metsä tuoksui ihan syksylle ja puut loistivat vielä kullan ja purppuran eri sävyissä. Saavuttuamme tallille vein orin talliin ja riisuin varusteet. Vein ne paikoilleen ja putsasin kuolaimet. Harjasin orin läpi kevyesti. Kello oli yhdentoista maissa ja Ville oli kuiva, joten vein sen ulos. Se asteli rauhassa ulos ja meni samantien mussuttamaan heinää. Vein riimunnarun talliin ja lakaisin tallikäytävän ennen kuin lähdin ajelemaan kotia kohti..

Hoitokertomus (kirjoittanut Tierra, entinen hoitaja) 25.09.2008
Tulin tallille koulusta suoraan ja linja-autosta hypättyäni jouduin kävelemään parin kilometriä. Mutta mitäs pienistä kun pääseen hevosten luokse :) Tallilla on tohinaa kun hoitajia oli paikalla useampia kerralla. Vilkaisin kentälle ja siellä oli muutama ratsukko hyppäämässä esteitä, toisella pyöri muutama hevonen jotain koulukiemuroita. Kipitin talliin ja vaihdoi äkkiä vaatteita. Sitten lähdin etsimään karsinansiivousvälineitä.

Vaihdoin käytävällä pari sanaa joidenkin hoitajien kanssa ja menin sitten siivoamaan karsinaa. Siinä meni jonkin aikaa, mutta kun se oli tehty, sain hyvällä omallatunnolla napata riimunnarun naulasta ja lähteä hakemaan uljasta ratsureimaani ulkoa. Ville oli ilmeisesti tosissaan nauttinut ulkoilusta, se oli kurainen.. Ja kuraisella tarkoitan sellaista vettä tippuvaa ruskeassa möhnässä yltä päältä olevaa eläintä, joka on joskus ollut tunnistettavissa hevoseksi, mutta on nyt kurainen.. No ehkä vähän liioittelen, mutta oli se kurainen.. Talutin orin talliin sen astellessa vierelläni pää korkealla tarkastellen innokkaan oloisena tallin touhua. Menimme suoraan pesupaikalle ja huuhtelin orin kunnolla. Jouduin käyttämään hieman pesuainetta, että sain kuran pois komeista vuohiskarvoista ja hännästä. Sitten kunnon kuivaus ja siinä seisoi taas hevonen.. Ehkei yhtä kiiltävän puhdas kuin joskus, mutta kuitenkin. Vein pojan karsinaan loimi päällä kuivamaan ja siivosin muutaman karsinan käytävältä. Ne olikin melkein kaikki siivottu joten hommaa ei ollut paljoa. Lakaisin käytävän ja menin kentälle nostelemaan puomeja ratsastajille. Kun he olivat lopettelemassa tuntia, menin katsomaan oliko Ville kuivunut. Olihan se lähes kuiva, harjassa vielä märkää, mutta kun ulkona tihutti hieman, oli turha odottaa kokonaan kuivamista ennen ratsastusta. Hain varusteet itselleni ja hevoselle ja varustin meidät ensimmäistä estetuntiamme varten.

Kun tulin kentälle, siellä oli se yksi hoitaja hoitsunsa kanssa, nimiä en vielä muista. Edellisen tunnin tytöt tulivat aidalle ja pari kentälle puomin nostelijoiksi. Yksi lupasi pitää meille epävirallista tuntia, kun me olimme silloin antaneet heille joitain neuvoja. Aluksi lämmittelimme rauhassa parikymmentä minuuttia käynnissä ja ravissa ja samalla taivuttelimme hevoset kunnolla. Otimme jonkin verran laukannostoja ja Ville esitti perinteistä tyyliään, muttemme jaksaneet tänään keskittyä siihen. Kunhan nosti niin se oli pääasia. Aluksi puomit pantiin vajaaseen 50 senttiin. Helppo nakki meille kummallekin, mutta kun outo hevonen, on paras aloittaa varovasti. Ville tuskin viitsi hypätä esteen yli ja nauroimme kaikki sen laukkaamiselle.. Tulimme uudestaan ja sain sen hyppäämään yli. Nostimme hieman ja otimme toisen saman korkuisen jonkin matkan päähän kaarevalle uralle. Ville laukkasi tasaisesti innokkaana korvan hörössä esteille, hieman turhankin innokkaasti. Parista esteestä mentiin kolisten läpi, kun vauhtia oli yksinkertaisesti liikaa ja kun Ville vielä loikkasi viime tipassa järkyttävän loikan päästäkseen ylitse. Esteen jälkeen se ravisteli päätään itsekin tyytymättömän oloisena, mutta sitten lähti jo reippaasti viilettämään seuraavaa estettä kohti. Sain käyttää kaikkia taitojani, että sain sen pikkuhiljaa keskittymään enemmän. Vaati myös aikaa tottua Villen hyppytyyliin, korkealta ja vauhdilla ei ole se yleisiin tyyli.. Nostimme loppujen lopuksi noin 90 senttiin ja teimme muutamasta esteestä koostuvan radan, jonka pääsimme toisella yrittämällä puhtaasti läpi.. Pyysin vielä laskemaan jonkin verran paria estettä jotka menimme leppoisasti ravissa ennen loppuravia.. Ville puhisi touhukkaasti kuola valuen suupielistä kun ravailimme. Teimme ravissa taivutuksia ja väistöjä pitkässä muodossa ja Ville kuunteli tarkkaavaisesti. Kerran se säikähti pensaikosta lentoon pyrähtävää lintua, mutta tyytyi vain viuhtomaan hännällään ottaen muutaman nopean sivuaskelen. Lopuksi kävelimme viitisen minuuttia rauhassa pitkin ja poikin kenttää. Meidän jälkeen tuli joku tyttö hevosellaan joten lähdimme toiselle kentälle kävelemään. Kun Ville hengitti normaalisti, laskeuduin satulasta ja menimme talliin.

Riisuin varusteet ja vein ne paikoilleen. Sitten käytin Villen pikaisesti huutelulla, reppana oli hieman hikinen. Kuivasin pyyhkeellä hieromalla eninpiä vesiä pois ennen kuin vein pojan karsinaan loimi päällä. Juttelin siinä niitä näitä kokeista ja koulusta ja kaikesta muusta.. Ville luimi hieman kun häärin sen ympärillä karsinassa tutkimassa jalkoja, mutta kun laitoin muutaman omenenpalan ruokakuppiin, keskittyi sitten niihin. Heitin loput omenasta kuppiin ja poistuin karsinasta toimistoon, jossa hyöri ilmoitustaulun ympärillä hoitajia. Kurkottelin päiden yli ja näin ilmoituksen kilpailusta! Jee! Katsoin ohjeita ja laitoin kännykkään muistutuksen, että muistan osallistua niihin. Se olisi kyllä aika jänskää.. Pitäisiköhän tehdä Villelle letit kisoihin, siinä olisi kyllä aika homma kun se on tuollainen tukkajumala.. <3 Autoin sekoittelemaan ruokia jätimme ne rehuvarastoon kun kävimme heittelemässä heiniä karsinoihin. Ville alkoi pikkuhiljaa kuivua. Jaoimme ruuat ja pyysin ottamaan Villeltä loimen pois kun se olisi kuivunut kokonaan. Sitten oli pakko lähteä, kun ulkona oli jo pimeää ja muutama kilometri käveltävänä kotia.. Niin lähdin suunnitellen tulevia kisoja, pitäisi ostaa itselle uusi takki sitä varten...

Hoitokertomus (kirjoittanut Tierra, entinen hoitaja) 19.9.2008
Kävin eilen tallilla. Koulua oli ollut sen kahdeksan tuntia + linja-autokyydit tunti kumpaankin suuntaan. Huomenna koe ja pitäisi lukea.. Ei jaksa! Siispä tallille x)

Saavuin tallille viiden aikoihin, Ville oli tarhassa ja kävin jutustelemassa sille hieman ennen kuin kipitin talliin. Karsina oli siivoamatta ja jouduin odottamaan jonkin aikaa, että sain kottikset ja talikon. Sillä aikaa putsasin ruoka-asioita ja vesiautomaatteja käytävän karsinoista. Sain ne melkein kaikki putsattua kun joku hoitaja huikkasi, että nyt olisi kottikset vapaana. Siivosin nopsaan karsinan, Ville on ilmeisesti herrasmies myös tässä asiassa; kaikki lannat oli yhdessä nurkassa ja keskellä karsinaa pissat. Ne oli nopeasti heitelty pois ja hain uusia alusia tilalle.

Kävelin ulos riimunnarun kanssa kirpeästä syysilmasta nautiskellen. Ihme ettei ole vielä satanut kovin paljoa, ehkä pilvet vuoti kuiviin kesän aikana. Pakko nauraa omille ajatuksille, joskus minulla on kyllä tosi lapsellisia ajatuksia 16-vuotiaaksi.. Ville tallusti portille kun seisoskelin siinä aikani porkkanoita katkoen. Annoin sille palan ja napsautin narun riimuun. Tuuli tempoi vaatteitani ja Villen harjaa kun kävelimme talliin. Tallissa kiinnitin Villen käytävälle kun muut näyttivät olevan kentällä ratsastamassa tai laitumella. Ville luimi hieman kun aloitin harjauksen ja kokeili keinumista, mutta lopetti kun tönäisin sitä hieman kylkeen.

Harjasin oria antaumuksella, viimeksi viikko sitten päässyt tallille niin kyllä sietää nauttia :) Ville tuhahteli välillä, mutta keskittyi sitten heiniin joita pudotin käytävälle sen turvan eteen. Otin lopuksi kostealla sienellä karvan päältä, sitten vielä sieni-harja yhdistelmällä ja tataa! Ville kiilteli kuin uusi, tai siis kuin kiillotettu, ihan miten vain. En voinut vastustaa kiusausta vaan rasvasin vielä pojan kaviot ja siistin harjan ja hännän. Orin olisi voinut viedä vaikka näyttelyihin tai kilpailuihin. Heitin poitsun karsinaan ja harjsin heinät käytävältä perään. Hain varusteet ja satuloin ja suitsin pojan. Kentillä oli porukkaa ja kun en tiedä miten Ville käyttäytyy muiden seurassa, enkä muutenkaan tykkää jos on paljon ihmisiä samalla kentällä, päätin lähteä maastoon.. Hieman ehkä uhkarohkeaa vielä vieraalla hevosella, mutta uskoin hallitsevani pojan ja mitä olin juttuja kuunnellut, Vílle ei pahemmin maastossa sätky. Niimpä hain vielä oman kypäräni ja turvaliivit. Kävin toimistossa kirjoittamassa lapun, jossa kerroin mitä reittiä lähtisin menemään ja milloin arvelin olevani takaisin sekä lähtöajan. Toimistossa oli joku aikuinen ja kerroin sillekin minne olin lähdössä, sekä näytin lappua.

Talutin Villen ulos kirpeään tuuleen ja nousin selkään kun olin kiristänyt satulavyön. Lähdin metsäreitille ja astelimme rauhallisessa käynnissä tallin pihasta.

Ville askelsi innokkaasti ja korvat liikkuivat eloisasti edestakaisin. Kävelimme syksyisessä metsässä jonkin matkaa, ennen kuin pyysin nostamaan ravin. Aluksi ravi oli hieman töyssyistä kun poika yritti tarjota laukkaa, mutta ravasi sitten tasaisesti ja reippaasti. En pyytänyt kunnon muotoa, vaikka poika sitä tarjosikin, vaan menimme ihan rennosti pitkässä muodossa pitkin metsätietä. Välillä Ville nosti päätään terhakasti kun edessä rasahti risu tai muuta sellaista. Kun tuli pitkä, hyvän näköinen suora, nostimme laukan. Ville heitti hieman pukin tapaista, tuskin huomasin sitä, ja lähti reipasta laukkaa. Tässä otin paremman tuntuman, kun Ville tuntui olevan hukassa ja laukka hyppeli kummallisesti ja takapää seilasi puolelta toiselle. Kun kokosin orin, se selvästi paransi laukkaa, vaikka vieläkin hieman "lähti alta" toiseltä puolen. Pätkän jälkeen ravasimme jonkin aikaa kootusti ja pyysin keskittymään kunnolla ja Ville näytti parhaita puoliaan. Kun metsä tiheni hieman ja polku pieneni, hidastimme käytiin. Ville puhisi ja pärskyi ja yritti lähteä raviin, mutta käveli sitten rennosti ja varmasti tiellä. Juttelin sille koko ajan jotain, milloin kerroin miten tykkäsin metsästä siinä illan hämärässä, milloin leijutin Declan Galbraithia ja laulelin sen lauluja.. Ville kuunteli kärsivällisen oloisena ja pudisteli välillä päätään, ehkä se ymmärsi jotain :) (taas näitä lapsellisia ajatuksia, niihin saatte tottua).

Kun palasimme tallille, oli aikaa mennyt puolisen tuntia yli arvioimastani palaamisajasta. Aikuinen, jolle olin sanonut lähteväni, olikin jo miettinyt, että onko sattunut jotain, mutta ei ollut soittanut kun arveli minun osaavan kulkea takaisin.Talutin Villen karsinaan ja riisuin sen. Poika ei ollut pahemmin hikinen joten tyydyin vain harjaamaan sen ja antamaan pari porkkanaa. Rapsuttelin pojua karsinassa jonkin aikaa, ennen kuin menin viemään varusteet ja putsaamaan kuolaimia jne. En vienyt Villeä pihalle, kun puolen tunnin päästä olisi iltaruokinta. Heitin karsinaan heiniä ja aloin etsiä itselleni tekemistä. Kentällä ei ollut enää hevosia, pari hoitajaa harjasi hevosia karsinoissa. Kyselin, että haittaisikohan jotain jos putsaisin ne pari karsinaa, joita ei oltu siivottu. Puoli tuntinenhan menikin kun putsasin ne muutaman orikarsinan. Talli alkoi tyhjentyä iltaruokintaan mennessä. Haimme loput hevoset sisälle ja laitoimme tyttöjen kanssa iltaruuat ja jaoimme ne innokkaasti odottaville hevosille. Kävin vielä taputtelemassa Villeä ja annoin sille loput porkkanat. Pari ihmistä hymyili huvittuneesti kun pälätin orille jotain kotimatkastani, kun siellä välillä on se metsä mikä näyttää ihan sille, kuin siellä tanssisi sata keijukaista kun tuuli heiluttaa kosteisia lehtiä maassa. Ehkä siellä on keijuja, kuka sitä tietää! Lähdin sitten pyörällä kotia (Murusta oli bensa loppu)...

Hoitokertomus (kirjoittanut Tierra, entinen hoitaja) 12.09.2008
Saavuin toista kertaani tallille, tällä kertaa hoitajana. Viimeksihän kävin katselema paikkoja ja löysin tuon uljaan elämäni rakkauden, Koistilan Ludvigin. Vilistin tallille heti koulusta päästyäni, kun olin heittänyt koululaukun huoneeseeni ja vaihtanut vaatteet lennossa mussuttaen samalla leipää. Ehdin myös pihistää pari porkkanaa vihannesmaalta ennen kuin pomppasin Murun (skootterini) kyytiin ja porhalsin tallille. Saavuin kun hevoset oli viety iltapäivätarhoihin jokin aika sitten.. Jo ennen tallialuetta hidastin etteivät hevoset säikkyisi ja katselin ihanaa näkyä nauttien täysin rinnoin. Mikä onkaan kauniimpaa kuin hyvin hoidetut hieman kuraiset hevoset laitumella, syksyn väreissä loimuava metsä takanaan? No, ehkä ne itse hevoset, mutta kuitenkin.

Parkkeerasin Murun tallin lähelle, sievästi autojen viereen. Kipitin talliin kuin innokas tallikoira, paikka tuntui vielä hieman oudolle, mutta osasin suunnistaa Villen karsinalle. Se oli tyhjä, ilmeisesti poika oli ulkona. Pihalla meni jonkin aikaa ennen kuin löysin oikean tarhan. Ville laidunsi sen keskellä, mutta kun aloin katkoa porkkanoita kuuluvasti, se nosti päätään ja lähti tallustamaan luokseni. Ori yritti napata porkkanan nyrkistäni ja töni kättä kun ei saanut herkkua. Odotin kunnes se lopetti tönimisen ja annoin sitten porkkanan. Orin pojan narun päähän ja talutin sen talliin. Ihailin matkalla Villen komeaa ulkonäköä, se vaan on niin hieno mutaisenakin! <3 Tallissa oli tohinaa, ilmeisesti muita hoitajia hevostensa kanssa, joten jouduin odottelemaan ovella kunnes sain Villen vietyä karsinaan. Hain pojan harjat ja laitoin Vilen kiinni. Aloin harjata reippaasti, mieli teki ratsaille. Ilmeisesti liiankin reippaasti, sillä Ville esitti vastalauseen ja kuopaisi maata hermostuneen oloisena korvat liikkuen epäilevästi. Pysähdyin ja annoin sen haistella minut läpi ennen kuin jatkoin, nyt hieman asiallisemmin. Poika nyki narua ja heilautteli päätään vieläkin, mutta katseli nyt lähinnä uteliaasti. Kun jäin jynssäämään harjoilla sen likaista kylkeä turhan kauaksi, poika alkoi päristellä ja kuopia, mutta lopetti matalaan murahdukseen. Harjasin sen nopeasti loppuun ja siirryin kavioihin. Ville nosti ne nätisti ja sain putsattua ne hyvin. Vetäisin nopeasti eninpiä harjasta ja hännästä ennen kuin päästin pojan irti narusta. Vein harjat pois ja toin satulan, suitset ja suojat odottamaan. Seison jonkin aikaa Villen tutkiessa minua tarkkaan. Annoin sille porkkanan paloja, kunhan se ei kerjännyt niitä. Poika oppi yllättävän nopeasti olemaan hamuamatta kättä! Hieroin Villeä hetken, se selvästi nautti siitä enemmän entä harjauksesta.. Hain satulan ja suitset, sain ne näppärästi paikoilleen. Suojat oli hieman vaikeampi kun Ville nosteli jalkojaan, mutta nekin saatiin jalkaan helposti.

Talutin orin pihalle, missä se päristeli innokkaan oloisena sieraimiaan. Vein pojan kentälle, missä näytti olevan joku toinenkin ratsukko. Kiristin satulavyön, tarkistin suitset, kiinnitin kypäräni ja nousin selkään. Säädin jalustimet sopiviksi ja lähdimme alkukäyntejä. Ville kulki kivan reippaasti ja yritti hakea kuolaintukea, mutta pidin ohjat löysällä. Kävelimme vartin verran erilaisia kiemuroita ja ympyröitä. Sitten pyysin ravin. Ville oikein ponnahti lennokkaaseen raviin ja minulla meni hetki ennen kuin löysin oikean kevennyksen. Enpä olekaan ennen ratsastanut näin menevällä ja innokkaalla hevosella :) En vieläkään koonnut ohjia ja ori oli selvästi hieman ihmeissään. Pikkuhiljaa se rentoutui ja vartin kuluttua se ravasti rennosti pää matalalla pitkänä. Sitten kokosin sen ja tunsin kuinka se ensin varovasti, mutta pyynnöstäni reippaasti kokosin itsensä ja alkoi viuhtoa hännällä tahdikkasti. Menimme kootussa ravissa peruskuvioita, voltteja, kiemurauria jne. Kokeilin jonkin matkaa pohkeenväistöä ja vautsi! Aivan mahtava! <33 Rakastun koko ajan lisää. Rakkaus ei karissut vaikka ori veti pienen pukin kun vetäisin suitsista samalla kun pyysin reippaampaa ravia. Minun virhe ja korjasin sen saman tien. Komeaa ravia. Kokeilin takaosakäännöstä, se sujui hyvin, tosin hieman haparoiden aluksi. Pyysin peruuttamaan pari askelta ja Ville teki sen todella hyvin. Sitten päätin uskaltaa kokeilla vielä sitä laukkaa. Harjoitusravista kulmassa asetin ja annoin laukkapohkeet painoapujen kanssa. Ville nosti oikean laukan. Aluksi laukka oli hieman töksähtelevää ja tönkköistä, mutta pienen työskentelyn jälkeen saimme puoli kierrosta reipasta ja lennokasta laukkaa. Se ei kuitenkaan ollut vielä rentoa, tässäpä meille haastetta. Muutama laukannosto, joista puolet meni päin honkia. Tässä vaiheessa kentälle alkoi saapua muitakin, ilmeisesti joillakin oli tunti alkamassa. Siirryimme Villen kanssa maneesiin loppuverryttelyihin. Heitin ohjat löysälle, pidin vain päästä hieman kiinni. Aluksi Ville taas kummasteli ravia löysillä ohjilla, mutta kymmenen minuutin ravailun jälkeen sain sen pään lähes polviin. Kävelimme vielä kymmenisen minuuttia venytellen samalla. Ville on ilmeisesti hieman kankea?

Tunnin (tai puolitoistatuntisen) jälkeen vein Villen talliin ja riisuin varusteet. Pesin kuolaimet ja laitoin hikisen satulahuovan kuivumaan. Sitten otin harjat ja tein orille pikaharjauksen. Ori seisoi herrasmiehen tavoin paikoillaan, tosin tuhahdellen jutuilleni. Sitten hieroin sitä vielä jonkin aikaa ja kun poika alkoi nuokkumaan, siirryin satulahuoneen puolelle. Otin Villen varusteet. Ei ehkä kovin huonossa kunnossa, mutta ei varmaan haittaa jos hieman rasvaan. Etsin satularasvan ja jynssäsin satulan ja suitset. Harjasin suojista karvat pois. Sitten kävin heittämässä Villen ulos tarhaan. Hain naapurikarsinasta kottikärryt ja talikon kun ne vapautuivat. Siivosin karsinan ja kun käytävällä näytti olevan pari muutakin karsinaa joita ei oltu siivottu ja tunnin päästä olisi iltaruokinta niin ketään ei varmaan haitannut vaikka siivosin nekin? Lakaisin käytävän ja vein sitten tavarat paikoilleen. Satulahuoneesta kuului iloinen porina ja livahdin sinne. Yritin olla muka huomaamaton, mutta jouduin heti iloisten tyttöjen piirittämäksi. Uusi tietenkin kiinnosti ja jouduin kunnon ristikuulusteluun, miellyttävään sellaiseen tosin! Juttelimme siinä ja kerroin kiillottaneeni Villen varusteet ja kyselin, että mahtaakohan tuo haitata. Sain muutkin innostumaan ja kohta koko poppoo oli satulat sylissään. Jonkin ajan kuluttua saimme ihastella kiiltävää satularivistöä. Minun piti kohta lähteä kotia, mutta ennen sitä halusin olla mukana iltaruuan jaossa. Haimme hevosia sisälle, yöksi oli luvattu pakkasta pari astetta. Kunnon konsertto täytti ilman kun hevoset kuulivat kolistelumme rehuvarastossa. Jaoimme kaikille ruuat ja yöksi heinää. Sitten oli pakko lähteä. Kävin vielä katsomassa Villeä joka mutusti tyytyväisenä kaurojaan ennen kuin kiirehdin pihalle Murun selkään. Aurinko värjäsi syksyiset puut kultaan ja purppuraan kun lähdin ajamaan kotia kohti mielessä suunnitelmia minun ja Villen varalle... <3




Kouluvalmennus 27.11.2011 (valmentajana Viiwy)
Aloitimme kouluvalmennuksen tekemällä paljon ympyröitä ja kielsin ratsastamasta ollenkaan urilla. Alkukäyntien jälkeen pyysin teitä nostamaan ravin ja jatkamaan ympyröiden tekemistä. Koska oli kouluvamennus ja hevonen kilpailee vaativissa luokissa, sanoin sinulle myös, että mene harjoitusravia. Seuraavaksi pyysin ottamaan toisella pitkällä sivulla koottua ravia ja toisella pitkällä sivulla lisättyä ravia. Ville kuumuikin hiukan reippaassa ravissa ja pyysin lisäämän vielä pysähdykset lyhyilly sivuille. Kun harjoitus alkoi sujua ja Ville alkoi hakeutumaan muotoon menitte pääty-ympyrälle ja pyysin nostamaan laukan. Ensin vain laukkasitte ympyrää ja välillä vaihdoitte suuntaa. Välillä Ville takelteli laukassa, joten pyysin sinua herättelemään hevosta useilla laukan nostoilla. Kun laukka alkoi olla sujuvaa ja reipasta pyysin sinua tekemään kahdeksikkoa niin, että kun vaihdat suunnan niin laukka vaihtuu samalla. Vinkkinä teille kun harjoittelette, että älä kahdeksikollakaan vaihda joka kerta suuntaan, koska Ville alkaa selvästi ennakoimaan minne mennään. Koska Ville oli jo herännyt laukkaan, tämä sujui todella hyvin ja lennokkaasti. Lopuksi pyysin vielä tekemään avotaivutusta uralla, niin että takajalat menevät uraa pitkin ja etujalat uran sisäpuolella. Harjoitukset sujuivat hyvin, tosin toivoisin Villeltä hiukan enemmän eteenpäin pyrkivyyttä. Hyvää yhteistyötä!

Estevalmennus 25.11.2011 (valmentajana Viiwy)
Muutaman päivän perästä pidin teille estevalmennuksen. Aloititte lämmittelyt ravilla tekemällä paljon ympyröitä ja pysähdyksiä. Minä kokoilin teille sillä aikaa muutaman ristin sekä muutaman kookkaamman pystyn. Kun Ville alkoi lämmetä ja liikkua reippaammin pyysin sinua ohjaamaan Villen ensimmäiselle pienelle ristille ravissa. Ville kiersi esteen. Seuraavalla kierroksella pyysin sinua itseäsi olemaan valmiina ja ohjaamaan tarkasti esteelle. Anna pienet pidätteet ennen estettä, jotta ville ei vain touhota menemään ja jättää sitten keskittymättä. Ville hieman empi esteelle menemistä ja siksi ponnisti aivan liian läheltä estettä. Kehuit kuitenkin runsaasti kun Ville hyppäsi. Seuraavaksi pyysin menemään laukkaa pääty-ympyrällä kumpaankin suuntaan ja herättelemään Villen reippaampaan menoon. tein myös toiselle pitkälle sivulle esteen, jotta pystyt kiertämään kentän ja molemmilla sivuilla hyppäämään. Laukassa Ville tuli hirmuista kyytiä, joten muista pidättää ihan reilusti ja mielellään istunnalla, ettei Ville ala hyppimään minne sattuu. Pidätykset auttoivat hyvin ja Ville hyppäsi kummatkin esteet hyvällä vauhdilla ja hienolla ilmavaralla! Tein teille vielä sarjan, jossa oli risti, sekä yksi pienempi pysty ja lopussa iso pysty (n.80cm). Kaikkien väliin laskeskelin neljä laukka-askelta. Sarja meni hienosti, mutta viimeisen Ville kiersi, koska askeleet eivät sopineet. Saat hiukan sarjoilla lyhentää villen askelta, se menee niin reippaasti että askelkin on tosi pitkä. Sarja onnistui lopulta täydellisesti kumpaankin suuntaan. Menitte vielä yksittäistä 100cm korkaa pystyä, joka onnistui hyvin. Tarkempaa ohjausta vaan esteille sekä pidätys. Mukava oli nähdä se reipas ja sujuva laukka Villeltä.

Kouluvalmennus 31.12.2009 (valmentajana Hamzi)
Odotin maneesissa valmiina, suunnitellen valmennuksen kulkua kun misery ratsasti komean Villen pitkin ohjin maneesiin, suuhan siinä loksahti auki, ori katseli vähän ympärilleen, pörähti hieman ja jatkoi sitten matkaa. Annoin miseryn verrytellä Villen itsenäisesti, katselin samalla heidän työskentelyään ja ihailin orin hienoja askeleita. Aikaisemmin miseryn kanssa juteltuani olin päättänyt, että valmennuksessa keskitymme orin laukkaan, kun siinä sillä eniten ongelmia on. Alkuveryttelyn jälkeen aloitimme väistöillä, käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, näin saatiin orin lavat ja kyljet auki. Laukkaa lähdettiinkin sitten työstämään kun ori oli muuten jo kokonaan lämmennyt. Tehtävänä oli nostaa laukkaa pitkän sivun keskeltä ja laukata puoli maneesia toisen pitkän sivun keskelle ihan reipasta harjoituslaukkaa.

Tehtävä aloitettiin ravi nostoilla. Ensimmäisen noston valmistelu oli hyvä, mutta ori kiihdytti vain raviaan, loppuen lopuksi kaahottaen miljoonaa, miseryllä oli kova työ saada orin ravi takaisin hallintaan ja ori rennoksi. Kun Ville oli taas rento ja valmis jatkamaan kokeiltiin uudestaan, "pidä vahvempi ulko-ohja ja liioittele nostossa, löysää sisäohjaa hieman, jotta se varmasti ymmärtää kumman laukan haluat!" huusin keskeltä ja misery teki työtä käskettyä. Toinen nosto oli hätäisempi ja hieman huonommin valmisteltu, mutta laukka nousi ja ihan oikea. Ori laukkasi reippaasti puoli kierrosta ja sitten miseryllä olikin taas kova työ saada ravi hyväksi laukan jäljiltä, "valmistele siirtymiset paremmin, voit käyttää vahvemmin ulko-ohjaa ja istu tiiviimmin alas satulaan kun haluat orin laukasta hallittuun raviin!" huusin keskeltä. Laukka harjoitusta jatkettiin, niin että se sujui molemppin suuntiin, laukka matkaa lyhennettiin ja ori parantui koko ajan.

Lopuksi tehtävää muutettiin vielä, laukkaa nostettiin nyt keskiympyrällä ja laukattiin vain puoli ympyrää. "Aseta vahvemmin sitä sisälle, vahvempi ulkopohje!", huusin keskeltä ympyrää ja misery teki työtä käskettyä. Huolellisten valmistelujen jälkeen Ville nostikin jo erittäin mallikkaasti laukkaa, se kyllä nousi enemmän eteen kuin ylös ja oli hieman turhan räjähtävä, mutta oikea laukka jonka misery sai helposti hallintaan ja orin pyöristymään. Kun laukat ympyrälläkin sujuivat lopetettiin tehtävän tekeminen siihen, annoin miseryn loppuverrytellä oria pidemmällä ohjalla, ja kun misery oli valmis heitin Villen selkään miseryn mukanaan tuoman ratsastusloimen.

Kouluvalmennus 28.12.2009 (valmentajana Pulla)
Ville ja sen askellajit sulattivat sydämeni kertaheitolla ja heti, kun ori saapui maneesiin virkeänä. Harjoittelimme ensinnäkin kaikki askellajit kunnolla läpi. Laukannostossa oli aluksi pientä haroilua, mutta piakkoin ori alkoi "sulaa" ja laukkasi hienosti. Ville kulki ajoittain hienosti peräänannossa, ei kuitenkaan kokoaikaa. Taivutuksia tehtiin kovasti kumpaankin suuntaan, otettiin väistöjä, laukanvaihtoja, voltteja, kahdeksikkoja ja kaikenlaisia taipuvia kaartoja. Myös kiemurauria kokeiltiin hetki. Loppua kohden Ville kulki kuolaimella upean näköisesti ja meni muodossa kuuliaisesti, ilman mutinoita. Mentiin vielä vähän temponlisäyksiä, jonka jälkeen otettiin pitkät loppuverryttelyt ja lopetettiin hommat.

Estevalmennus 25.12.2009 (valmentajana Oona K.)
Misery talutti uuden hevosen maneesiin, mutta tällä kertaa selkään nousu ei sujunut niin vaivattomasti. Ville ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan, joten menin auttamaan. Se lähti kävelemään, kun misery oli juuri istunut satulaan. Olin laittanut harjoituksen jo valmiiksi, jolloin pystyin keskittymään vielä paremmin Villeen ja miseryyn jo alkuverryttelyissä.

Villen mielestä yhdessä kulmassa oli aivan varmasti Pienet Vihreät Miehet ry:n talvikokous, eikä se suostunut menemään sinne. Laitoit Villen kumminkin menemään sinne, muutamien sivuloikkien ja pukkien kera, mutta se kannatti. Sen jälkeen kulmaan mentiin ihan nätisti. Ravissa tuli muutamia pieniä ilopukkeja, mutta misery pysyi silti hyvin kyydissä. Muuten Ville kulki pyöreänä ja käytti takapäätään todella hyvin. Sitä ei tarvinnut pidättää, mutta ei potkiakaan eteenpäin, tempo oli aivan mahtava. Volteilla asettui melko hyvin, olisi voinut olla vähän parempikin. Misery teki melko itsenäisesti verryttelyä, mutta korjasin pikkuvirheitä, huutelemalla usein kuultuja lausahduksia, kuten: "Nyrkit pystyyn!" ja "Kantapäät alas!". Misery teki kumminkin paljon voltteja ja suunnanmuutoksia, sekä siirtymisiä. Laukat hoituivat nostojen muodossa, muutama askel laukkaa, sitten taas ravia.

Tällä kertaa harjoittelimme jumppasarjaa. Ensin kolme kavalettia, sitten 60cm korkea pysty, 70cm korkea pysty ja taas 60cm korkea pysty. Ville laukkasi innokkaasti eteenpäin pää ylhäällä. Se ei oikein kunnioittanut muovisia kavaletteja ja kolhi ne kumoon. Se hyppäsi sivuun ennen seuraavaa estettä ja pukitti oikein kunnolla. Uudella yrityksellä Ville hyppäsi todella korkealta, mutta ainakin meni paremmin kuin viime kerralla. Sitä tultiin vielä monta kertaa, ja lopulta se onnistuikin todella hyvin. Miseryn piti vain muistaa tehdä puolipidätteet jokaisessa välissä.

Loppuverryttelyssä Ville kaahotti todella kovaa eteenpäin, mutta miljoonan puolipidätteen jälkeen, se alkoi hieman rauhoittua. Loppukäynneissä sillä oli hieman tylsää ja keksi erilaisia pelon aiheita. Misery ei kumminkaan edelleen tippunut, vain nauroi Villen selässä.

Estevalmennus 25.12.2009 (valmentajana Oona K.)
Ville osoitti heti alkutunnista, että innostusta ja energiaa löytyy pienillä pukkihypyillä. Sait silti helposti orin keskittymään harjoitukseen ja hienosti hyppäsitte verryttelyssä, muistathan myödätä hieman enemmän käsillä silti. Radalla Ville hieman kuumeni, mutta sait sen hienosti pysymään käsissä, vaikka pientä hermostumista sinultakin oli aistittavissa. Erikoisesteet olivat Villen mielestä mörköjä, mutta hyvin pysyit isoissa hypyissä mukana. Villellä ja sinulla yhteistyö pelasi hyvin koko valmennuksen ajan.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2014
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!