Kuvien copyright : lupa on
Kuvien hevonen ei liity
tähän virtuaalihevoseen mitenkään!
|
|
Kuvien copyright : lupa on
Kuvien hevonen ei liity
tähän virtuaalihevoseen mitenkään!
|
Luonteeltaan Dyyr on hyvinkin orimainen. Sillä on hieman iso ego, joka tulee monesti esiin. Dyyr uhoaa muille oreille kovin helposti - tarhassa poika juoksentelee usein tarhan vieressä hirnuen toisille uhoittelevasti. Ihmisiä kohtaan ei ole vihainen, mutta hieman tuppaa pomottelemaan, jos ihminen on hiemankin pelokas. Useimmiten Dyyrin perusilme onkin korvat luimussa ja hieman kyllästynyt katse silmissä. Sisusta on myös hyötyä - kilpailuissa ori on hyvin kuuma, mutta myös tekee kaiken erittäin upeasti. Askeleet ovat silloin oikein ilmavat ja näyttävät. Hoitaessa Dyyr kuvittelee olevansa pomo. Se ensimmäisenä on vastassa korvat luimussa ja yrittää näyttää pelottavalta. Jos siitä huolimatta ottaa riimusta kiinni, Dyyr näyttää lannistetulta - kunnes saa puhtinsa takaisin. Kannattaa sitoa kiinni, jollei halua koko aikaa tapella pojan kanssa. Oikeasti ori on siis melko kiltti, mutta yrittää leikkiä ilkeää ja isoa poikaa. Jos sen tempuista ei paljoa välitä, ei orikaan jaksa leikkiä - silti on kovin harvinaista, että ori hörisisi ihmiselle tai edes tökkisi turvallaan lämpimästi. Kaviot eivät välillä nouse millään maasta. Satulavyötä laittaessa pullistelee ja kuolaimia ei millään meinaa saada suuhun. Osaa siis kaikki hoitajan ärsyttämis-temput. Sen lisäksi saattaa kuopia harjatessa kaviolla ja stepata koko ajan, jolloin varvasparkasi ovat suuressa vaarassa. Ei kannata jäädä Dyyrin boksissa haaveilemaan siis. Ratsastaessa pitää olla päättäväinen, jos haluaa Dyyrin selässä pysyä. Pukit kesken suorituksen eivät ole mitään uutta, eivätkä kiitolaukkapätkät kesken pohkeenväistön, jos ratsastaja ei osaa ollenkaan varautua. Dyyr yrittää luistaa ovelasti tehtävistään mitä kummallisin keinoin. Jos kuitenkin saat Dyyrille näytettyä, että olet pomo, niin pahempia ongelmia ei tule. Ori kulkee silloin hetken lannistetun näköisenä, kunnes alkaa pitää töistä. Tosin kulmista silti yritetään oikoa, mutta pukkilaukkaa ei mennä. Esteillä Dyyr saattaa innostua viemään, mutta hyvin se silti hyppää. Ei ehkä kovin korkeita, mutta hyppää kuitenkin. Välillä saattaa heittää pukin esteen jälkeen. Harvemmin kieltää tai mitään tälläistä. Koulua väkertäessä jaksaa tai ei jaksa keskittyä. Mikäli Dyyriä ei kiinnosta, sen kyllä huomaa. Silloin mennään missä sattuu ja missä askellajissa sattuu. Jos taas kiinnostaa ja olet päättäväinen, Dyyr kulkee oikein hienosti. Sillä on kauhea ravi istua, mutta laukka on ihan kivaa, kunhan sen saa pyörimään. Töltti luonnollisestikkin on oikein miellyttävää. Maastossa Dyyr on suhteellisen vaikea pidätellä, joten yksin sen kanssa on turha edes yrittää lähteä maastoon, ellei ole ihan varma, että todellakin pystyy siihen. Dyyr nauttii mielettömästi pitkistä laukkapätkistä pellolla tai tölttäämisestä metsän siimeksessä. Taluttaessa Dyyr ei oikein kulje kehuttavasti. Orikuolain tai sitten ketjunaru suusta, niin johan alkaa yhteisymmärrys löytyä. Esittää tammoille paljon ja yrittää uhota oreille taluttaessakin ja rakastaa steppailemista, sekä syömistä kesken talutuksen. Päättele siitä, millainen talutettava tämä poika on. Kilpailuissa Dyyrillä tuntuu taas olevan hyvinkin iso ego. Se on melkeimpä mahdoton radan ulkopuolella ja saa siksi usein pahoja katseita. Radalla se on kovin sisukas, mikä on lajista riippuen hyvä puoli. Esteillä se painaa lujaa korvat luimussa, koulussa sillä on näyttävät liikkeet ja niin edelleen. Radan jälkeen usein se käy kierroksilla ja siksi loppuverryttely on oikein tärkeää. Moni on ihaillut Dyyrin sisua ja tarmoa, sekä ratsastajan kylmäpäisyyttä, joka kylläkin joutuu usein koetukselle.
Isän puolelta suku onkin hieman tuntemattomampaa, mutta hienosti menestynyttä - suvun hevoset ovat melkein kaikki asuneet islannissa koko ikänsä, paitsi itse isä. Tämä luokin hieman epätasaisen suvun Dyyrille, sillä emän puolelta melkein kaikki hevoset taas ovat asuneet koko ikänsä Suomessa ja eivät ole niin menestyksekkäitä. Kuitenkin Dyyrin isäpappa, joka nykyään viettänee kisaeläkettä, on palkittu ARJ-III palkinnolla ja onkin sen arvoinen. Emän puolelta, kuten jo mainitsin, melkein kaikki hevoset ovat hieman vaatimattomampia - mutta jos hieman kauemmaksi katsotaan, löytyy useita kantakirjattuja hevosia. Ulkomuotoa on taatusti tullut siis emän puolelta - luonteensa Dyyr on kyllä perinyt jostain kauempaa, sillä vanhemmat ovat oikein kilttejä. Itse emä on myöskin palkittu ARJ-III palkinnolla ja onkin oikein hieno hevonen, joka nykyään viettää myöskin kisaeläkettä.
t. Ljójstį frį Moons, 19.10'06
|
