Nimeni on Dame
 |
Nimi - Tweedledum "Dame" Omistaja - misery., Moondance Käyttö & VH-tunnus - western, VH-49094 |
Mä oon kiltti ja rauhallinen tamma
Dame on kaunis hevonen, ulkoisesti ja sisäisesti. Sen tietynlainen herkkyys näkyy päällepäin, mutta kuitenkaan arka tai säikky Dame ei ole. Dame rakastaa lapsia ja viihtyy erinomaisesti niiden seurassa, mutta toisinaan suuri hälinä isompi lapsijoukkio saa sen hämilleen, jolloin tamma muuttuu hieman levottomaksi, eikä pysty kovinkaan hyvin keskittymään mihinkään, saatikka olemaan rento. Myöhemmin tutustuttuani Damen entisiin omistajiin paremmin, he ovat kertoneet, että Dame on ollut hyvin paljon lasten kanssa tekemisissä pienen kokonsa ja siron ruumiinrakenteensa vuoksi. Lisäksi tammalla on juuri siihen sopiva luonne.
Ratsain Dame on reipas, mutta hyvin rauhallinen ja tasainen. Suustaan Dame on ehkä hieman kova, mutta melko pohjeherkkä. Liikkeet Damella on ennenkaikkea mukavat ja hyvät istua, joskin hieman "töpöttävät". Kotosalla Dame on yleensä hyvinkin tyyni ja leppoisa ratsastaa, mutta kilpailutilanteessa tammassa on aina pientä ylimääräistä vireyttä, jonka vuoksi tamma onkin erittäin nopea ja ketterä, sekä loistava reagoimaan eri tilanteissa. Damea on ratsastettu paljon maastossa ja aitauksessa, mutta maneesissa se ei osaa olla. Hallityöskentelyn alla Dame ei oikein osaa keskittyä kuten normaalisti.
Joskus Damesta voi huomata ilkikurisia piirteitä, kuten esimerkiksi pukittelua ja haluttomuutta. Toisinaan pienempien ratsastajien kanssa Dame valitsee mielummin herkulliset ruohotupot kuin työn ilon. Meillä onkin tapana sanoa, että Dame pistää poni-vaihteen päälle, kun alkaa vähänkin silmäkulmassa pilkehtiä ponimaista ivaa ja sitten yleensä alkaakin jo tapahtua. Hankala hevonen Dame ei ole, mutta toisinaan kyllä saa purra hammasta ja lujaa, kun Damea vähän huvituttaa.
Hoitotoimenpiteissä Dame on myöskin yhtä helppo käsitellä kuin muutoinkin. Nuoren pojan hevosena Damen on tullut olla erittäin "kypsä" ja maltillinen tietyllätapaa. James ja Dame ovat kuulemma olleet joskus aikamoinen riiviöpariskunta, mutta toisiaan kuvastaen kummatkin ovat kyllä tarpeen tullen osanneet käyttäytyäkin. Kuten sanottu, Dame ei tapaa potkia, purra, näykkiä, lumia, irvistellä tai edes uhmailla, saatikka jyrätä tai litistää ihmisiä seiniin. Dame ei myöskään karkaile, mutta pirun utelias se on. Harjat pitää kaikki haistella vuoronperään, ennen kuin niillä saa sivellä tamman hienoa karvapeitettä ja kun lähden hakemaan varusteita varustehuoneesta, täytyy tammalla olla hyvä näkyvyys varustehuoneelle, tai muuten syntyy äänekäs protestointi.
Taluttaessa Dame seuraa kuuliaisesti ihmistä. Ruohotuppoja Dame tykkää tällöinkin nakkailla poskeensa, mutta muutoin tamma kyllä pysyy vierellä ilman nupinoita. Tarhassa Dame tykkää härnätä muita hevosia, mutta tapaa sitten tulla avuttomana kerjäämään herkkuja ja huomiota portinpielelle. Muita hevosia tarhasta haettaessa Dame livahtaisi kyllä mielellään mukaan ja yllättävän nopea se liikkeissää onkin. Onpa neitokainen muutaman kerran talliin itsepintaisesti marssinutkin onnistuttuaan livahtamaan portista ulos.
Historian havinaa
Pienikokoinen Dame löytyi synnyinkonnuiltaan Amerikan Virginiasta. Yhdeksänvuotias tamma oli viettänyt kasvattajiensa Ranchilla suurimman osan elämästään perheen pojaan Jackin ponina, mutta Jackin kasvettua kookkaaksi nuoreksi mieheksi, tämä tahtoi suuremman ja paremman kilpahevosen. Perheen oli tarkoitus jättää rakas tamma kotiin siitostammaksi, mutta taloudellisten ongelmien vuoksi, he joutuivat myymään niinsanotusti ne, joilla heille ei ollut pakonomaista tarvetta. Dame oli yksi niistä.
Entinen omistaja Kya selaili netistä Amerikan Paint Horse yhdistyksen sivuja ja sieltä myytäviä hevosia, kun hänen eteensä osui ilmoitus Damesta. Pienikokoisen tamman kerrottiin olevan äärettömän kiltti ja rauhallinen, kokenut kilpaponi, joka mielellään jatkaisi kilpauraansa, vaikkapa opettaen nuorelle kilpailijalle lajin alkeet. Ilmoitus houkutteli Kyan soittamaan Amandalle, joka yllättäen sanoi, että tahtoisi nähdä ostajaehdokkaan ennen kuin myy Damen. Kya ajattelin ensin, että se siitä hevosesta, mutta kun Amanda kertoi, että hänen poikansa oli tulossa kilpailemaan Tanskaan, niin voisimme tavata silloin, hän voisi jopa ottaa Damen mukaan. Kuvio kuulosti erikoiselta, mutta onnekseen Kya päätti suostua tapaamiseen.
Elokuun puolivälissä 2008 he tapasivat Tanskassa paikallisen Paint ja Quarter yhdistyksen suurkilpailuissa. Pariskunta vaikutti alusta asti oikein mukavalta ja Kya tuli heidän kanssaan erinomaisesti toimeen. Hän koeratsastaa Damea ja ihastui siihen todella, myös Amanda ja Phil, sekä heidän poikansa Jack vakuuttuivat siitä, että Dame voisi ehdottomasti lähteä Kyan mukaan Suomeen. Kauppakirjat siis kirjoitettiin Tanskassa ja sieltä Dame jatkoi matkaansa Suomeen. Amandasta tuli Kyan hyvä ystävä Tanskassa vietetyn ajan johdosta ja he vaihtoivat toistensa yhteystiedot. He ovatkin tälläkin hetkellä kirjeenvaihdossa ja tehdessään tuontimatkoja Amerikkaan, Kya on viettänyt aikaansa aina Amandan ja Philin pienellä ranchilla. Amanda on mielellään vielä lähtenyt opastamaan häntä.
Miten Dame sitten päätyi minun omistukseeni? Haaveenani oli aina westernhevonen tai pari - olen eräällä shetlanninponillani helppoja luokkia kolunnut ja nälkä on aina kasvanut vain suuremmaksi. Törmäsin myynti-ilmoitukseen Damesta ja ihastuin tammaan heti. Se katseli hetken lämpimästi suurilla silmillään ja hamusi kättäni samettihuulillaan ja siitä hetkestä lähtien tiesin, että tämä on juuri se hevonen, jota olen estinyt. Kya lopetti tallin pidon ja kaikki hevoset olivat myynnissä, joten Dame lähti onnekseni matkaani - enkä kadu hetkeäkään tamman ostoa, se on juuri niin täydellinen hevonen kuin olin odottanutkin.